Joulua kohti

Joulu se taas tulla jollottaa! Ehkä saamme tänä jouluna aikaan myös joulukortin, katsotaan - suunnitteilla on, mutta valoa on niin vähän aikaa päivästä.

Joulupukinjuttuja on taas tehty: neulottu ja virkattu, huovutettukin. Hirveästi en ole saanut aikaan, kiitos työn, koirien ja kissojen. Välillä elämä täyttyy kaikenlaisista asioista.

Tossuista taitaa tulla ihan perinne. Mummo on pitänyt viimevuotiset niin puhki, että pakkohan oli tehdä uudet.

Malli on niin yksinkertainen, mutta lämpimät näistä tuli. Nyt voi mummo laittaa entiset jo pois, sillä niistä ei todellakaan ole paljon mitään enää jäljellä. On siis ollut hyödyllinen lahja.

Lisää jalka-asiaa: sukkia.

Pienelle, pienelle tytölle kirjosukat.

Tähti on perinteinen, muutoin neuloin, mitä mieleen tuli. Näissä sukissa erikoista oli se, että värjätty lanka sattui lähes täsmälleen samaan kohtaan aloittaessani toista: kuvioissa ei siis ole vaihdettu lankaa, vaan langassa oli nuo värit.

Nämä ovat kohta valmiit. Nuorelle miehelle yksinkertaista ja lämmintä. Löysin varastostani tosi vanhaa Nalle-lankaa, joka on paljon kestävämpää kuin nykyiset laadut. Toivottavasti ruskea vain riittää molempiin, hm.

Jostain syystä halusin käyttää kaapissa lojuvia valkoisia, ja aloitin virkata peittoa. Ei ne valkoiset riittäneetkään, tietenkään.

Sitten mukaan toista valkoista, ja vielä kolmattakin. Yksinkertainen on, mutta taatusti lämmin viltti, jonka päälle vaikka kissat saavat asettua.

Tästä hypätään sujuvasti, heh, kissojen jalka-asioihin.
En varmaan koskaan ole kuvannut Jaakon tassuja? Olenko? Nämä kuvat ovat ihan sinun iloksesi, Henna. :)

Jaakolla on kaksiväriset anturat. Tässä on takajalka (toisessa takajalassa anturat ovat ihan vaaleanpunaiset).

Tässä on toinen etutassu, sekin on kaksivärinen.

Näin ne nukkuivat, kun otin kameran esille.

Jaakkoa vähän häiritsi tuijotteluni, mutta pian sekin sulki silmänsä.
Uuni ei ole ollut lämpimänä, joten ne valtasivat nojatuolin.

Otin vielä yksityiskuvatkin.

Onnelliset kisekset. Minun puolestani ne voisivat aina nukkua nojatuolissa, niin yltäisin paremmin niitä katselemaan.

Seesteisistä kissoista toisenlaisiin koiriin:

Kohti joulua, kohti joulua!

Jollottaa, jollottaa...

Neliövillatakki

Nonniin. Vihdoinkin.

Tässä tauon aikana olen saanut tehtyä vain yhden työn, joka sekin oli vähän työn ja tuskan takana. Malli on Omakoppa-kirjasta, tai siis siitä uudemmasta Neliö-kirjasta. Aloitin keskusympyrän tekemisen jo ekan kirjan aikana, mutta kun virkkauksestani uhkasi tulla kissanpeti, jätin työn kesken. Sitten ilmestyi Neliö-kirja, ja tein työni loppuun. Kirjassa oli sopivasti neuvottu, miten ympyrästä tehdään neliö.

Ruttu. Oli varmaan aika kauan viikattuna, ennen kuin sain sen kuvattua. Lanka on vironvillaan, liukuvärjättyä.

Tälläinen. Mies yritti ottaa kuvia siitä, miten takki istuu päällä, mutta... ei oikein onnistunut. Takakuvio on kaunis, mutta muuten en ole kertaakaan tätä päälläni pitänyt. En oikein osaa... Jotain siinä on sellaista, että en vaan osaa. Ehkä se on harjoittelun puutetta?

Se roikkuu. Mutta sen pitää roikkua. Käytin sitä jopa työpaikalla näytillä, että mikä vika siinä on. Ei mitään, sanoivat kollegat.

Mutta tuo lanka on kaunis.

Sen ainakin tiedän, että en kyllä virkkaa vähään aikaan. Se ei ole minun juttuni. Ja tässä oli aika paljon noita virkattavia pylväitä...

Koira on kasvanut. Tässä kuitenkin kuva muutaman viikon takaa.

Kissa se on.

Karrkin kanssa menee hyvin. Muita kissoja pitää välillä vähän ajaa takaa, mutta hyvin on opittu, ettei kissoja sovi häiritä.

Pusu päähän.

Mamma on ollut vähän kipeä, joku pinne tai sellainen. Se on ollut kotona. Ei se ole meitä haitannut, sillä välipalaa on saanut usein ja runsaasti. Se on pitänyt tuota kirjavaa piraijaa vähän kauempana meistä, mutta neulonut se ei ole.

Niin että hyvä, että on ollut kotona. Meidän puolesta. Ja se on ollut paljon paikallaan (syli vapaana siis).

Mutta sillä on ollut aikaa tähän kaikkein tärkeimpään: meistä huolehtimiseen ja rapsutteluun. 

Aurinkokin on paistanut kuistille. Välillä on nautittu oikeasta lämmöstä. 

Mutta tuokin on ollut kuistilla... Onneksi se on kissannuhteessa jo.

Karrkki nauttii.

Nyt sitten odotellaan, milloin voi istua ja aloittaa uuden neuleen. Vähän on sellainen identiteettikriisi, kun ei vaan pysty aloittamaan mitään isompaa.
Tiskirättejä siis.

Tuolla jossain se on, se tulevaisuus. Huomenna Sinskaja menee näyttelyyn ja täyttää kolme vuotta. Kolme vuotta!

Karvakamut auringossa

Vielä taistelen tuon villatakinkutaleen kanssa. Sen, joka aloitettiin mustasinisestä langasta ja josta meinasi tulla kissojen nukkumisalusta. Otin sen kuitenkin uudelleen esille, ja nyt ollaan jo hihoissa. Malli on Oma koppa -kirjasta.

Virkkaaminen ei ole minun juttuni ollenkaan. Kohta se on valmis. Ehkä. Sitten saatte nähdä.

Tällä hetkellä ei ole tarjolla kuin karvakamuja ja aurinkoa.
Kamut ovat kyllä paljon paremman näköisiä kuin neuleeni.

Leo Leijona löysi vihreän alustan. Ai, se on fotogeeninen. :)

Leo, sinä Leijonien kuningas.

Karrkillakaan ei ole ollenkaan huonompi paikka.

Ja JaakkoVaakko, tuo koiran salarakas.

Jaakko koettelee koiran hermoja tunkemalla yhä lähemmäs. On se jo nähty itse tulevan koiran viereenkin. Koira ei vain ole unohtanut näpäköitä puraisuja kuonollaan. Mutta toinen niin rakastaisi...

Kissat sohvalla, koira lattialla. Jokin roti pitää olla.

Huomenna Karrkki menee tohtorille verikokeeseen. Olen vähän huolissani siitä. Se on välillä oksennellut, ja vesi maistuu huomattavan hyvin. Toisaalta se on todella aktiivinenkin. Tsekataan ainakin munuaiset ja ehkä kilpirauhasarvotkin.



Sitten meillä on jotain ihan outoa tapahtumassa. Vähän yllättävää. En todellakaan tiedä, miten SE otetaan vastaan... Luotan siihen, että tässä talossa on rauha ja kaikista pidetään hyvää huolta.

Lupaan kuitenkin, että tästä ei tule Elukat kerällä -blogi.

Lokakuun lämmittäjiä

Pitkään ja hartaasti neuloin Veera Välimäen huivia Stripe Study.  Ostin langat ja aloitin, ja hetken luulin neulovani patjakangasta. No ei. Oikeasti värit ovat kauniit. Tällainen siitä sitten tuli:

Outo? Ainakin minusta melkein loppui usko, kun toinen puoli näytti koko ajan niin nysältä - miten tätä muka pidetään? Tippuuko se olalta?

Ihan hyvin sitä pidetään. Eikä tipu olalta. Se on lämmin, lämmin. Kun neuloin sitä, Karrkki tuli mussaamaan (leipomaan, jotkut sanovat tätä tassujen liikettä) syliini pehmeää lampaalle tuoksuvaa villaa.

Siis huivihan on oikeasti iso. Tosi iso, ainakin minun versioni.

Lyhyempi puoli heitetään olan yli ja pitkä kiedotaan rinnan edestä.

Voi sitä roikottaakin, jos niskan keskikohdan antaa luistaa täysin sivulle. Minulle näin on hyvä. Malli on yksinkertaisen nerokas, ja on siinä oikeinneulottavaa rutkasti! Minun huivissani se pointti on kuitenkin nuo värit: Kainuun Lumon kasviväreillä värjätyt lähivillat. Huivi tuoksuu vielä kaukaisesti lampaalta, ja olenkin luvannut Karrkille, että sitten kun on oikein kylmä ja pimeä talvi ja tarvitaan villahuiveja, se saa tulla syliini ja kietoutua tähän huiviin.

Niin se ympyräjuttu viime postauksesta? Hm. Taitaa tulla kissanpeti kuitenkin. Olen nysvännyt sen kanssa aika pitkään, ja kun ei tee mieli neuloa sitä. Se ei vaan --- istu. Olen yrittänyt näitä ennenkin ja epäonnistunut.

Onneton kasa.

Lankana tässä on villainen virolainen lanka, jota todellakin riittää. Ympyrävillatakkihan tästä pitäisi tulla, jos usko ei nyt kokonaan ole loppunut. Voipi olla, että on. Kehtaisko enää virkata eteenpäin. Jos se on sittenkin ajanhukkaa.


Meille tuli uusi lipasto! Sisko muutti kaupunkia ja asuntoa pienempään, joten ostin häneltä uuden langansäilytyslipaston. Sukulaiskierrätystä parhaimmillaan! Lipasto pääsi heti monenlaiseen käyttöön, hm.

Leo huomasi heti, että lipaston päällä on mukava istua ja tuijotella muita. Leon puuhia tuijottavat ensimmäisen lauman kissat Kape, Momo ja Mäkä siskon tekemästä kudonnaisesta.

Mitä nää Leo katselet?

Karrkki näköjään taas leikkii tolla siimalla. Onneksi annoit sen sille, niin hirveää meteliä se muuten pitää.

Lokakuuta lämmittävät myös kämmekkäät, jotka tehdään tässä tapauksessa vanhoista Puro-keristä telkkarin ääressä ohjeita lukematta.  4 kertaa 8 silmukkaa, jotta tulee tarpeeksi napakat. Pari palmikkoa ja se on siinä.  Ajattelin tehdä tyttärelle vielä valkoiset (nämä menevät siskolle) ja työkaverille yllätyksenä hakuharkkoihin.

Aurinkoista on ollut, jopa niin, että kesäksi ulos viety ja sittemmin sisääntuotu maljaköynnös innostui kukkimaan.

Siinä on muuten kirvoja. Ja se tahmaa. Pitikö se tuoda tänne meidän viidakkoon? Tää on kissojen paikka. Ei onnistu hortonomihommat tuollaisen kanssa.

Kissoilla on ollut lokoisaa auringossa. Kyllä ne osaavat aurinkonsa löytää.

Ihana kanelileijona.

Ja nämä kamut. (meillä on näköjään aika pölyistä...)

Tällä kamulla on pian synttärit. Kolme vuotta täyttää hän.

Ennen niitä kemuja juhlitaan kuitenkin tänään eläintenpäivää! Hyvää eläintenpäivää kaikille, karvaisille ja karvattomille!

Kissasukat ja pyörylöitä

Vielä on lankaa jäljellä! Kainuun Lumon lankoja nääs (ja näiden jälkeenkin on.. oho. Taisi tulla tänään lisääkin!)

Sukat. Niitähän tarvitaan ja niitä on mukava tehdä. Idean ja lähtökohdan sain näihin mistäs muusta kuin FB:n kautta. Kissakas-sivusto ohjasi kissasukkien ohjesivulle.

Ensin innostuin Viirukissan väkerryksiä -blogin kissasukkien ohjeesta. Ihanat sukat siellä! Värikkäät ja hauskat! Kun rupesin niitä toteuttamaan tylsästi harmaasta ja valkoisesta, huomasin, ettei ihan toimi minun langallani tai tavallani tehdä. Ajattelin nimittäin tehdä vain yhden kissarivin sukan varteen, mutta voi!, kissat olivatkin väärinpäin.

Kaiken lisäksi kissojen yllä oleva joka toinen harmaa -kerros sai kissat näyttämään poroilta (sanoi siippa). (Kuvan rivistössä kissat ovat oikeinpäin ja kissojen ala- ja yläpuolella on muutama harmaa rivi ylimääräisenä - toista sukkaa ei purettu eikä kuvattu).

No, sitten tehdään kääntövarsisukat. Juu. Ovat kissat sitten oikeinpäin.

Yksi kissarivistö piti vielä saada jalkaterään, ja siinäpä se. Tämän mallin alkuperää en enää muista, olisinko Ravelrysta joskus tulostanut kissamotiiveja. Nämä kissat saavat rauhassa tuijotella kantajaansa silmiin saakka.

Tuli harmaat, lämpimät ja kissamaiset talvisukat.

Näitä sukkia ei sitten jätetä lattialle, sillä sekä koira että kissat ovat niistä ERITTÄIN kiinnostuneita. Taitaa vielä se lampaan tuoksu tulla läpi.

Sitten on ollut projektia projektin perään, sellaisia pieniä kuten rahin päällinen virkkaamalla ja pari huivialoitusta.

Kuuman kesän hauskin työ oli varmastikin vanhojen t-paitojen tuhoaminen leikkaamalla ne suikaleiksi. Mökin kuistilla työ sujui ja virkkaaminenkin oli taas hauskaa. Mutta kesken jäi se matto: ei viitsi sisällä leikata, vaikka t-paitojakin kyllä vielä olisi. Kierrätystä parhaimmillaan.

Sun mattos lainehtii, kuule. Ootko lisäillyt vähä liikaa?

No oon. Jospa se sitten ensi kesänä korjaantuisi. Kyllä se mökille jonnekin kelpaa. Huussiin?

Mikäs se tämä sitten on? Karrkin takapuoli ja aloitus. Eii, ei ole huivi. Eikä ole pöytäliina. Luulisin. Lankana on vironvillaa mustasininen kerä ja malli on Oma koppa -kirjasta. En ole vielä ihan varma, onnistuuko tämä tai onko malli minulle liian pitsinen. Vähän olen varioinut ja aionkin vielä varioida, mutta jotain siitä kyllä pitäisi tulla.

Meidän Jaakko taitaa olla salaa rakastunut koiraan.

No en ole. Muuten vaan tulen aina syliin, kun koira on rapsutettavana. Sen kuono haisee hassulle. Mitä se oikein siellä metsässä syö? Ja sitä paitsi sen silmät välkkyvät kummallisesti, kun työnnän kuononi sen kirsun ja silmien lähelle. Enkä pelkää yhtään! Sitä paitsi se pitää pitää kissannuhteessa.

Hehe. Salarakas.

Joko on marjat poimittu? Omenat keitetty hilloksi? Sieniä kerätty? Pian pitäisi alkaa täälläkin omenahommiin.

Meidän ikioma kunnon sato, ensimmäinen! Oooh...

 

Pupsi-laukkunen

Kun on kesä, aurinko paistaa ja vihdoinkin pääsee ulos vähän vähemmillä vaatteilla. Otat koiran mukaan, siis mukaan kakkapussit, kännykkä, koiralle ehkä nameja. Mihin ne laitat? Onko taskuja? No ei ole. Ei ainakaan tarpeeksi isoja. Tämänikäinen täti ei kännykkäänsä rintsikoihin tunge (sinne pitäisi varmaan laittaa muukin omaisuus...) eikä isot laukut ole mukavia lenkillä.

Sitten kun on vielä tilannut kaverin kanssa netistä sellaisia, sellaisia... mitähän ne nyt onkaan? Sellaisia, joita oli ennen avainkukkarossa. Klik klak.

Pieni olkalaukku on tarpeen. Sellainen, joka laitetaan yli olan ja on kevyt metsäpolullakin.

Pupsi on laukun nimi, koska tämän koristenappi on kuulemma nimeltään Pupsi.

Ja ne klipsit ovat tällaisia:

Tilasin niitä kahta kokoa. Isompi sopii vaikkapa silmälasikotelolle, mutta tuosta pienemmästä en vielä tiedä. Pupsikin on laukussa jo kiinni. Mutta mitä nämä kliklakit oikein ovat nimeltään?

Halusin tehdä laukun langasta, mutta neulottu olisi vaatinut vuorin. Muistin, että koukkuamalla tulee aika mukavaa ja jämäkkää pintaa.

Koukkuaminen on hauskaa, aika nopeaakin, mutta vähän tarvitsevat kyllä sormet aikaa, jotta ne tottuvat uudenlaiseen otteeseen.

Tässä syntyy hihna.

Silmukat nostetaan koukulle ja sitten palataan takaisin. Kaksi kerrallaan.

Lankana käytin Inka Moonligtin sukkalankaa kaksinkertaisena. Pieneen laukkuun meni melkein koko kerä!

Aloitin myös ilmeisen ikuisuusprojektin eli virkatun peitteen. Ohjeesta minulla on vain monistepruju, joten ihan tarkkaa lähdettä en tiedä. Ohjeen nimi on kuitenkin Ruusuja ja kehäkukkia. Tarkoitus olisi tehdä jämälangoista niin iloinen kukkaketo, kuin vain langoista syntyy (kaikki käyttöön siis).

Näitä kukkasia oli aika hidasta tehdä. Ensimmäinen ruusu ylärivissä taitaa olla se kuuluisa opettelukappale...

Näiden varjopuoli on takapuoli.

Pääteltäviä lankoja, apua!

Muutakin on tehty, JakkoVakko paljastaa vähän. Tunnistettu?

Leo lähettää kaikille hammasongelmaisille kissoille terveisiä ja kertoo voivansa hyvin ja paksusti, hyvin paksusti myös.

No problem. Iso kolli osaa nyt irvistää hienosti.