Se on syksy nyt! Eikö?
Viikko sitten käytiin ensimmäisen kerran suppiksessa, ja vähän löytyikin. Perinteisesti laitan suppikset kuivumaan uunin päälle pellille. Kun Karrkki alkaa leikkiä kilistellä kuivia sieniä, ne ovat valmiit.
Neulominen aloitettu! Kolmanneksi valmistuivat Give a hoot -lapaset. Siis pöllölapaset. Etsin langaksi venäläistä villalankaa ja neulepenaalista kolmosen puikot.
Mulle koko oli just, mutta ehkä pari kerrosta olisi voinut neuloa ennen kärkikavennuksia. Malli on kuitenkin helppo, sopii monelle langalle. Näitä voisi tehdä lisää.
Nappeja en ole vielä löytänyt silmiksi. Voisihan ne varmaan myös ommella langasta...
Huhuu!
Lapasia on sitten mukava neuloa.
Peukalo tässä mallissa on lähinnä kai intialainen malli, mutta tehtiin vähän eri tavalla, mihin olen tottunut. Voi, kuinka tuota peukaloakin oli mukava tehdä! Se vain jotenkin tulee itsestään tässä mallissa.
Toiseksi tein Nutkin-sukat. Tai eivät ne ihan samanlaiset ole, koska en tehnyt jalkapöydän päälle pitsiosiota. Olen näitä tehnyt ennenkin, juu. Tämä on sellainen istun sohvalla ja katson telkkaria - malli.
Talvi saa tulla, sukkailukausi on alkanut.
Sinakin tykkää sukista, varsinkin jos saa varastaa ne kuivaustelineeltä. Tykkää ihan liian paljon.
Ja ensimmäisenä tein vanhoihin sukkiin uudet terät.
Pitkään mietin, uskallanko aloittaa neulomista selkävaivojen vuoksi, ja päätin aloittaa pienestä. Mökiltä löytyi kauan kauan sitten tehdyt sukat, joiden teräosa oli varmaan suurin piirtein joutunut Sinan suihin. Purin rikkinäiset terät pois ja jatkoin sukkia vanhalla Nalle-langalla.
Se oli hyvä työ. Vanhasta lähes uutta.
Kollipojat voivat hyvin, Sinan kanssa on aloitettu agility. Elukoiden yhteiselo on edennyt sille asteelle, josta aina haaveilin. Jos ne nyt eivät aina parhaita ystäviä olekaan, niin kyllä ne toisiaan sietävät ja antavat tilaa. Ja kaikki tulevat huomioiduiksi.
Jaakko on ollut se hankalin tapaus. Sillä on ollut tapana lähestyä koiraa ja näykkäistä tai raapaista toista kuonosta. Sitten tietenkin se luikkii pakoon. Koira on toisaalta oppinut, ettei Jaakkoon voi luottaa, mikä on varmasti estänyt turhia yhteenottoja.
Eilen oltiin jo tälleen.
Voi että mä tykkäsin.
Takan edessä ei varmaan viitsi turhista tapella. Kaikki sopivat pallille.
Hyvää syyskuun loppua! Meijän Jaakko se täyttää ihan kohta viisi (5!) vuotta.
Viikko sitten käytiin ensimmäisen kerran suppiksessa, ja vähän löytyikin. Perinteisesti laitan suppikset kuivumaan uunin päälle pellille. Kun Karrkki alkaa leikkiä kilistellä kuivia sieniä, ne ovat valmiit.
Neulominen aloitettu! Kolmanneksi valmistuivat Give a hoot -lapaset. Siis pöllölapaset. Etsin langaksi venäläistä villalankaa ja neulepenaalista kolmosen puikot.
Mulle koko oli just, mutta ehkä pari kerrosta olisi voinut neuloa ennen kärkikavennuksia. Malli on kuitenkin helppo, sopii monelle langalle. Näitä voisi tehdä lisää.
Nappeja en ole vielä löytänyt silmiksi. Voisihan ne varmaan myös ommella langasta...
Huhuu!
Lapasia on sitten mukava neuloa.
Peukalo tässä mallissa on lähinnä kai intialainen malli, mutta tehtiin vähän eri tavalla, mihin olen tottunut. Voi, kuinka tuota peukaloakin oli mukava tehdä! Se vain jotenkin tulee itsestään tässä mallissa.
Toiseksi tein Nutkin-sukat. Tai eivät ne ihan samanlaiset ole, koska en tehnyt jalkapöydän päälle pitsiosiota. Olen näitä tehnyt ennenkin, juu. Tämä on sellainen istun sohvalla ja katson telkkaria - malli.
Talvi saa tulla, sukkailukausi on alkanut.
Sinakin tykkää sukista, varsinkin jos saa varastaa ne kuivaustelineeltä. Tykkää ihan liian paljon.
Ja ensimmäisenä tein vanhoihin sukkiin uudet terät.
Pitkään mietin, uskallanko aloittaa neulomista selkävaivojen vuoksi, ja päätin aloittaa pienestä. Mökiltä löytyi kauan kauan sitten tehdyt sukat, joiden teräosa oli varmaan suurin piirtein joutunut Sinan suihin. Purin rikkinäiset terät pois ja jatkoin sukkia vanhalla Nalle-langalla.
Se oli hyvä työ. Vanhasta lähes uutta.
Kollipojat voivat hyvin, Sinan kanssa on aloitettu agility. Elukoiden yhteiselo on edennyt sille asteelle, josta aina haaveilin. Jos ne nyt eivät aina parhaita ystäviä olekaan, niin kyllä ne toisiaan sietävät ja antavat tilaa. Ja kaikki tulevat huomioiduiksi.
Jaakko on ollut se hankalin tapaus. Sillä on ollut tapana lähestyä koiraa ja näykkäistä tai raapaista toista kuonosta. Sitten tietenkin se luikkii pakoon. Koira on toisaalta oppinut, ettei Jaakkoon voi luottaa, mikä on varmasti estänyt turhia yhteenottoja.
Eilen oltiin jo tälleen.
Voi että mä tykkäsin.
Takan edessä ei varmaan viitsi turhista tapella. Kaikki sopivat pallille.
Hyvää syyskuun loppua! Meijän Jaakko se täyttää ihan kohta viisi (5!) vuotta.
