tiistai 29. heinäkuuta 2014

Siskolle ranteiden lämmittimet

Oransseja Kainuun Lumon lankoja jäi vielä huivin ja villatakin jälkeenkin, joten ajattelin tehdä niistä jotain pientä lämmittämään siskon ranteita. Mallejahan on kämmekkäisiin vaikka kuinka, ja siskolle olisi kelvannut ihan perinteinen rannemalli, mutta mutta... niitä on tylsä tehdä. Toisaalta kämmekkäät ovat kuitenkin usein sormikkaat, joissa on lyhyet avoimet sormet.

Joskus aiemmin olen tehnyt lenkillisiä toiseen osoitteeseen. En ole ihan varma, miten ne käytössä toimivat, mutta ovathan ne vähän kauniimmat kuin pelkkä ranneke.


Hassultahan ne näyttävät, mutta istuvat oikeasti todella hyvin!

Resori on muunneltua joustinta ja kämmenosa helmineuletta. Silmukoita vähensin resorin jälkeen reippaasti, jotta lämmittimet menisivät kättä myöten.


Lenkki keskisormeen, ja varmasti pysyvät kädessä. Tosin jos tekee tiukat, pysyvät lämmittimet kädessä ilman lenkkiäkin. Kokeiltu on.


Suosittelen kokeilemaan, jos ranteisiin tarvitsee lämmikettä! Periaatteessa lämmitin on suora pötkylä, josta kavennetaan kahdelta puikolta nurjalla puolella haluttu määrä pois (neulotaan siis loput tasona). Sitten lenkki, itselle sopiva, ja se on siinä. Voihan näitä pitää vaikka ohuiden sormikkaiden päälläkin.

Sisko piti väristä ja toivon, että ne ajavat asiansa.

Näillä helteillä lämmittimet eivät taida vielä olla tarpeen kuitenkaan. :)

Kuumaa on ollut. Jotkut vain tarvitsevat vielä kuumempaa.
Voisitsä Leo tulla sieltä auringosta pois?
Aurinkokuningas.

Noup.

Leon suu on parantunut hyvin. Voi, kun tämä kuva olisi onnistunut ja tarkempi! Kollipoika ja yksi hammas.


Lämpöä olemme olleet paossa mökillä, jossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Tila on tietenkin pieni, joten varsinkin aamuisin on todellakin huomannut, että tilassa on kolme kissaa. Ja miksi niillä on aina nälkä? Miksi ne heräävät yhdessä auringon kanssa? Miksi niiden pitää öisin tunkea peiton alle, kun on muutenkin kuuma?

Päivisin ne lepäilivät. Yhdessä ihmislapsen kanssa päikkäreillä. (Kyllä, Karrkkikin on kopassa).


Leon lempipaikka on vanha keinutuoli. Palveluskunnan piti pitää huoli, että tuoli ei ole liian lähellä ikkunaa... Joku nimittäin kiikkui selkänojan päällä... Seurasimme jännittyneinä, lentääkö JakkoVakko tuolista, kun Leon painosta vaakatasossa oleva keinutuoli palautuu takaisin Leon hypätessä selkänojalta maahan. Ei Jakko lentänyt.

 
 
Onko ruskea väri helteellä jotenkin viileämpi?


Ukkosetonta loppukuuta ja elokuun alkua! Kollipojat eivät näistä näkymistä ja äänistä hätkähdä, mutta koiralla on vähän tukalampi olo...

 

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Liftari & pihalla

Juu, Liftarihan se oli. Se huivi. Ohje on Ravelrystä, ja olenpa tainnut tehdä näitä aika monta. Mutta oikeasti ne ovat mukavia ja sopivia ja hauskoja pieniä lahjojakin.


Lankana tässä on Pirkanmaan sukkalanka, luulisin. Kaikki käytin eli sellainen yhden ison kerän projektihan tämä.


Hauskat kärjet. Huivi on ainaoikeinneulosta, joten sopii vaikka laiturille tai telkkarin ääreen.


Jaakko esittelee kokoa.

Ei taida olla Leo ihan sinun juttusi...

En tykkää. Liian lämmin.


Huivi on odottamassa joulua ja lahjoitusta. Mukavat värit minusta: turkoosia, vaaleansinistä ja vihreääkin pilkahdus.

Joku oli pihalla. Ihan pihalla. Ja haluaa sinne uudestaan.


Meillähän on kissoille verkotettu parveke, mutta onhan ulospääsy sentään ihan jotain muuta. Leo lähinnä matelee ulkona eikä sinne aktiivisesti pyri, Jaakko kyllä tutkii reippaana mutta tekee yllättäen sellaisia ihmeloikkia, että ulkoiluttajaa hirvittää. Karrkki olisi valmis maailmalle ainakin omasta mielestään.

Koirallahan oli todella hauskaa, kun se huomasi kaverinsa tulevan pihalle. Ensiksi... hmm... uskaltaakohan tätä edes laittaa... sanottakoon, että kielto tuli heti ja meni perille, mutta ei tässä oikeasti ollut mitään vaaratilannetta.


Koiramaisesti Sina nappasi Karrkin niskasta kiinni. Pelkäsikö se, että Karrkki karkaisi? Ei, tämä oli leikkiä.

No Karrkki ei ollut moksiskaan.

Mamma, saako se oikeasti olla pihalla?

Saa se.

Jippii! Nyt kaikki lelut, nyt me ruvetaan leikkimään! Kumman pallon otat?


Ei sitä taida kuule kiinnostaa.

Tuu nyt tänne, mä toin sulle parhaan pallonikin. Saat sen.


Mikä vika tässä muka on?! Kato, mahtava pesispallo!


Sina tosiaan toi Karrkille pallot ja teki parhaansa saadakseen Karrkista leikkikaverin. Eihän Karrkkia kiinnostanut, kun piti kaikki tutkia.

Mitä täällä on? Huhuu?


Ei kiinnosta orvokit, turha toivoa potrettia noiden kanssa. Mitä tuolla on?


Mitä täällä sitten on? Minne tästä pääsee?


Ai että tällainen kivi. Vettä? Tipuamme? Onpas kummallinen. Mutta mitä tuolla on?


Uskaltaisiko hypätä? Nääääiin!


Sinalla on pihalla normaalisti kaulapanta ja pitkä naru, joka ei ole kiinni missään - kaiken varalta. En usko, että se pihalta lähtisi (toki aina joku on pihalla yhtä aikaa), mutta jäniskanta ympäristössä on suuri ja piha on kahden tien risteyksessä. Pitkäkorvan perään se varmasti lähtisi ja samalla taitaisi lähteä kuulokin.

Karrkki on niin hyvä ulkoilutettava, että sen todellakin voisi viedä kävelylle vähän pihan ulkopuolellekin. Se ei kyyristele, se on helppo napata syliin ja kävelee reippaasti ja haluaa tutkia kaiken. Tulee ihan Haru-eno mieleen.... <3

Jaa-a. Nyt sitten Karrkki päivystää ovella ja määkii tosi kiukkuisesti, että ulos pitäisi päästä.
 

torstai 10. heinäkuuta 2014

Pupsi-laukkunen

Kun on kesä, aurinko paistaa ja vihdoinkin pääsee ulos vähän vähemmillä vaatteilla. Otat koiran mukaan, siis mukaan kakkapussit, kännykkä, koiralle ehkä nameja. Mihin ne laitat? Onko taskuja? No ei ole. Ei ainakaan tarpeeksi isoja. Tämänikäinen täti ei kännykkäänsä rintsikoihin tunge (sinne pitäisi varmaan laittaa muukin omaisuus...) eikä isot laukut ole mukavia lenkillä.

Sitten kun on vielä tilannut kaverin kanssa netistä sellaisia, sellaisia... mitähän ne nyt onkaan? Sellaisia, joita oli ennen avainkukkarossa. Klik klak.

Pieni olkalaukku on tarpeen. Sellainen, joka laitetaan yli olan ja on kevyt metsäpolullakin.



Pupsi on laukun nimi, koska tämän koristenappi on kuulemma nimeltään Pupsi.

Ja ne klipsit ovat tällaisia:


Tilasin niitä kahta kokoa. Isompi sopii vaikkapa silmälasikotelolle, mutta tuosta pienemmästä en vielä tiedä. Pupsikin on laukussa jo kiinni. Mutta mitä nämä kliklakit oikein ovat nimeltään?

Halusin tehdä laukun langasta, mutta neulottu olisi vaatinut vuorin. Muistin, että koukkuamalla tulee aika mukavaa ja jämäkkää pintaa.



Koukkuaminen on hauskaa, aika nopeaakin, mutta vähän tarvitsevat kyllä sormet aikaa, jotta ne tottuvat uudenlaiseen otteeseen.

Tässä syntyy hihna.


Silmukat nostetaan koukulle ja sitten palataan takaisin. Kaksi kerrallaan.


Lankana käytin Inka Moonligtin sukkalankaa kaksinkertaisena. Pieneen laukkuun meni melkein koko kerä!



Aloitin myös ilmeisen ikuisuusprojektin eli virkatun peitteen. Ohjeesta minulla on vain monistepruju, joten ihan tarkkaa lähdettä en tiedä. Ohjeen nimi on kuitenkin Ruusuja ja kehäkukkia. Tarkoitus olisi tehdä jämälangoista niin iloinen kukkaketo, kuin vain langoista syntyy (kaikki käyttöön siis).


Näitä kukkasia oli aika hidasta tehdä. Ensimmäinen ruusu ylärivissä taitaa olla se kuuluisa opettelukappale...

Näiden varjopuoli on takapuoli.


Pääteltäviä lankoja, apua!

Muutakin on tehty, JakkoVakko paljastaa vähän. Tunnistettu?


Leo lähettää kaikille hammasongelmaisille kissoille terveisiä ja kertoo voivansa hyvin ja paksusti, hyvin paksusti myös.


No problem. Iso kolli osaa nyt irvistää hienosti.