keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Hyvää joulua! Meille tuli yllätys!

Kesken joulukiireiden meille tuli ilmoitus postilaatikkoon, että pitäisi hakea paketti lähikaupan postista. Meille paketti? Varmaan on oltu kiltteinä 😀


Ja paketti siellä oli. Friedeltä, Figolta ja Hennalta!



Hieno paketti, jossa oli kaikille jotain! Kissoille nameja, koirille nameja ja ihmisille nameja ja teetä. Lisäksi oli vinkeä heijastin, jota varmasti tarvitaan, pimeällä kun liikumme paljon. (Muuten avaamaton sisältö, mutta pakko oli ihmisen maistaa noita ihmeellisiä lakritsipatukoita. Jestas, kuinka hyviä ne olivat!)

Ja kirje. Sellainen joulukirje. Oikeastaan se oli joulupukille kirjoitettu, ehkä vahingossa tullut paketin mukaan? Palveluskunta luki sen kuitenkin ja kovin herkistyi. 

En sen sisältöä tähän kirjoita, mutta se oli oikea joulukirje, sellainen, jonka jokaisen tulisi saada edes joskus. Sellainen, joka tekee hyvän ja kiitollisen mielen. Että maailmassa on paljon hyvyyttä vielä olemassa. 

Kiitos, ystävät! 💕

Sitten me luvattiin niitä joulukuvia. Onhan niitä yritetty ottaa, hehe. 

Ensin sankarit. 



Sitten ne pienemmät sankarit




Vaikka kyllä nekin ovat kiltteinä olleet. Kuvassa näkyy hyvin Sinan ja Lumon kokoero. Lumo on nyt yli 10 kk ja eka juoksut on olleet, että miniksi se jää. 

Hauskinta kissoilla oli perinteisen tonttukimaran tuominen lipaston päälle. 



Karrkki vähän tutkii...



Jaakonkin piti tulla ihmettelemään. Yön tullen nämä tontut saavat varmasti kyytiä!



Niin täälläkö niitä tonttuja oli?




Mihinkään en ole koskenut. Enkä koske. Lupaan!



Uskoisinko? Pakkohan sitä on, kun on joulu ja näin ihanat kissat. 

Kuusi oli sitten asia erikseen. Siinä ei ole vielä kuin valot, sillä odottelen tytärtäni kotiin ja koristelemaan kuusen. Pian nähdään, miten pallot pysyvät tänä jouluna oksilla.


Hyvää joulua, ystävät! 



sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulua kohti

Joulu se taas tulla jollottaa! Ehkä saamme tänä jouluna aikaan myös joulukortin, katsotaan - suunnitteilla on, mutta valoa on niin vähän aikaa päivästä.

Joulupukinjuttuja on taas tehty: neulottu ja virkattu, huovutettukin. Hirveästi en ole saanut aikaan, kiitos työn, koirien ja kissojen. Välillä elämä täyttyy kaikenlaisista asioista.

Tossuista taitaa tulla ihan perinne. Mummo on pitänyt viimevuotiset niin puhki, että pakkohan oli tehdä uudet.


Malli on niin yksinkertainen, mutta lämpimät näistä tuli. Nyt voi mummo laittaa entiset jo pois, sillä niistä ei todellakaan ole paljon mitään enää jäljellä. On siis ollut hyödyllinen lahja.

Lisää jalka-asiaa: sukkia.

Pienelle, pienelle tytölle kirjosukat.


Tähti on perinteinen, muutoin neuloin, mitä mieleen tuli. Näissä sukissa erikoista oli se, että värjätty lanka sattui lähes täsmälleen samaan kohtaan aloittaessani toista: kuvioissa ei siis ole vaihdettu lankaa, vaan langassa oli nuo värit.


Nämä ovat kohta valmiit. Nuorelle miehelle yksinkertaista ja lämmintä. Löysin varastostani tosi vanhaa Nalle-lankaa, joka on paljon kestävämpää kuin nykyiset laadut. Toivottavasti ruskea vain riittää molempiin, hm.

Jostain syystä halusin käyttää kaapissa lojuvia valkoisia, ja aloitin virkata peittoa. Ei ne valkoiset riittäneetkään, tietenkään.


Sitten mukaan toista valkoista, ja vielä kolmattakin. Yksinkertainen on, mutta taatusti lämmin viltti, jonka päälle vaikka kissat saavat asettua.

Tästä hypätään sujuvasti, heh, kissojen jalka-asioihin.
En varmaan koskaan ole kuvannut Jaakon tassuja? Olenko? Nämä kuvat ovat ihan sinun iloksesi, Henna. :)


Jaakolla on kaksiväriset anturat. Tässä on takajalka (toisessa takajalassa anturat ovat ihan vaaleanpunaiset).


Tässä on toinen etutassu, sekin on kaksivärinen.

Näin ne nukkuivat, kun otin kameran esille.


Jaakkoa vähän häiritsi tuijotteluni, mutta pian sekin sulki silmänsä.
Uuni ei ole ollut lämpimänä, joten ne valtasivat nojatuolin.

Otin vielä yksityiskuvatkin.




Onnelliset kisekset. Minun puolestani ne voisivat aina nukkua nojatuolissa, niin yltäisin paremmin niitä katselemaan.


Seesteisistä kissoista toisenlaisiin koiriin:

Kohti joulua, kohti joulua!




Jollottaa, jollottaa...

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Nurmilintu ja sukat

 Heidi Alanderin suunnittelema Nurmilintu-variaatio lensi jo kotiinsa Sailan luokse! Saila pahoitteli taannoin, että hänelle tekemäni huivi Harunia oli mennyt ilmeisesti parempiin suihin eli kisselit olivat ihastuneet villan tuoksun. Nooh, sittenhän voisin tehdä uuden!


Lankana tässä on Alpaka Silk eli silkkiä, alpakkaa ja merinoa. Ihana lanka. Ostin joskus pari kerää, koska ihastuin väriin ja langan pehmeyteen. Lanka odotti ja odotti, kunnes se ilmoitti olevansa juuri oikea lanka Sailan huiviin. Ja väri - jes! - oli Sailan lemppari!

Lankaa oli vain kaksi kerää, joten jouduin vähän varioimaan oikeaa mallia.


Siitä huolimatta huivista tuli tarpeeksi iso.
Alanderin malli on niin mukava! Iso, muttei liian iso kaulaan kiedottavaksi.

Sukkaset kokeilin räsymattoperiaatteella. Nythän vähän aikaa sitten kaikki tekivät räsymattosukkia (=raitasukkia). Joku oli kuitenkin yhdistänyt kaksi lankaa siten, että ei neulottukaan pari raitaa ja vaihda väri -periaattella vaan neulotaan silmukka tai kaksi ja vaihdetaan sitten väri.

Aika kiva tuli. Värikäs lanka suorastaan loistaa.


Lämpimät ovat, mutta melkein meinasi käydä köpelösti silmukkamäärän kanssa. Neuleesta tuli aika tiivis, joten pelkäsin, etteivät ne mahtuisi jalkaan. Nämä eivät ainakaan sitten lörpsähdä jalassa, hih!


Vahvennettu kantapää.
Eivät jää kotiin.

Kissatkin tulivat kuvaussessioon (oikeasti ne odottavat safkaa).


Näihin tassuihin sukat eivät ole kuitenkaan sopivat.


Lämmityskausikin on toden teolla alkanut.


Lämmitellään...


Jaakko rakastaa Sinaa, joten Sina saa tulla ihan viekkuun. Lumppa ei saa. Lumppa saa muuten korvilleen.

Niin, se edelliskerran rotu oli prahanrottakoira. Jotenkin minulle tulee mieleen noista koirista orientit. Kissamaisia ovat, vaikka on niillä kyllä ihan koiran otteet ja tiukka luonne.

Kissulit ovat kunnossa. Sinan kanssa mennään takaisin Ouluun sydänultraan (selkeä sivuääni, nyyh..) Marraskuu kolisee, neuleita mietitään ja toivotaan lisää lunta - meillä sitä jo vähän on :)


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Villaa koirakamuille

Joskus koiratkin tarvitsevat neuleita. En ole omilleni vielä neulonut, mutta ystäväni luona käydessäni huomasin, että hänen pienet, lähes karvattomat kaverinsa palelivat jo lokakuun kalseudessa. Omille koirilleni en ole vielä mitään neulonut, mutta vähän kyllä kiinnostaisi tehdä sellainen kirjoneulevillapusero. Talvella Sinalla on yli 20 asteen pakkasessa tossut (nostelee muuten jalkojaan eikä suostu kävelemään) ja mantteli, mutta eihän lagotto pienillä pakkasilla mitään tarvitse, jos on talviturkki eikä joudu liikaa odottelemaan.

Mutta nämä.


Näillä oli kylmä. Tunnistatko rodun?

Etualan vihreä on tehty Himalaya-villalangasta. Se on vähän paksuhko, mutta kuitenkin hyvin pehmeä. Taka-alan raidallinen neule on tuunattu: ystäväni oli saanut lahjaksi oikein hienon villiksen, mutta se kävi pieneksi, joten jatkoin sitä vähän sieltä ja täältä.


Raidalliseen jatkoin kaulusta (yltää korville, hih), tein lahkeet (vähän lyhyeksi jäi kylläkin), purin selkäosaa ja jatkoin sitä ja suunnittelin lahkeet (lyhyet nekin). Raidallisen alkuperäinen malli oli kyllä nerokas, levennykset kuin intialaisessa peukalossa.
Nämä päällä pystyy siis tekemään tarpeensa, eivät ihan umpihaalareita ole.


Hitsi nää on vekkuleita kavereita!!


Täytyy sanoa, että muiden koirille on kyllä vaikea neuloa. Mallin pitäisi olla useasti saatavilla.

Ei tartte vaatteita, jos pääsee uunin päälle. Kuka nyt tuonne koleuteen haluaisi?


Karrkki, sun kieli! Onko se, onko se rullalla?! Sitä en osaakaan.

Leolla on turkkia (ja massaa..) tarpeeksi omasta takaa. Tämä kuva on varmaan joskus jo ollut, mutta takana sisareni ompelemassa taulussa ovat Kape, Momo ja Mäkä, ensimmäiset kissani yli kahdenkymmenen vuoden takaa.


Yksi mitäs-nyt-tekis-huivi valmistui. Se taitaa jäädä kotiin. Jostain syystä minulla on Alizea vähän liikaakin. Yhdestä on tulossa pusero (pieni. En tiedä, teenkö valmiiksi), sitten on ruskeasävyistä aika paljon. Tätä sinistäkin jäi.


Tämä on tällainen yksinkertainen ja lämmin. Yleensä en ole tehnyt huiveihin hapsuja, mutta jotenkin tähän piti tehdä. Tämä on sellainen röijy ehkä. Pitsikuvio on osa Heidi Alanderin Nurmilinnun pitsiä.


Aika iso, mutta niin oli tarkoituskin. En vielä osaa sanoa, missä tätä pidetään. Kotona? Liikaa hapsuja. Töissä? Liikaa hapsuja. Ulkona? Aika paljon on jo noita ulkoiluhuiveja.

Sitten on vielä yksi huivi, mutta sitä ei saa vielä kuvata.

Nyt sitten odotellaan tosissaan lunta. Hyvää marraskuuta kaikille!

perjantai 23. lokakuuta 2015

Lokakuun neuleita

Jo lokakuu? Miten tämä aika nyt menee... jotain motivaatio-ongelmaa bloggaamiseen selvästi. Tai sitten aika ei vaan riitä.

Olikohan nämä jo syyskuussa? Reaverset lähtivät Hennalle pienen paketin kera. Näitä oli niin hauska taas tehdä, mutta nyt taitaa riittää. Vaikka omia minulla ei kyllä vieläkään ole :)


Pohja on Nallea, värikäs lanka aloevera Steppiä. Piti vähän soveltaa silmukkamääriä, mutta toivottavasti tuli hyvät.


Näyttää vähän kanootilta, mutta koko on juuri ja juuri siro 39. Näitä ei esitellä jaloissa, kun ei ole omiin jalkoihin tehty. Pohja on virkattu: se pysyy ehkä neulottua paremmin kasassa, mutta makunsa kullakin. Pohja on vaaleanharmaata Nallea.

Kyllä ne hauskalta näyttävät. Ja lämpimät ovat!

Sitten suvussa oli ilouutinen, joten pääsin tekemään vauvaneuletta. Vauvat on pieniä... Olen tehnyt niitä loistavamallisia siksakvauvapipoja muutamia, mutta edelliset vauvaneuleet ovat...hm... 18 vuoden takaa.


Malli on Novitan lehdestä vuodelta 2010, olisiko ollut kevätlehti? Lanka on pääosin Nallen Taikaa. Näihin meni kaksi kerää lankaa, vaikka vauvat ovatkin pieniä (koko oli 80 cm). Ilmeisesti kohoneule vei lankaa, mutta toisaalta neule on joustava ja lämmin.


Vähän hohkaa valokuvassa värit, mutta kyllä pinta oli oikeasti aika aurinkoinen.

Ja kävin ostamassa pienet, somat nallenapit ihan tätä työtä varten.


Onnea Venlalle ja perheelle!

Ei, mä en muistanut ottaa kuvaa siitä isosta huivista! Toiseen kertaan sitten.

Sitten olen väkertänyt tällaisen. Toivottavasti saan kuvan joskus  myös mallin päällä.
Niin, ja eläin oli?!


Se, jolle tämä on tarkoitettu, todellakin tarvitsee tätä. Pidin sitä sylissäni ja tunsin, miten sitä paleli syksyn tuulessa. Tämä on kyllä ihan ehdottoman ruma vaate niin kauniille yksilölle, mutta piti kuitenkin kokeilla. Lanka on täyttä villaa, mutta hyvin pehmyttä. Jos sillä on lämpimämpi, niin eihän haittaa, että eka versio on vähän ruma? "Rumat vaan vaatteilla koreilee?"

Ei ole muuten mulle. Enkä pitäisi edes.


Jaketsu, ei sulle, ei.

Kissulit ovat olleet terveitä, mutta muuten välillä tuntuu, että on eläinsairaala pystyssä. Sintsalla todettiin nivelrikko, joten se on saanut pitkän tulehduskipulääkekuurin ja pistossarjan. Lumolle tuli eka juoksu, juuri kun Sintsalle oli varattu Ouluun aika tähystyssterkkaan. Ja sterkassa todettiin sydämen sivuääni... Välillä joku karvapää oksentaa matolle (tietty) ja jollain on ripuli, toinen rähjää remmissä - ja koulutusta, koulutusta ihan joka tasolla joka puolelta on haettu. Tällä hetkellä odottaa Noseworkin jatko Sinalle ja nuoren koiran kurssi Lumolle. Pliis, pysykää nyt terveinä, kamut, fysiikka ja psyyke, vähän aikaa!

Seuraavassa postauksessa sitten kissakuvia. Ja se huivi. Ehkä toinenkin huivi...?

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Revontuli-mallilla huivi

Tämä Revontuli-versio on valmistunut jo kuukausia sitten, mutta oho, jäipäs näyttämättä.



Malli on vaan niin neulottava, mukava, näyttävä ja kun lankakin on oikeaa, niin ei voi epäonnistua.

Tässä lankana on Buffalan merinovilla-silkkisekoite, joten on pehmeä. Ihana kaulalla. Ei kutita.
Huivin sai siskoni syntymäpäivälahjaksi.


Ensin ajattelin jotain (itselleni) uutta huivimallia, aloitin, kokeilin, purin - ja kuitenkin sitten se oli tämä. Vihreä on siskoni lempiväri, joten taitaa olla käyttöä tälle huiville.


Meillä on tänään aurinkopäivä. Kollit ovat parvekkeella, koirat odottavat mökkisaunomista ja itse olen jo aamusta kärsinyt tyrnipensaassa. Nyt ei voi olla koneella yhtään enempää!
Aurinkoista sunnuntaita!

perjantai 28. elokuuta 2015

Paljon kokeiltavaa safkaa kissoille - Fiksu vaihto!

Me päästiin mukaan Primacatin Fiksu vaihto -kampanjaan. Sehän tarkoitti, että kotiin tuli iso paketti Primacatin uutuustuotteita, ja sitten eiku maistelemaan.

Kissat kiittävät! Voi, miten paljon maisteltavaa!

Ensin vähän kierreltiin tätä mahtavaa laatikkoa.


Vähän joka puolelta piti tarkastella aarretta. Taisi tuoksua hyvälle koko loota.



Niin että tällaista.
Karrkki, valuuko sulla kuola? 


Jaakko, kuule, tuo Karrkki käyttäytyy ihan oudosti.  Mutta onko nää todellakin meille?


Tämä on mulle. Mä varasin jo. Tai kaikki nää raksut on mun.


Hei kamut, täälläkin on jotain tosi mielenkiintoista... Mä otan nämä pussijutut.


Tällä kertaa koira sai vain pahvilaatikon, jonka se kyllä otti riemuissaan vastaan. Ehkä se olisi ollut enemmän kissojen touhuja, mutta kun toiset saivat kuitenkin herkkuja....



Nälkäinen kanssaeläjä.


Ruokia on vieläkin, sillä niitä on avattu maistamismielessä vähän kerrallaan. Kanapohjaiset märkäruoat kelpasivat hyvin ronkeli-Karrkillekin - ne muistuttivat  korkealaatuisempia eläinkaupan märkäruokia. Tonnikala ei meillä ole ollut kovin suosittu, joten niitä vähän vierastettiin. Tosin niissäkin oli makuja, jotka maistuivat heti.

Kaikista parhaiten näin alussa ainakin menevät raksut. Varsinkin tämä kanaraksu on Leon herkkua. Leo arvottaa kyllä nämä nappulat paremmiksi kuin mikään tällä hetkellä tarjottava märkäruoka.

Mun, mun mun! Näkeehän sen jo pussin kyljestäkin. Mun.


Kyllä, kyllä me näitä vielä ostetaan.Kanapohjaisia ostan heti, kun kaupassa tulee vastaan, tonnikalapohjaisia kokeilen ja laitan muistiin, mitkä kelpasivat. Märkäruoka oli lihaisen näköistäkin eikä vain jotain ruskeaa mössöä. Niistä näki, mitä kissa oikein syö.
Raksunappuloita voin kyllä suositellakin. Meillä kyllä kelpasi hyvin.

#fiksuvaihto #deluxeprimacat