keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Huivi Kainuun lumon langoista

Yhä jatkan Kainuun lumon langoilla. Villatakistani jäi värillisiä lankoja, ja niistä vähän niin kuin koeneuloin yhden mallin. Hyvin onnistui. Hyvä malli <3 Onkohan mallilla nimeä?


Malli on yksinkertainen ja kaunis kolmiohuivi. Huivi on lämmin, sillä onhan se suomenlampaan ja kainuunharmaksen villaa. Itse pidän kovasti väreistä (tässä kuvassa on aavistus kirkkautta liikaa) ja uskon, että huivin saajakin ilahtuu. :)

Hups! Onpas taas hienosti pingotettu ja kuvattu.

Voisin tehdä toisenkin. Malli on siitä mukava, että huivista voi tehdä niin pienen tai ison kuin itse tahtoo. Värejä voi vaihdella, voi tehdä kirjavaa tai täysin yksiväristä - aina näyttää hyvältä.


Tämän huivin koko on kietaise hartioille lämmittämään.




Meillä on loma! Kotiseudun kylmyys ei riittänyt, vaan suunnistimme ennen juhannusta Lappiin Ivaloon, Ukonjärvelle. Kaunispään kohdalla hyytyi hymy...


Vain väliaikaisesti tosin. Ohitimme lumialueen ja vajaan viikon loman ja leirin ajan Ivalossa oli kuin olikin mukava aurinkoinen sää. Me olimme peko-leirillä (pelastuskoiraleiri, jonka järjesti lagottoyhdistys).

Onnellinen koira, joka sai kokeilla hakua ja jälkeä. Valjaat ja liinan lainasimme ystävältä.


Tässä opetellaan jäljen alkeita. Meillä on menossa naksuttimen kanssa Merkkaa-käskyn oppiminen.


Jotenkin ne maisemat juuri Ivalon ja Inarin maisemissa ihastuttivat ja hengästyttivät. Sielunmaisema. Mehtä. Vaarat. Tänne oikeasti haluaisin.

Jos käy Ivalossa, niin kannattaa vierailla Sovintovaaralla. Sinne pääsee autolla, mutta suosittelen kävelemistä, vaikka pohkeet huutavat hallelujaa. Minä en varmastikaan autolla sinne edes uskaltaisi ajaa, sillä nousu on 20 %:a. Ja huomio: takaperin kävely ylöspäin säästää jalkoja alastuloa varten...

Inarinjärvi.



Mutta tätä ennen tapahtui kissa- ja koirataloudessa paljon.

Aloitetaan iloisesta asiasta.

Hahahaa! Mä sain sertin ja vsp:n! Mun ekat! Ja mikä parasta, mamma lupasi leikata jälkeen turkin sileeksi!



Ja sitten se surullinen asia, joka onneksi vaihtui iloksi ja terveydeksi.


Tuo ei ole mikään kaatunut muovilasi vaan happeahan siitä tulee. Leo on eläinten sairaalassa heräämössä Oulun Animagissa. Nih. Ja Leo on tässä kuvassa aika sekaisin ja hm, kipulääkehumalassa. Hyvin siellä kollipoikaa hoidettiin.

Leolla oli katkennut kulmuri, jonka paikallinen ell määräsi luultavammin poistettavaksi. Meillä se ei täällä onnistu, joten matkasimme Ouluun. Ja siellä oli hyvä lääkäri, ihan paras. Kulmuri poistettiin leikkauksessa.

Lääkärin mukaan kollipojan katu-uskottavuus kasvoi roimasti. Hän myös toivoi, että Leo antaisi hänelle anteeksi, millaisen olon hän täpläveikolle tuotti.

Täytyy sanoa, että luulin Leon suun olevan kipeämpi ja paranevan hitaasti. Hammas otettiin kokonaan pois (ydin oli näkyvissä ja hammas oli katkennut liuskottuen) ja ikenestä ommeltiin puuttuvan hampaan kohdalle läppä, joka kiinnitettiin sulavin tikein. Olen katsonut suuta, ja se näyttää hyvältä. Koska Leo pääsi mummolaan Lapin reissun ajaksi, se sai pitkäkestoisen ab-piikin ja kipulääkettä suoraan suoneen. Mukaan saatiin myös resepti uutta kipulääkesatsia varten, mutta sitä ei tarvittu: heti samasta illasta lähtien ruoka on maistunut eikä se ole vaikuttanut kipeältä.

Ja syö tosi hyvin nyt. Leo taisi tosin ottaa toipilasajastaan kaiken irti mummolassakin, hm... Painoksi saatiin 6,8 kiloa.

Iso ihana poika.
 

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kuu näkee unta

Minä tulen vähän jälkijunassa, mutta puikoilla on kuitenkin ollut ihana Kuun uni -huivi. Se on Villaviidakko-blogin ohje.


Huivi on sirpin mallinen, lyhennettyjä kerroksia sisältävä ja mallineuleeltaan mukavan helppo. Minulla on lankana vironvillaa: ostin aikoinani kassillisen sinimustia pampuloita tarkoituksenani tehdä niistä villatakki. No, villatakkia en vielä ole tehnyt ja uskalsin riskeerata ottamalla kassista yhden kerän.


Yksinkertaista pitsineuletta ja ainaoikeaa.


Minun makuuni huivi oli liian pieni. Kyllä se takin päällä ja kaulaan kietaistuna on ihan tarpeeksi iso ja muhkea, mutta usein teen todella isoja huiveja - sellaisia, jotka roikkuvat takapuolen alla, muutama taitaa roikkua ihan polvitaipeissakin. Tästä huivista en osaa sanoa, jääkö se vai lähteekö. Huivihylly näytti vähän täydeltä.

Kyllä tuosta langasta voisi villatakkiakin kokeilla...

Tässä välissä on valmistunut pari muutakin huivia. Toisen, työkaverille lahjaksi tehdyn, unohdin ihan kokonaan kuvata. (!) Toinen on vielä pingottamatta, mutta tässä on siitä esimakua.

JakkoVakko ja villan tuoksu.


Sain huivin valmiiksi, ja samalla Jaakko hyppäsi syliin. Se halusi selvästi kietoutua huiviini. Minulla on kohta bää bään tuoksuinen kissa!

Meillä on ollut synttäritkin tässä välissä. Sinuli täytti kaksi vuotta toukokuussa. Jo kaksi vuotta!


Harmaakuonoinen nuori tyttö. Eipä tästä väristä uskoisi, että koiruli oli ihan ruskea pentuna. Pienenpieni peukalonmittainen valkoinen täplä oli rinnassa...


Agilityä harrastamme yhä, mutta taidamme hiljalleen lopetella. Sina ei ole mikään hyppääjä, ja kokonsa puolesta se kuuluisi makseihin. Sanotaanko, että olemme saaneet harkoista sen, mitä haettiinkin: yhteisymmärrystä, keskenäistä luottamusta ja hauskuutta. Sina osaa kaikki esteet ja yleensä tekee, mitä pyydän. Meillä ei vain ole oikein vauhtia (mamman vika), joku (taas se sama mamma) sekoilee radassa ja ohjauksessa ja sitten tosiaankin maksien esteet ovat liian korkeat (molemmille varmaankin). Ensi viikolla kokeilemme tokoa ja pekoa.

Ja meidän Isomme sairastaa.


Voi ei. Muutama viikko sitten huomasin Leon suuhun kurkatessani, että toisesta yläkulmurista puuttui pala. Miten? Missä? Koska syöminen ja oleminen on ollut entisenlaista, en tosiaan osaa sanoa, mitä ja milloin on tapahtunut. Kävimme kuitenkin paikallisen eläinlääkärin juttusilla ja hän passitti meidät Ouluun asiantuntijoille. Voipi olla, että kulmuri joudutaan leikkaamaan kokonaan pois.

Huoh.

Karrkki näyttää, miten väsynyt Leo pian on. Toivottavasti kaikki menee hyvin.