Entisöintiä

Tänä syksynä se onnistui. Vihdoinkin minulla oli aikaa opetella puutyöhommia. Ilmoittauduin entisöintikurssille ja otin vanhan tuolin mukaan -  aluksi yhden, hyvä jos kolme saan valmiiksi syksyn aikana. Tuoleja on kuusi ja sitten on vielä aika massiivinen ruokapöytä... saavat odottaa.

Tästä se alkaa.

Siklillä rapsuttelusta olen saanut jo ihan tarpeeksi. Kokeilin lakanpoistomömmöäkin, mutta oli sitäkin ikävä poistaa. Tämä homma vaatii hyvän ja teroitetun siklin, huomasin. Teroituksen kanssa oli vähän niin ja näin, mutta lihastyölläkin pääsee pitkälle :) Mutta siis käsin rapsutetaan puhtaaksi vaan. Lakkapurua syntyy paljon. Ja kädet ovat kipeät.

Paksun ja vanhan lakan alta paljastui puupinta. Kanssatyöskentelijältä kuulin, että nämä tuolit olisi tehnyt Lahden puutyö tms. Meille ne ovat päätyneet mieheni vanhemmilta.

Ei minua olisi haitannut halkeileva lakka ja vanha pinta, mutta varsinkin kolme tuolia oli sellaisessa kunnossa, että niille istuminen oli riski. Sivusuuntaheilunta oli rajua. Joskus pelotti ja nolotti, kun vieraana oli isompia ihmisiä.

Ensin lakka pois, sitten hionta käsin, sitten tuolit kappaleiksi, hiontaa lisää, liimaus (ja niiden liimojen poisto muualta kuin halutusta kohdasta, helekutti sentään...), petsi ja vaha kaksi kertaa.

Muhkuroiden käsittely oli tosi työlästä. Etummainen tuoli on entisöity, takimmainen ei. Vanha lakka oli punertavaa ja kirkasta, uusi petsi tummahkoa, mutta heti tuolien eroa ei huomaa.

Päällyskangas on väriltään hiekka ja kestää kissan kynnet. Se on myös helppo pyyhkäistä puhtaaksi. Vaikka en ehdikään käsitellä kaikkia tuoleja, päällystän toki kaikki istuinosat kuitenkin samalla kankaalla.

Vänkyrät tuolit. Onpas tuo Ikean pehmuste ruma uuden rinnalla.

Entiöintiä tämäkin. Sina ei juurikaan ole tuhonnut mitään, mutta joskus tippuu villasukka pyykkikasasta eikä kukaan huomaa. Tai kaapin ovi jää auki. Tai Sina varastaa sukan pyykkitelineestä.

:(

Mun sukat. Uudehkot Käki-sukat.

Ei hätää. Samaa lankaa ei enää ole, mutta tehdään uusi terä. Uusi entistä ehompi.


Piilosta. Karrkki leikki ja yrittää saada Sinan mukaan. Hitsi kun on jännää mennä verhon taakse tai vaikka karva-alustan alle. Ja sitten juostaan taas!

 

Villis tyttärelle ja kamut

Se on valmis. On sitä purettu ja suunniteltu ja korjailtukin, mutta se kelpasi. Jes!

Olen niin tyytyväinen!

Malli on yksinkertainen. Edessä on palmikoita, hihassa yksi, takana ei mitään. Malliltaan puseron piti olla lyhyehkö ja hihojen tosi piiitkät. No, tein sitten oikeasti vähän liian pitkät hihat, mutta niitähän voi kääriä :) Hihojen leveyttä säännöstelin lopussa ihan ompelukoneella. Kaula-aukko ei ole ihan tyypillinen villapuserolle, mutta se istuu kuitenkin ihan hyvin.

 

Lämmin se on, ja tytär tykkää! Mitä muuta voi äiti toivoa?

 

 

Mitähän sitten alkais?

Villapuserot ovat pian tarpeen. Viikko sitten oli tuulinen ja kylmä ilma, ja sain ihailla luonnon ihmeitä mökkirannassa. Tulisi vain se oikea talvi pian.

Järvet ovat vielä ilman jääpeitettä.  Jotenkin on jo tottunut siihen, että myös näillä korkeuksilla marraskuut ovat pimeitä ja märkiä. Joskus on sentään auringonvaloa.

Elukkarintamalla Jaakko alkaa jo olla kunnossa. Karvakamut ovat ystävystyneet lisää, mutta koira on koira ja kissat ovat kissoja.

Takkatuli saa ihmeitä aikaan. Sina ei välitä lämmöstä niin kuin kissat, mutta kostean ulkolenkin jälkeen rahilla on mukava maata - kun ei pääse sohvalle.

Sina on huomannut, että kissojen rahi on kiva paikka. Tähän on vähän aseteltu kamuja, mutta kyllä ne siihen jäivät. Vähäksi aikaa.

Leo on itsevarmin.

Leon häntä elää ihan omaa elämäänsä. Leo ei ehkä olen ihan varmimmillaan, mutta se kuitenkin haluaa olla tulen edessä, vaikka tuo koiruus vähän häiritseekin. Koirakin haluaa olla, ja... no, onko se kuitenkin pusu?
 

Kuurilla taas

Ja Jaakko. Viime viikonloppuna lauantai-illalla huomasin, että Jaakon suusta tippui sylkeä. Yöllä heräsin, kun Jaakko pyrki kainaloon. Otin sen, mutta hetken kuluttua huomasin, että Jaakon suusta tippui niin paljon vettä ja sylkeä, että se kasteli lakanaa. Voi näitä yöhetkiä.

Aamulla soitin päivystykseen ja sain ohjeeksi tilata ajan seuraavalle päivälle, maanantaille. Nutrigeeliä vaan kehiin. Onneksi Jaakko kuitenkin joi koko ajan paljon vettä, sillä välillä suusta tippui vettä kuin vesihanasta: tip tip. Kissanpesät olivat märkiä, lattiallekin tippui. Arvelin suu- tai hammasvaivoja.

Maanantaille saimme ajan. Aivan, suussa oli tulehdusta. Ell katsoi Jaakon hampaat ja totesi eroosiota hampaissa, lähes joka hampaassa. Hammaskiveä ei ollut, joten tulehdus ei johtunut siitä. Ell selitti, etä kyse on sairaudesta. Se on aika yleinen eikä sille oikein ole mitään tehtävissä. Vaihdoimme kuitenkin ruokaa ennaltaehkäisevään suuntaan. Kyse on hammassyöpymistä eli FORLista. Linkissä on hyvää tietoa. Ab-kuuri 2 viikkoa. Kipulääkettä tarpeeseen tulevaisuuttakin varten. Voi olla, että ainakin yksi hammas joudutaan poistamaan piankin, sillä se heilui jo. Tulevaisuudessa sitten raksunsyöjäkutvonen saa tottua pehmeään ruokaan...?

Ja välissä oli Leollakin jokin häiriö: sunnuntainvastaisena yönä samassa kainalossa nukkui kolme kollia: yksi paleleva, yksi kuolaava ja yksi muuten vain outo.

Onneksi kipu loppui kuitenkin pian, ja Jaakko syö jo hyvin. Eikä kuolaa enää.

Haukotuttaa. Makeasti. Väsyttää noi kuurit.

Ja vielä!

Kun kerran aloitettiin, niin jatketaanpa. Pimeyttä riittää ja väsymystä sen tien myös.

Vai nauretaanko tässä kissan sydämen pohjasta koiralle? Kun se hölömö ei pääse edes pöydälle?

Hahaa, sellainen hölömöläinen se kikkarakasa!

Mutta pääsee se sohvalle, jos vain olisi lupa.

Eikö? Eikö tosiaan? Mutta oonhan mä ollut sylissäkin sohvalla? Voisitko kääntää selkäsi?

Joskus on mukava kaapata koira kainaloon ja lähteä untenmaille. Rauhoittaa kummasti pentua, ja on se tosiaan itsellekin aika mukavaa ja lämmintä.

Postissa tuli Juju-kerhosta sukkakirja. Lisää sukkia luvassa!

Vaikuttaa pätevältä. Kantapääratkaisut ovat kyllä vähän kummallisia.

Ja sitten iso neule:

Neidille valmistuu villapaita neidin ohjeiden mukaan. On purettu pari kertaa, huoh. Nyt tehdään hihoja kaksi kerralla pitkällä pyöröllä. Josko tuo pian valmistuisi... Novitan Kaiku on riittoisa ja pehmeä lanka, mutta vieläkin pelkään tuota nyppyyntymistä.

JaakkoVaakko, kyllä me susta tykätään, vaikka sulla ei olisi yhtään hammasta suussa. Tuu kuntoon.