Äitienpäivänä partsilla ja parit neuleet :)

Mikä ilma! On luvattu jopa 22 astetta, partsin ovet ovat olleet koko aamun auki ja kissat riemuitsevat. 

Täällä mun varpaat kuikkaa!

Karrkki näyttää mallia, miten vanhaa raapimispuuta käytetään. 

Ei täältä mitään nää! 

Juu, vähän on matala, mutta ei haittaa. 

Eikä parvekekaan ole mikään viriketarha, mutta kun on mielikuvitusta, niin kaikkea voi keksiä. 

Ennen lämpimiä ilmoja puikoilla oli villasukat, eräänlaiset Anelmaisversiot. Anelmaisethan ovat Anelma Kervisen hienot villasukat, joissa on kerrosnousua ja hienoja kukkia. No, minulla tarkoitus oli päästä eroon kahdesta ohuesta langasta, joista kumpikaan ei olisi yksin riittänyt sukkiin. Pohja on tummaa lilaa, kuviolanka iloisenkirjavaa sukkalankaa. Näitä teen kyllä lisää!

Kuviolanka ei osunut ihan kohdilleen, mutta en yrittänytkään kohdistaa sitä. Silmukoita  näissä on  68. 

Pieniä huiveja tarvitaan aina. Löysin laatikon pohjalta kaksi baby alpakka -kerää ja päätin kokeilla jotain vain. Oli näihin jokin inspismallikin, mutta hävitin linkin siihen. Periaatteessa tehdään normaalia kolmiohuivia, ja johonkin väliin reikäneulosta ihan kaks yhteen ja langankierto -periaatteella. Ei voisi olla helpompaa. Mutta tämän huivin juju on tuo pehmeys. Malli on yksinkertainen mutta selkeä. 

Tällä hetkellä tuhoan ikivanhoja pellava-puuvillalankoja eko-tunikaan. Muistin tämän vanhan Novita-ohjeen siivottuani lankakirstua. Jaa, saa nähdä, mitä tästäkin tulee. 

• Leo katselee ovelle päin. Ketähän se odottelee? Henkilöä, joka tykkää ocicateista? Joka tietää paljon oceista ja jolla on kunnia olla ocien palveluskuntaa?  Tervetuloa, olet lämpimästi tervetullut!

Joulua kohti

Joulu se taas tulla jollottaa! Ehkä saamme tänä jouluna aikaan myös joulukortin, katsotaan - suunnitteilla on, mutta valoa on niin vähän aikaa päivästä.

Joulupukinjuttuja on taas tehty: neulottu ja virkattu, huovutettukin. Hirveästi en ole saanut aikaan, kiitos työn, koirien ja kissojen. Välillä elämä täyttyy kaikenlaisista asioista.

Tossuista taitaa tulla ihan perinne. Mummo on pitänyt viimevuotiset niin puhki, että pakkohan oli tehdä uudet.

Malli on niin yksinkertainen, mutta lämpimät näistä tuli. Nyt voi mummo laittaa entiset jo pois, sillä niistä ei todellakaan ole paljon mitään enää jäljellä. On siis ollut hyödyllinen lahja.

Lisää jalka-asiaa: sukkia.

Pienelle, pienelle tytölle kirjosukat.

Tähti on perinteinen, muutoin neuloin, mitä mieleen tuli. Näissä sukissa erikoista oli se, että värjätty lanka sattui lähes täsmälleen samaan kohtaan aloittaessani toista: kuvioissa ei siis ole vaihdettu lankaa, vaan langassa oli nuo värit.

Nämä ovat kohta valmiit. Nuorelle miehelle yksinkertaista ja lämmintä. Löysin varastostani tosi vanhaa Nalle-lankaa, joka on paljon kestävämpää kuin nykyiset laadut. Toivottavasti ruskea vain riittää molempiin, hm.

Jostain syystä halusin käyttää kaapissa lojuvia valkoisia, ja aloitin virkata peittoa. Ei ne valkoiset riittäneetkään, tietenkään.

Sitten mukaan toista valkoista, ja vielä kolmattakin. Yksinkertainen on, mutta taatusti lämmin viltti, jonka päälle vaikka kissat saavat asettua.

Tästä hypätään sujuvasti, heh, kissojen jalka-asioihin.
En varmaan koskaan ole kuvannut Jaakon tassuja? Olenko? Nämä kuvat ovat ihan sinun iloksesi, Henna. :)

Jaakolla on kaksiväriset anturat. Tässä on takajalka (toisessa takajalassa anturat ovat ihan vaaleanpunaiset).

Tässä on toinen etutassu, sekin on kaksivärinen.

Näin ne nukkuivat, kun otin kameran esille.

Jaakkoa vähän häiritsi tuijotteluni, mutta pian sekin sulki silmänsä.
Uuni ei ole ollut lämpimänä, joten ne valtasivat nojatuolin.

Otin vielä yksityiskuvatkin.

Onnelliset kisekset. Minun puolestani ne voisivat aina nukkua nojatuolissa, niin yltäisin paremmin niitä katselemaan.

Seesteisistä kissoista toisenlaisiin koiriin:

Kohti joulua, kohti joulua!

Jollottaa, jollottaa...

Nurmilintu ja sukat

 Heidi Alanderin suunnittelema Nurmilintu-variaatio lensi jo kotiinsa Sailan luokse! Saila pahoitteli taannoin, että hänelle tekemäni huivi Harunia oli mennyt ilmeisesti parempiin suihin eli kisselit olivat ihastuneet villan tuoksun. Nooh, sittenhän voisin tehdä uuden!

Lankana tässä on Alpaka Silk eli silkkiä, alpakkaa ja merinoa. Ihana lanka. Ostin joskus pari kerää, koska ihastuin väriin ja langan pehmeyteen. Lanka odotti ja odotti, kunnes se ilmoitti olevansa juuri oikea lanka Sailan huiviin. Ja väri - jes! - oli Sailan lemppari!

Lankaa oli vain kaksi kerää, joten jouduin vähän varioimaan oikeaa mallia.

Siitä huolimatta huivista tuli tarpeeksi iso.
Alanderin malli on niin mukava! Iso, muttei liian iso kaulaan kiedottavaksi.

Sukkaset kokeilin räsymattoperiaatteella. Nythän vähän aikaa sitten kaikki tekivät räsymattosukkia (=raitasukkia). Joku oli kuitenkin yhdistänyt kaksi lankaa siten, että ei neulottukaan pari raitaa ja vaihda väri -periaattella vaan neulotaan silmukka tai kaksi ja vaihdetaan sitten väri.

Aika kiva tuli. Värikäs lanka suorastaan loistaa.

Lämpimät ovat, mutta melkein meinasi käydä köpelösti silmukkamäärän kanssa. Neuleesta tuli aika tiivis, joten pelkäsin, etteivät ne mahtuisi jalkaan. Nämä eivät ainakaan sitten lörpsähdä jalassa, hih!

Vahvennettu kantapää.
Eivät jää kotiin.

Kissatkin tulivat kuvaussessioon (oikeasti ne odottavat safkaa).

Näihin tassuihin sukat eivät ole kuitenkaan sopivat.

Lämmityskausikin on toden teolla alkanut.

Lämmitellään...

Jaakko rakastaa Sinaa, joten Sina saa tulla ihan viekkuun. Lumppa ei saa. Lumppa saa muuten korvilleen.

Niin, se edelliskerran rotu oli prahanrottakoira. Jotenkin minulle tulee mieleen noista koirista orientit. Kissamaisia ovat, vaikka on niillä kyllä ihan koiran otteet ja tiukka luonne.

Kissulit ovat kunnossa. Sinan kanssa mennään takaisin Ouluun sydänultraan (selkeä sivuääni, nyyh..) Marraskuu kolisee, neuleita mietitään ja toivotaan lisää lunta - meillä sitä jo vähän on :)

Lokakuun neuleita

Jo lokakuu? Miten tämä aika nyt menee... jotain motivaatio-ongelmaa bloggaamiseen selvästi. Tai sitten aika ei vaan riitä.

Olikohan nämä jo syyskuussa? Reaverset lähtivät Hennalle pienen paketin kera. Näitä oli niin hauska taas tehdä, mutta nyt taitaa riittää. Vaikka omia minulla ei kyllä vieläkään ole :)

Pohja on Nallea, värikäs lanka aloevera Steppiä. Piti vähän soveltaa silmukkamääriä, mutta toivottavasti tuli hyvät.

Näyttää vähän kanootilta, mutta koko on juuri ja juuri siro 39. Näitä ei esitellä jaloissa, kun ei ole omiin jalkoihin tehty. Pohja on virkattu: se pysyy ehkä neulottua paremmin kasassa, mutta makunsa kullakin. Pohja on vaaleanharmaata Nallea.

Kyllä ne hauskalta näyttävät. Ja lämpimät ovat!

Sitten suvussa oli ilouutinen, joten pääsin tekemään vauvaneuletta. Vauvat on pieniä... Olen tehnyt niitä loistavamallisia siksakvauvapipoja muutamia, mutta edelliset vauvaneuleet ovat...hm... 18 vuoden takaa.

Malli on Novitan lehdestä vuodelta 2010, olisiko ollut kevätlehti? Lanka on pääosin Nallen Taikaa. Näihin meni kaksi kerää lankaa, vaikka vauvat ovatkin pieniä (koko oli 80 cm). Ilmeisesti kohoneule vei lankaa, mutta toisaalta neule on joustava ja lämmin.

Vähän hohkaa valokuvassa värit, mutta kyllä pinta oli oikeasti aika aurinkoinen.

Ja kävin ostamassa pienet, somat nallenapit ihan tätä työtä varten.

Onnea Venlalle ja perheelle!

Ei, mä en muistanut ottaa kuvaa siitä isosta huivista! Toiseen kertaan sitten.

Sitten olen väkertänyt tällaisen. Toivottavasti saan kuvan joskus  myös mallin päällä.
Niin, ja eläin oli?!

Se, jolle tämä on tarkoitettu, todellakin tarvitsee tätä. Pidin sitä sylissäni ja tunsin, miten sitä paleli syksyn tuulessa. Tämä on kyllä ihan ehdottoman ruma vaate niin kauniille yksilölle, mutta piti kuitenkin kokeilla. Lanka on täyttä villaa, mutta hyvin pehmyttä. Jos sillä on lämpimämpi, niin eihän haittaa, että eka versio on vähän ruma? "Rumat vaan vaatteilla koreilee?"

Ei ole muuten mulle. Enkä pitäisi edes.

Jaketsu, ei sulle, ei.

Kissulit ovat olleet terveitä, mutta muuten välillä tuntuu, että on eläinsairaala pystyssä. Sintsalla todettiin nivelrikko, joten se on saanut pitkän tulehduskipulääkekuurin ja pistossarjan. Lumolle tuli eka juoksu, juuri kun Sintsalle oli varattu Ouluun aika tähystyssterkkaan. Ja sterkassa todettiin sydämen sivuääni... Välillä joku karvapää oksentaa matolle (tietty) ja jollain on ripuli, toinen rähjää remmissä - ja koulutusta, koulutusta ihan joka tasolla joka puolelta on haettu. Tällä hetkellä odottaa Noseworkin jatko Sinalle ja nuoren koiran kurssi Lumolle. Pliis, pysykää nyt terveinä, kamut, fysiikka ja psyyke, vähän aikaa!

Seuraavassa postauksessa sitten kissakuvia. Ja se huivi. Ehkä toinenkin huivi...?

Reaverse tennarisukat - versio III

 No nyt. Nyt löytyi sellainen malli, joka sopii minun käsialalleni. Kyse on yhä Reaverse-sukista, mutta tällä kertaa virkkasin pohjan Rean ohjeen mukaan. Nyt on hyvä.

Lankana näissä on musta Nalle. Pohja on jotain sukkalankaa ja valkoinen muistaakseni Nallea myös. Puikot taisivat olla kolmoset.

 Nämä eivät ole oikean omistajan jaloissa, jotka ovat kokoa 43.

Virkattu pohja tuntuu tosi tukevalta! Voisikohan näillä lähteä ulos?

Mukavahan näitä on tehdä, mutta näpräämistä riittää. Eniten aikaa (jotenkin vaan) tuntuu vievän nauhojen neulominen kahdella silmukalla. Se on vaan niin hidasta eikä mitään tunnu tapahtuvan. Mutta lopputulos sitten on niin hauska, että pieni epämukavuus ei haittaa.

Mamma kertoi, että me päästiin testaamaan Primacatin kissanruokia. Mitähän sieltä tulee? Tuleekohan tarpeeksi? Meitä on kuitenkin kolme ja Karrkki syö kuitenkin kaikki. Tai sille ja Jaakolle tarjoillaan aina ekana. Ne saa naksujakin niin paljon kuin haluavat. Mä en saa. Miksi? Mä olen kuitenkin se talon prrrriimakissa - mulla on siitä ruusukekin.

Nam! Mulle! Mulle! Vaikka oikeesti mä olen aika valikoiva. Raksujen pitää olla tuoksuvia, rasvaisia ja lihaisia. Saa nähdä, mihin mamma on meidät ilmoittanut. Mutta jos me ei niitä syödä, niin sit Leo saa ne.

Reaverse Star Edition - tennarisukat versio II

Tässä ne nyt on. Tällä hetkellä, vaikka onkin heinäkuu, tyttären jalassa alakerrassa. Mieluisat on.

Nämä on tehty Rea Järvenpään ohjeen mukaan. Ohjeen saan Ravelrystä tai kuten minä tein, otin FBssä viestillä yhteyttä Rean ja sain maksuohjeen. Ohje on tosi hyvä, erittäin selkeä ja kaikki vaiheet on mukana. Ohjeissa on paljon valokuvia ja pohjien ohje monelle koolle. Ostin myös virkatun  mallin, mutta sitä en ole vielä kokeillut.

Ja hieno malli tämä onkin!

On kyllä Rea huomioinut kaiken! Hattua nostan näin selkeästä ohjeesta.

Lankana minulla on valkoista Nallea, jotain ikivanhaa tummanharmaata Sukkalankaa (siis nimi on Sukkalanka) ja jotain muuta... tuo vaaleampi harmaa on myös jotain sukkalankaa, mutta vyöte on hävinnyt.
Koristeraidat virkataan, nyöri on tehty kahdella silmukalla.

Nämä pitäisi tehdä vielä jostain värikkäämmästä, tykkään mää. Mutta kenelle? Hm. Voiko tosin sukkia olla koskaan liikaa? Tai kenkiä? (En ole kylläkään kenkäfriikki)

Tänään on aurinkoa parvekkeella.

Karrkkeliini miettii, jäisikö ulos vai menisikö sisään. Onneksi on pienet ongelmat.

Täplikset päättivät nukkua kuitenkin sängyssä.

 Kylymä se tuuli kuitennii on.

Tässä on hyvä. Leon selkää vasten.

Mä en sitten tuollaisia sukkia, tennareita, tarte, mamma.

Tennarisukat versio I

Pitihän minunkin kokeilla, kun FB:n neulontaryhmissä on tehty niin hienoja sukkia. Niin, olen jälkijunassa, tällä hetkellä tehdään räsymattosukkia, mutta... tyylilleni uskollisena :)

Ensimmäiseksi tein ihan normaalit sukat, ja pohjan ohjeen on otin FB:n Voi villasukka! -ryhmän tiedostoista. Ohjeen on tehnyt Jaana Elo. Hyvä ohje! Nauhakujien ohjeen päättelin itse ja nauhat tein kolmella silmukalla - ne ovat ehkä vähän liian paksut.

Ja on kuulkaas lämpimät tennarit!

Nämä kun ovat ensimmäiseni, niin virheitä tuli eikä käsiala ole kaikkein paras. Pohjat viivat ompelin neulan kanssa, samoin kuin pohjat ja sukan välisen mustan rajan.

Mun ekat tennarit sitten lapsuuden! Silloin pidettiin kyllä Retujakin.

Näissäpä sitten tassuttelen kesän viileydessä. Mukavaa tässä tennariprojektissa on se, että tyttäreni tilasi itselleen samanlaiset. Samanlaisia en tee, vaan ostin uuden mallin. Niistäpä sitten myöhemmin.

Huomasin, että kamerassa ei olekaan uusia kissakuvia. Selailin vähän taaksepäin kansioita, ja löysin muutaman lemppani. Mennään sitten ajassa taaksepäin, kolme vuotta? Onko siitä jo niin kauan!

Mun ihanat. Ikävä on. Kun katson Kapea, muistan heti hassun, narisevan äänen ja lyhyen kiharaisen turkin. Miehen kanssa aina naureskellaan, miten villi se oli ihan pienenä: hyppi sormien napsuttelun tahtiin. Ja miten se oli ahne! Silloin, kun se kiipesi vaatteita pitkin hattuhyllylle ruokien luokse... Ja olen kiitollinen, että sellainen Kape-pakkaus tielleni tuli.
Harua muistelen epätoivoisempana, koska sen elämä jäi niin kesken. Se hämmentää vieläkin. Voi sitä kollipoikaa... rakkauspakkaus.

Voi sua ihana Harutsiini, ihana iso kollini.

Niin. Sellaista se joskus on.