Voihan Nurri!

Syysloma, syysloma! Vaikka se onkin jo lopuillaan, niin se oli kuitenkin.

(Oikeastaan nyt piti postata sukkia lähinnä, mutta joku ryökäle on piilottanut kameran johdon. Olisiko kyseessä "ne"? Kissat ja koira vakuuttavat viattomuuttaan. Toisaalta tämä hortensia-ihminen myöntää, että jokin muistikuva siitä on olemassa... Itku sentään! Uuden laturin hankkimiseen meni vuosi, ja nyt hävisi se johto!)

Mutta palveluskunta kävi täällä. Lomalla. Kun kotona ei saa juoda tarpeeksi kahvia eikä ole tarpeeksi kissoja, käydään lomalla kissakahvilassa.

Meillä oli onnea. Kissakahvila Nurrin (Tallinna) keittiö oli remontissa ja hetken pelkäsimme, että emme pääse ollenkaan sisälle. Mutta päästiin! Ovella odotettiin kissakahvilan palveluskuntaa, ja sisäänpäästyä tilattiin oikein hyvät kahvit ja kakut.

Ja oli siellä kissojakin.

Ei me niitä lähmitty oikeastaan, koska ne halusivat lepäillä ja kelliä. Katseltiin, ja välillä koskettiin hännänpäätä, kun sellainen vilahti ohi.

Hyvä nukkumisrahi tällä tiikerillä.

Tätä taisin vähän silitelläkin :)

Lötkötteli siinä niin rauhassa, että pakko oli vähän leikityttää.

Kissoja oli kuulemma kymmenen ja niitä mahtuisi yhteensä viisitoista. Jos kissat eivät halunneet olla kahvilan puolella, niillä oli luukku omiin tiloihinsa (siellä oli hiekkikset yms.)

Joskus voi olla parempi tiirailla puolivälissä.

Käykää ihmeessä tutustumassa, jos Tallinnassa liikutte. Kahvila on Stockmannia vastapäätä, ja sinne kyllä löytää. Kahvila on hyvä, ja muutama euro laskun päälle menee löytykissojen hyväksi.

Omat kissat ovat nukkuneet, tarkkailleet tipuja ja syöneet hyvin. Ja nukkuneet. Ja syöneet hyvin. Välillä on ollut kissaralliakin. (Voisi vaikka ajatella, että Sina on romagnolo rex. Aika moni lagoton omistaja sanoo, että oma lagotto osaa kehrätä. Kuulostaa kummalliselta, mutta Sinakin tyytyväisenä ollessaan örisee/hengittää raskaasti... minä kutsun sitä myös kehräämiseksi. Meillä on siis kolme ja puoli kissaa ja puolikas koira ;)

Kaverit.

Leo.

Tällaisia tipuja meillä on liikkunut. On siinä kyllä kolleille ihmettelemistä! Vuosi sitten näitä näkyi ensimmmäisen kerran ja kauan meni, ennen kuin ymmärsin, että se on fasaani. Näillä korkeuksilla?! Viime kesänä oli ensimmäisiä poikasiakin.

Mamma, mikä toi on?

Lokakuun lämmittäjiä

Pitkään ja hartaasti neuloin Veera Välimäen huivia Stripe Study.  Ostin langat ja aloitin, ja hetken luulin neulovani patjakangasta. No ei. Oikeasti värit ovat kauniit. Tällainen siitä sitten tuli:

Outo? Ainakin minusta melkein loppui usko, kun toinen puoli näytti koko ajan niin nysältä - miten tätä muka pidetään? Tippuuko se olalta?

Ihan hyvin sitä pidetään. Eikä tipu olalta. Se on lämmin, lämmin. Kun neuloin sitä, Karrkki tuli mussaamaan (leipomaan, jotkut sanovat tätä tassujen liikettä) syliini pehmeää lampaalle tuoksuvaa villaa.

Siis huivihan on oikeasti iso. Tosi iso, ainakin minun versioni.

Lyhyempi puoli heitetään olan yli ja pitkä kiedotaan rinnan edestä.

Voi sitä roikottaakin, jos niskan keskikohdan antaa luistaa täysin sivulle. Minulle näin on hyvä. Malli on yksinkertaisen nerokas, ja on siinä oikeinneulottavaa rutkasti! Minun huivissani se pointti on kuitenkin nuo värit: Kainuun Lumon kasviväreillä värjätyt lähivillat. Huivi tuoksuu vielä kaukaisesti lampaalta, ja olenkin luvannut Karrkille, että sitten kun on oikein kylmä ja pimeä talvi ja tarvitaan villahuiveja, se saa tulla syliini ja kietoutua tähän huiviin.

Niin se ympyräjuttu viime postauksesta? Hm. Taitaa tulla kissanpeti kuitenkin. Olen nysvännyt sen kanssa aika pitkään, ja kun ei tee mieli neuloa sitä. Se ei vaan --- istu. Olen yrittänyt näitä ennenkin ja epäonnistunut.

Onneton kasa.

Lankana tässä on villainen virolainen lanka, jota todellakin riittää. Ympyrävillatakkihan tästä pitäisi tulla, jos usko ei nyt kokonaan ole loppunut. Voipi olla, että on. Kehtaisko enää virkata eteenpäin. Jos se on sittenkin ajanhukkaa.


Meille tuli uusi lipasto! Sisko muutti kaupunkia ja asuntoa pienempään, joten ostin häneltä uuden langansäilytyslipaston. Sukulaiskierrätystä parhaimmillaan! Lipasto pääsi heti monenlaiseen käyttöön, hm.

Leo huomasi heti, että lipaston päällä on mukava istua ja tuijotella muita. Leon puuhia tuijottavat ensimmäisen lauman kissat Kape, Momo ja Mäkä siskon tekemästä kudonnaisesta.

Mitä nää Leo katselet?

Karrkki näköjään taas leikkii tolla siimalla. Onneksi annoit sen sille, niin hirveää meteliä se muuten pitää.

Lokakuuta lämmittävät myös kämmekkäät, jotka tehdään tässä tapauksessa vanhoista Puro-keristä telkkarin ääressä ohjeita lukematta.  4 kertaa 8 silmukkaa, jotta tulee tarpeeksi napakat. Pari palmikkoa ja se on siinä.  Ajattelin tehdä tyttärelle vielä valkoiset (nämä menevät siskolle) ja työkaverille yllätyksenä hakuharkkoihin.

Aurinkoista on ollut, jopa niin, että kesäksi ulos viety ja sittemmin sisääntuotu maljaköynnös innostui kukkimaan.

Siinä on muuten kirvoja. Ja se tahmaa. Pitikö se tuoda tänne meidän viidakkoon? Tää on kissojen paikka. Ei onnistu hortonomihommat tuollaisen kanssa.

Kissoilla on ollut lokoisaa auringossa. Kyllä ne osaavat aurinkonsa löytää.

Ihana kanelileijona.

Ja nämä kamut. (meillä on näköjään aika pölyistä...)

Tällä kamulla on pian synttärit. Kolme vuotta täyttää hän.

Ennen niitä kemuja juhlitaan kuitenkin tänään eläintenpäivää! Hyvää eläintenpäivää kaikille, karvaisille ja karvattomille!