perjantai 22. helmikuuta 2013

Valmis on, vihdoin.

Se huivi. Se valmistui, ja aloitinpas vielä sukatkin. Sukat ovat vielä vaiheessa - tällaista tämä nyt on. Osittain neuleiden viivästyminen johtuu koirasta: kun on aikaa, lähdetään ulos. Iltayöllä en enää tykkää koneella istua.

Mutta juu. Lanka Alizia, ohje Knitting Daily ja on heleppo tehdä - vähän kyllästyttäväkin. Puikot 2,5 mm.


Olen huivia jo pari kertaa pitänytkin, ja se on käytössä aika mukava: ohut ja lämmin.

Frieden valtakunnasta tuli meille kehotus kertoa 10 mukavaa asiaa. Tänään on sen verran väsynyt olo, että jos aloitetaan vähemmällä.

1. Kevät. Tänään paistoi aurinko ja oli vähän pakkasta. Tuntui, ettei ole iäisyyteen nähnyt aurinkoa. Valo vain kertautui valkoisella hangella.

Nämä kukat edustavat sitä kevätfiilistä :) Kyllä se aurinko on sittenkin olemassa.


2. Kaikenkarvaiset kamut yhdessä

Sitä olen toivonut, että kissat ja koira voisivat elää rinnakkain tyytyväisinä. Ei ehkä Jaakko heti voi, mutta Karrkki voi.


Karrkki löysi lämpimän turkin. Alempana on videokuvaa Karrkin pesuhetkestä. Tätä poikaa eivät pienet narttukoirat pelota!

3. Kissat ovat palanneet kainaloon

Vaikka monesta voi tuntua tukalalta pelkkä ajatus, että kissoja makaa samassa sängyssä, niin olen niin tottunut siihen, että kainalossa on makaa kissa kerällä. Koira makaa lattialla pehkussaan, kissat peiton alla ja päällä.


Mä nukun jaloissa. Ihan sängyn reunan lähellä. Mamma voi kääntyä rauhassa eikä mun uni häiriinny.


Joskus raotan ihan vähän silmiä ja katson, miten koira nukkuu. Joskus se inisee, joskus murisee unissaan.

4. Hiihtoloma lähestyy!

Pieni matka tyttären kanssa on suunnitteilla. Mies jää kotiin karvakamujen kanssa, joten kyseessä on todellinen äiti-tytär-matka. Pieni matka, mutta kuitenkin.


Mä jään kotiin. Pidän koiran kurissa ja kissannuhteessa.

5. Tytär

Edelliseen liittyen. Tässä tytär hellii kissaansa eli Leoa. Leohan on oikeastaan hänen kissansa - sen huomaa, kun katselee heidän yhteisiä hetkiään. Leo ei pure ketään muuta kuin häntä hiuksista...


Mä olen näin iso oikeesti! Kuvat vain hämää, olen Lion King! Tässä on mun neitimamma.

6. Koira

Enpä olisi tiennyt, että koirasta on niin paljon iloa. On harmiakin, mutta enimmäkseen iloa. Samalla on oppinut myös itsestään, kun on opettanut koiraa. Koira on aika jännä otus.

Koira ei ole yhtä valokuvauksellinen kuin kissat. Sillä on erilaiset silmät, ja niissä näkyy valkoista.


En kyllä ole esimerkkinä!

7. Karrkki, tuo riiviö, on ollut meillä pian vuoden


Ajattelin kirjoittaa, että vasta 10 kuukautta, mutta se kuulosti siltä, että olisimme kyllästyneet...

Tämä poika on niin ihana. Ja hassu. Jos muut kissat nukkuvat ja koira syö luuta, niin Karrkki pomppii hartioilla.


Mitähän keksis?


Seitsemän mukavaa asiaa on jo aika paljon - seuraavalla kerralla ehkä lisää.

Kännyllä kuvattu vähän huonohko video todistaa, että meillä on rauha maassa, ainakin joskus.


 
 

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Jumissa

Nyt ei pääse kyllä eteenpäin. Yleensä minulla on jumissa selkä tai ehkä niska, mutta nyt on neule, ja pahasti onkin. Tätä on taas pyöritelty. Eilen illallakin.


Luulisin, että ohje on Knitting Dailystä (täytynee tarkistaa, kun neule on valmis) ja lanka on Alizea. Olen ostanut tuon langan ehkä Turkista lomamatkalla, eikä sille ole ollut käyttöä. Tykkään kyllä turkoosista, ja siksi kai sen ostinkin. Tuo huivikin on ihan ok, mutta johtuneeko sitten yksinkertaisesta mallista vai pienoisesta epäilystä, niin tätä neuletta neulon pari senttiä kerrallaan.

Toinen kerä Alizea menossa muuten.

Enkä osaa aloittaa muuta, kun yksi noin iso työ on kesken. Tää tarttis taas sukkia, kun pesuko.. eiku koira syö villasukkia.

Ja sitten, meillä katosi koira! Ihan yllättäen kesken rauhallista iltaa.


Hälytin kissat apuun, mutta eivät ne löytäneet. Ovikaan ei ollut auki. Jaakko ei viitsinyt edes etsiä, toivoi varmastikin parasta.


Eipä näkynyt, eip. Jostain se ilmestyi kuitenkin ruoka-aikana :)


                                                 Olisi voinut pysyä piilossa ihan hyvin. Olisi rauhallisempaa ja      saisi taas oleskella sohvalla. Onneksi nuo ulkoilee paljon -  ja koira lähtee ihan vapaaehtoisesti! Tonne ulos, lumeen!




Hm. Tähän ei auta muu kuin lämmin suihku.


Kaivelin vanhoja kansioita, ja sieltä löytyi tällainen pieni punainen paholainen.

 Se on Kaputsiini, Iriksen Gabriel,  juuri meille tulleena, vuosi voisi olla 1992? Kape olisi laittanut Sinan hetkessä ruotuun!