lauantai 22. joulukuuta 2012

Pian on joulu

.. ja ihmisillä ja eläimillä hyvä tahto. Rauhallinen ja levollinen joulu, näin toivomme.

Vaikka kuusen tuleminen tähän karvakuonojen vilinään vähän arveluttaa. Leo ja Jaakko kyllä jo tietävät, mutta Karrkki on osoittanut taas kerran olevansa Hyvin Energinen Poika (mopoilu, lahjapakettien narut, joulukoristeiden tuijottelu ja saalistaminen, ihmisten päälle hyppiminen, tyttären tavaroiden varastelu ja koiran riehuttaminen). Sina puolestaan on osoittanut yhä olevansa kuitenkin pentu: kaikkea on yhä maisteltava ja kokeiltava. Kuulossakin on vielä toivomisen varaa.

Me saatiin jo ensimmäinen paketti! Paketti oli yllätys Hennalta, Friedeltä ja Figolta. Hmm nom nom, sisällä oli herkkua kaikille!


Kiitos, Henna, makoisasta paketista! Koira sai vain maistella tonnikalapaloja, sillä se pussi on todellakin varattu vain kissoille. Ja kyllä maistui kolleille! Leon kanssa odotellaan ensimmäisiä laserkynäleikkejä.


Jostain syystä toi koira saa enemmän namuja kuin me. Eikä se ole aina edes kiltti. Se on syönyt mattoja. Ja mamman sukkia. Ja se saa silti luitakin (mäkin haluaisin). Porojen luitakin. Toivottavasti joulupukki pääsee kuitenkin perille. Ehkei se ollut se Petteri.

Mää olen ollut tosi kiltti.


On oltu täällä kilttejä, on. Ihmisten kiltteydessä voipi olla välillä toivomisen varaa, mutta karvakamujen ei.

Kaikki ovat olleet kilttejä. Kaikki kissat...


.. Karrkkikin...

 
.. ja myös Sina.
 
 
 

Hyvää joulua kaikille!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Maatuska-lapaset ja kissalankaa

Kisan blogissa näin ne: Maatuska-lapaset. Onneksi Kisa ystävällisesti lähetti linkin ohjeeseen. Kyseessä on Nina Mannbergin ilmaisohje. Syötävän sievät lapaset! Näistä tulisi hauskoja vaikka millä yhdistelmällä!


En ole käsitellyt lapasia vielä, kyllä niistä siistimmät pitäisi tulla. Lankana on Seiskaveikkaa ja venäläistä samanvahvuista punaista villaa. Seiskaveikka on oikeasti vaaleanharmaata, vaikka ei sitä tuosta kuvasta oikein näy.

Lahjaksi menevät, vaikka voisin tehdä kyllä itsellenikin. Lapasista tuli aika lämpimät, kahdella langalla, juu. Puikot 3,5, ohje oikein luettava ja hauska neulottava.

Viikolla sain kissalankanikin valmiiksi. Otin aikana kissojen furminoitua ja kammattua karvaa talteen ja laitoin pussiin. Siellä se vähän huopui, mutta oli kuitenkin eroteltavissa. Koska meidän kissojen karva on aika lyhyttä, piti sekaan karstaan laittaa vähän lammasta. Käytin tummanharmaata lammasta, niin vähän kuin suinkin.


Tuotannollinen solmu tuolta kurkistaa!

Hankalaa oli tätä kehrätä, mutta jotain sain kuitenkin aikaiseksi. Lanka katkesi helposti, jos lepere ei ollut hyvä.


Valmiina ja pestynä lanka on kevyttä mutta aika piikkistä - kissankarvat sieltä pilkistelevät. Ehkä tuo kutittaa?


Kyllä se on myös pehmeää, mutta saapas nähdä, mitä siitä saisi aikaiseksi. Jotain kissamaista? Ihana olisi keksiä jotain pidettävää. Kovin monimutkainen ohje ei käy, sillä tämäkin lanka on todellista taidelankaa... Enpä usko, että ihan lähiaikoina kissaa kehrään, sen verran vaikeaa se oli. Karstoissa on nyt Kainuun harmasta.

Kukas se tässä? Lämpimässä liivissä ja tussukoissa?


No sehän on Sinan veli! Sinan veli saapui Italiasta ystäväni perheeseen. Mukava jälleennäkeminen! Kokoeroakin on: lagotto on Italiassa työkoira, tryffelikoira, ja veljenkin elinolosuhteet ovat olleet ehkä vähän erilaiset kuin meidän lellihauvalla. Mutta kyllä se Sinan kasvussa varmasti kiinni vielä saa.

Joulu tulee!


Karrkki ja Sina odottavat joulupukkia. Näkyisikö edes vilaus tontusta? Ovatko he olleet kilttejä?
Mistä suunnasta se joulu oikein jollottaa?

perjantai 7. joulukuuta 2012

Omaa lankaa!

Syksyn mittaan olen käynyt opettelemassa, miten siitä lampaasta leikatusta villasta oikein saadaan oikeaa lankaa.

Voi, on ollut tosi mukavaa ja vähän vaikeaakin.

Pussissa oli kasa leikattua villaa papanoineen ja korsineen, ja siitä sitten vaan karstataan ja lepareita tekemään. Lepareet ovat sellaisia kuohkeita villapötkylöitä, joita saadaan karstaamalla.

Ja sitten rukilla opettelemaan, miten sitä villaa lepareesta pidätetään ja päästetään. Miten sitä kierrettä tulee tarpeeksi mutta ei liikaa.


Vähän taidelankaa tahtoo aloittajalla tulla. Kierrettä oli välillä vähän turhankin paljon, mutta hei! sain minä kuitenkin vyyhdin aikaiseksi!


Käytin valkoista ja mustaa villaa, harmaatakin, kaikkea, mitä pussissa oli. Vaaleanruskea on... arvaatko... kissaa!

Lankaa tuli lopuksi vajaa 100 grammaa ja päätin tehdä kämmekkäät. Lapasiin lanka ei olisi riittänyt.


Kerrattuna lanka oli värikästä, ja jos totta puhutaan, niin ei ollut kovin helppoa neuloa näin, hm, taiteellista lankaa (jos olisin ostanut tämän langan, olisin vienyt takaisin...) Ruskea peukalo on kissaa.



Yritin pintaneuletta, mutta eihän tuossa mikään muu näy kuin palmikko. Jotain oli kuitenkin saatava, joten yksinkertainen palmikko sitten.


Kyllä on ennen villasukkien tekeminen kestänyt. Ei niitä illassa ole tehty.

Nyt on vähän sellainen into päällä, että oma rukki olisi varmaan toivelistalla jossain vaiheessa. Karstat tilasin jo, vaikka ehkä sitä raaka-ainetta voi saada vähän helpommalla topseina.

Niin, ja toinen projektini oli kissankarvapussin tyhjäntäminen (olen kerännyt kammattua ja furminoitua kissankarvaa..), ja olen loppusuoralla kissalangassani. Sitä oli erittäin vaikea kehrätä, koska karva on lyhytkarvakissoilta (siellä oli valkoistakin...snif) eikä karvan pituus oikein riitä. Laitoin karstoihin jonkin verran myös lammasta, jotta sitä saisi kehrättyä. Ehkäpä ennen joulua saan vielä senkin postattua.

Elukka-asiaa sitten:

Jaakko on nostettu uunin päälle. Itse se ei sinne osaa mennä, mutta alas pääsee kuitenkin samaa tietä kuin Karrkki: hyppäämällä rahille. On se niin tyytyväinen! Katselee koiraa ja lällättää.


Kissat saavat nykyään jakaa toisen sohvan Sinan kanssa. Näin paljon Sina Karrkista tykkää:



Karrkki on nauttinyt sydänsilppua aamupalaksi ja on suurin piirtein koomassa. Mutta ei se koiruus aina näyki, osaa se pusutellakin.

Joskus kuitenkin riittää!

 
Hyvää viikonloppua!