Ekotunika ja Pop-huivi

Hyvää heinäkuuta!
Tänään vuorossa yhden tunikan ja yhden huivin esittely...

Mietin, millä fraaseilla tämän nyt aloittaisi, kun tarkoitus oli kuitenkin postata useammin. Ja siis on kuitenkin jo heinäkuu. Oho. Blogi on selvästi hiipumassa.

Mutta tässä kuitenkin jo osittain esitelty Novitan ohjeen mukainen Ekotunika. Tämä lanka on ollut kaapissa jo vuosia ja on ostettu Bremenin kirpputorilta. Olin - ehkä 7 vuotta sitten? - verestämässä vaihto-oppilasvuoden muistoja ja päädyin vanhan vaihtokotikaupunkini kirpparille. Tämä lanka oli heti minun juttuni, mutta vuosiin en tiennyt, mitä siitä pitäisi tehdä.

No tunika. Lanka riitti hyvin ja tunikasta tuli niin rouhea kuin ajattelinkin.
Tässä vähän hassu kuvakulma - ei se nyt ihan tuollainen ole.

Vaan tällainen. Taskut vähän lörpsöttävät, mutta muuten ihan pidettävä liivi. Niin, eihän tämä tunika ole vaan liivi. 

Muut asusteet eivät ole ihan kunnossa, mutta tällainen se siis. Kaapissa on vielä, mutta olihan sitä kiva tehdä. 

(siivosin vaatekomeron. Neuleita on ihan ihan liikaa! Mitä niille kaikille oikein tehdään!)

Mutt tämä on tosi kiva! Lainasin kirjastosta Veera Välimäen Huivileikki-kirjan ja innostuin taas isoista huikeista. Tämänkin huivin langat on osittain sieltä Saksan-reissulta ja odottaneet vuoroaan aivan liian pitkään. Huivi on nimeltään Pop, lanka on alpakkaa, kahta eri lankaa ja vahvuutta. 

Iso huivi, ihana kääräistä hartioille. Näitä pitää tehdä lisää!

Kävin jo ostamassa (mutta tuttavalta, kirpparihinnoin) lisää ihania lankoja. 

 

Kissakuvat ovat tällä kertaa vähissä. Tässä kuitenkin ulko-oven kissat ja yksi Karrkki-kuva.

Oikein hyvää kesää kaikille! Seuraavalla kerralla sitten lisää huiveja ja kissoja! 

Äitienpäivänä partsilla ja parit neuleet :)

Mikä ilma! On luvattu jopa 22 astetta, partsin ovet ovat olleet koko aamun auki ja kissat riemuitsevat. 

Täällä mun varpaat kuikkaa!

Karrkki näyttää mallia, miten vanhaa raapimispuuta käytetään. 

Ei täältä mitään nää! 

Juu, vähän on matala, mutta ei haittaa. 

Eikä parvekekaan ole mikään viriketarha, mutta kun on mielikuvitusta, niin kaikkea voi keksiä. 

Ennen lämpimiä ilmoja puikoilla oli villasukat, eräänlaiset Anelmaisversiot. Anelmaisethan ovat Anelma Kervisen hienot villasukat, joissa on kerrosnousua ja hienoja kukkia. No, minulla tarkoitus oli päästä eroon kahdesta ohuesta langasta, joista kumpikaan ei olisi yksin riittänyt sukkiin. Pohja on tummaa lilaa, kuviolanka iloisenkirjavaa sukkalankaa. Näitä teen kyllä lisää!

Kuviolanka ei osunut ihan kohdilleen, mutta en yrittänytkään kohdistaa sitä. Silmukoita  näissä on  68. 

Pieniä huiveja tarvitaan aina. Löysin laatikon pohjalta kaksi baby alpakka -kerää ja päätin kokeilla jotain vain. Oli näihin jokin inspismallikin, mutta hävitin linkin siihen. Periaatteessa tehdään normaalia kolmiohuivia, ja johonkin väliin reikäneulosta ihan kaks yhteen ja langankierto -periaatteella. Ei voisi olla helpompaa. Mutta tämän huivin juju on tuo pehmeys. Malli on yksinkertainen mutta selkeä. 

Tällä hetkellä tuhoan ikivanhoja pellava-puuvillalankoja eko-tunikaan. Muistin tämän vanhan Novita-ohjeen siivottuani lankakirstua. Jaa, saa nähdä, mitä tästäkin tulee. 

• Leo katselee ovelle päin. Ketähän se odottelee? Henkilöä, joka tykkää ocicateista? Joka tietää paljon oceista ja jolla on kunnia olla ocien palveluskuntaa?  Tervetuloa, olet lämpimästi tervetullut!

Nurmilintu ja sukat

 Heidi Alanderin suunnittelema Nurmilintu-variaatio lensi jo kotiinsa Sailan luokse! Saila pahoitteli taannoin, että hänelle tekemäni huivi Harunia oli mennyt ilmeisesti parempiin suihin eli kisselit olivat ihastuneet villan tuoksun. Nooh, sittenhän voisin tehdä uuden!

Lankana tässä on Alpaka Silk eli silkkiä, alpakkaa ja merinoa. Ihana lanka. Ostin joskus pari kerää, koska ihastuin väriin ja langan pehmeyteen. Lanka odotti ja odotti, kunnes se ilmoitti olevansa juuri oikea lanka Sailan huiviin. Ja väri - jes! - oli Sailan lemppari!

Lankaa oli vain kaksi kerää, joten jouduin vähän varioimaan oikeaa mallia.

Siitä huolimatta huivista tuli tarpeeksi iso.
Alanderin malli on niin mukava! Iso, muttei liian iso kaulaan kiedottavaksi.

Sukkaset kokeilin räsymattoperiaatteella. Nythän vähän aikaa sitten kaikki tekivät räsymattosukkia (=raitasukkia). Joku oli kuitenkin yhdistänyt kaksi lankaa siten, että ei neulottukaan pari raitaa ja vaihda väri -periaattella vaan neulotaan silmukka tai kaksi ja vaihdetaan sitten väri.

Aika kiva tuli. Värikäs lanka suorastaan loistaa.

Lämpimät ovat, mutta melkein meinasi käydä köpelösti silmukkamäärän kanssa. Neuleesta tuli aika tiivis, joten pelkäsin, etteivät ne mahtuisi jalkaan. Nämä eivät ainakaan sitten lörpsähdä jalassa, hih!

Vahvennettu kantapää.
Eivät jää kotiin.

Kissatkin tulivat kuvaussessioon (oikeasti ne odottavat safkaa).

Näihin tassuihin sukat eivät ole kuitenkaan sopivat.

Lämmityskausikin on toden teolla alkanut.

Lämmitellään...

Jaakko rakastaa Sinaa, joten Sina saa tulla ihan viekkuun. Lumppa ei saa. Lumppa saa muuten korvilleen.

Niin, se edelliskerran rotu oli prahanrottakoira. Jotenkin minulle tulee mieleen noista koirista orientit. Kissamaisia ovat, vaikka on niillä kyllä ihan koiran otteet ja tiukka luonne.

Kissulit ovat kunnossa. Sinan kanssa mennään takaisin Ouluun sydänultraan (selkeä sivuääni, nyyh..) Marraskuu kolisee, neuleita mietitään ja toivotaan lisää lunta - meillä sitä jo vähän on :)

Villaa koirakamuille

Joskus koiratkin tarvitsevat neuleita. En ole omilleni vielä neulonut, mutta ystäväni luona käydessäni huomasin, että hänen pienet, lähes karvattomat kaverinsa palelivat jo lokakuun kalseudessa. Omille koirilleni en ole vielä mitään neulonut, mutta vähän kyllä kiinnostaisi tehdä sellainen kirjoneulevillapusero. Talvella Sinalla on yli 20 asteen pakkasessa tossut (nostelee muuten jalkojaan eikä suostu kävelemään) ja mantteli, mutta eihän lagotto pienillä pakkasilla mitään tarvitse, jos on talviturkki eikä joudu liikaa odottelemaan.

Mutta nämä.

Näillä oli kylmä. Tunnistatko rodun?

Etualan vihreä on tehty Himalaya-villalangasta. Se on vähän paksuhko, mutta kuitenkin hyvin pehmeä. Taka-alan raidallinen neule on tuunattu: ystäväni oli saanut lahjaksi oikein hienon villiksen, mutta se kävi pieneksi, joten jatkoin sitä vähän sieltä ja täältä.

Raidalliseen jatkoin kaulusta (yltää korville, hih), tein lahkeet (vähän lyhyeksi jäi kylläkin), purin selkäosaa ja jatkoin sitä ja suunnittelin lahkeet (lyhyet nekin). Raidallisen alkuperäinen malli oli kyllä nerokas, levennykset kuin intialaisessa peukalossa.

Nämä päällä pystyy siis tekemään tarpeensa, eivät ihan umpihaalareita ole.

Hitsi nää on vekkuleita kavereita!!

Täytyy sanoa, että muiden koirille on kyllä vaikea neuloa. Mallin pitäisi olla useasti saatavilla.

Ei tartte vaatteita, jos pääsee uunin päälle. Kuka nyt tuonne koleuteen haluaisi?

Karrkki, sun kieli! Onko se, onko se rullalla?! Sitä en osaakaan.

Leolla on turkkia (ja massaa..) tarpeeksi omasta takaa. Tämä kuva on varmaan joskus jo ollut, mutta takana sisareni ompelemassa taulussa ovat Kape, Momo ja Mäkä, ensimmäiset kissani yli kahdenkymmenen vuoden takaa.

Yksi mitäs-nyt-tekis-huivi valmistui. Se taitaa jäädä kotiin. Jostain syystä minulla on Alizea vähän liikaakin. Yhdestä on tulossa pusero (pieni. En tiedä, teenkö valmiiksi), sitten on ruskeasävyistä aika paljon. Tätä sinistäkin jäi.

Tämä on tällainen yksinkertainen ja lämmin. Yleensä en ole tehnyt huiveihin hapsuja, mutta jotenkin tähän piti tehdä. Tämä on sellainen röijy ehkä. Pitsikuvio on osa Heidi Alanderin Nurmilinnun pitsiä.

Aika iso, mutta niin oli tarkoituskin. En vielä osaa sanoa, missä tätä pidetään. Kotona? Liikaa hapsuja. Töissä? Liikaa hapsuja. Ulkona? Aika paljon on jo noita ulkoiluhuiveja.

Sitten on vielä yksi huivi, mutta sitä ei saa vielä kuvata.

Nyt sitten odotellaan tosissaan lunta. Hyvää marraskuuta kaikille!

Revontuli-mallilla huivi

Tämä Revontuli-versio on valmistunut jo kuukausia sitten, mutta oho, jäipäs näyttämättä.

Malli on vaan niin neulottava, mukava, näyttävä ja kun lankakin on oikeaa, niin ei voi epäonnistua.

Tässä lankana on Buffalan merinovilla-silkkisekoite, joten on pehmeä. Ihana kaulalla. Ei kutita.
Huivin sai siskoni syntymäpäivälahjaksi.

Ensin ajattelin jotain (itselleni) uutta huivimallia, aloitin, kokeilin, purin - ja kuitenkin sitten se oli tämä. Vihreä on siskoni lempiväri, joten taitaa olla käyttöä tälle huiville.

Meillä on tänään aurinkopäivä. Kollit ovat parvekkeella, koirat odottavat mökkisaunomista ja itse olen jo aamusta kärsinyt tyrnipensaassa. Nyt ei voi olla koneella yhtään enempää!
Aurinkoista sunnuntaita!

Violetti Nurmilintu

Nyt neulotaan taas! Ideoita ja to do -listaa alkaa taas olla. Näin sateisena kesänä mikä sen parempaa kuin istua nojatuolissa neulomassa. Kun ehtii karvakamuilta.

Lankavarastossa on jo pitempään ollut ohut ohut villalanka, joka on odottanut malliaan. En tiedä, onko tämä nyt paras, mutta kun yhden Nurmilinnun on tehnyt, niin sen malli on vakuuttanut. Se on helppo kietaista kaulaan, mukava tehdä ja yksinkertaisuudessaan kaunis.

Malli on siis Heidi Alanderin Nurmilintu.

Jätin reunapitsinkuvion pois, mutta huivi toimii siitä huolimatta. Lanka oli hyvin ohut, joten jatkoin mallia pitemmälle. Ainaoikeassa neulepinnassa langan värit eivät ehkä ihan pääse oikeuksiinsä, mutta kiva huivi tästä tuli.

Tuosta väristä tykkään. Saapi nyt nähdä, jääkö tämä kotiin.

Kissat voivat hyvin, koiruudet voivat hyvin. Pieni koiruli kävi kulmureiden poistossa, mutta muuten olemme välttäneet lääkärikäynnit. Oma ongelmansa on ollut Sinan juoksut, ja olemmekin miettineet, että neiti steriloidaan syksyllä, kunhan juoksuista on tarpeeksi aikaa. Ilmeisesti talo on täynnä eläinhormoneja, kun on saanut kieltää koiria toistensa päältä - ja Karrkin päältä... Mikä näitä narttuja riivaa?! :D

Nyt väsyttää.

Lumpukka Lumpsis ja Sina Sintsaliini ovat väsyneitä. Lumo on erityisen väsynyt, koska se kävi koiraleirillä, jossa oli 7 muuta lagottoa. Mutta oli hauskaa, niin Lumolla kuin mammalla!

Mutta niin ovat kissatkin väsyneitä. Parvekkeelle on päässyt joka päivä, mutta eivät nämä kylmässä kauan viihdy. Jopa Leo haluaa sisälle. Niin, sillä tällä hetkellä taitaa olla 12 astetta ja vettä tulee. Kerran olen tälle kesälle itse ollut sortseissa - puoli päivää.

Saisi vähän lämmetä... JakkoVakko haluaa auringon lämpöön.

Eikä me olla päästy mökillekään. Tässä vaan nojatuolissa nukutaan. Nähdään unta kesäpäivistä.

Ehkä ensi viikolla. Tai sitä seuraavalla. Tai ensi kesänä. Juu, juu...

Ystävälle Kuun uni

Halusin tehdä ystävälle huivin, sellaisen ison ja lämpimän. Vaikka malleja on vaikka hurumycket maailmassa, niin jotenkin taas päädyin tähän Kuun uneen.
Sitä kun on niin mukava neuloa ja se on iso. Kiedottavan iso.

Langan ostin Tallinnasta, ihan taisipa olla Merekeskuksesta. Siellä yläkerrassa on nykyään myös lankaliike.

Väri on minusta kaunis. Aluksi neuloessani vierastin vähän tuota vihreää, mutta lopulta sekin näytti ihan mukavalta. Kuun uni -mallia versioin vähän, koska halusin käyttää koko vyyhdin juuri tähän huiviin. Silmukoita kyllä sitten loppuvaiheessa olikin aika paljon..

Tuulinen ja luminen kuvauspäivä. Malli on kyllä mukava!

Melkein täysikuu.

Eilisen ystävänpäivän kunniaksi sitten muutamia kissojen ystäväkuvia.

Näinhän meillä nukutaan. Se varmaan ei ole jäänyt kellekään epäselväksi.

Hups! Jaakko on putoamisvaarassa!

Miten se nyt noin...

Kissanpeti on Harun, mutta hyvissä käytössä se on yhä. Reunassa näkyy koiran hampaiden jälkiä. Sinasta on mukavaa heitellä tyhjää petiä ja leikkiä sillä. Niin, jos se ei ole itse siihen ahtautunut. Kyllä se siihen mahtuu (melkein).

Ystävänpäivävampyyri. Karrkin veljen perheessä on musta itämainen, jolla kulmurit näkyvät vielä vähän enemmän.

Aurinkoista helmikuun päivää! Joillakin alkaa jo talvilomat, mutta me vielä odotellaan. Sää tuntuu jo tosin lupaavalta...

Mä tykkään...

(Ihan lopuksi haluaisin jakaa linkin Ajatuksia kissojen markettiruuista -blogikirjoitukseen.Törmäsin tähän ihan sattumalta, ja jotenkin tässä on paljon mietittävää meille, jotka ainakin joskus ostamme ruoat kolleille ihan marketeista)

Nurmilintu lumen keskellä

Kyllä lintuja on marraskuussakin. Nurmea välillä, valitettavasti. Jotenkin olen taas myöhässä kaikessa, mutta teinpäs kuitenkin Heidi Alanderin suunnitteleman Nurmilinnun. Kaunis malli.

Heitin vain pihapensaalle ja räps! Mutta värit toistuvat marraskuun valossa hienosti. Juuri tuonvärisen se on.

Lanka on Virosta ostettua liukuvärjättyä villaa. Huivista tuli mielestäni hieno, mutta kyllähän tuo villa vähän kutittelee.

Pitsikuvio ei ollut vaikea. Muutenkin huivi valmistui mukavasti telkkaria katsellessa. Huivi aloitetaan nurkasta ja huivi levenee koko ajan, mutta ei liikaa. Neulos on ainaoikeaa. Päättelykerros olikin sitten hassu, koska siinä *luo neuloen 2, päättele 5* - piti ihan kuuklata. Mutta kaunis pykäreuna siitä syntyi.

Meillä on ollut taas aika väsyneitä kissoja ja juuri silloin, kun pitäisi kuvata movember-viiksiä. Miten noita kuvaa, kun illalla ei valo riitä ja päivällä kehvelit vetävät hirsiä uunin päällä!

No yritettiin kuitenkin.

Jaakollahan ei juuri viiksiä ole, koska Leo puree ne säännöllisesti poikki. Jaakko ei vastusta tätä operaatiota.

Välillä muutama haiven onnistuu kuitenkin kasvamaan pitemmäksi.

Leolla itsellään on aika kivat viikset. Leon viiksikarvoja löytyy aina säännöllisesti ja niitä myös keräillään (en kyllä tiedä, mitä niillä tehdään sitten aikoinaan...)

Viiksissä on ruskea juuri. Ne tunnistaa kyllä Leon viiksiksi.

Karrkilla on normiviikset. Hienot, niin kuin kaikilla kissoilla (joilta ei kamu syö niitä).

Karrkki vähän irvistelee unenpöpperössään.

Hups!!
Joskus on tunne, että joku katselee. Se on kissa, joka on hypännyt pystypakastimen päälle. Sinne pääsee mm. kakkiksen katon kautta (kakkis on nostettu pöydälle, jotta koera ei aina olisi kissanhiekassa eikä sille tulisi ripuli).

Hups tosiaan.

Ei maahan vaan toiselle tasolle.

Tänään vielä ohjelmassa koiran karstaus ja pesu, ehkäpä pääsen jatkamaan vielä joululahjasukkiakin.

Oikein hyvää marraskuun viikkoa kaikille! Hui, marraskuu on pian ohi!