Hrr... tammikuu

Meillä on kylmä. Aamulla oli -25 ja pian on varmaan taas jäätävää. Ei vielä tammikuussa aurinko pääse lämmittämään, vaikka kaunista onkin.

Onko se tulessa tuo mehtä?

Ulos tietenkin koiran kanssa! Lehdenhakumatkalla aamulla nähtiin jo kolmejalkainen koira, jota piti vielä eteisessäkin lämmitellä. Tästä viisastuneena:

Takki päälle ja töppöset jalkaan koirallekin. Ehkä takki villaiselle lagotolle on liikaa, mutta tuskin siitä haittaakaan on, koska koiruli itse ei vaatteita vastaan elämöi.

Mulla on ihan hyvä olla! Tehdään vaan se pitkä lenkki, lampi ympäri, jooko?



 Joo.

Meillä on sattunut kollikoirarintamalla outojakin. Eräänä iltana mentiin nukkumaan, koira lattialle pedilleen ja me omaan sänkyymme, ja odottelin kissoja jalkoihini. Sieltä tulikin Karrkki ensiksi, niin kuin aina, ja alkoi vimmatun peittelemisen. Kissanomistajat tuntevat tämän käytöksen. Ja tuli Jaakko jatkamaan sitä. Sängyssä oksennus? Pissiä? Ei tuntunut peitto märältä, joten haistelemaan vaan.
Pissiä. Joku kutale oli pissinyt minun peitolleni!

Eiku vaihtamaan. Meillä ei oikeastaan koskaan mikään kolli ole tahallaan pissinyt vääriin paikkoihin: jos on ollut sairas tai puolitiedoton rauhoituksen jälkeen, niin ehkä silloin, mutta sehän on ihan eri asia.  Koira ihan pienenä. Mutta nyt? Protestia? Mihin? Kuka? Meillä ei ole oltu sairaitakaan.

En tiedä. Yksi epäilys oli koira (voisiko se olla mustasukkainen, koska kissat nukkuvat jaloissani? Toisaalta sille on ihan liian kuumakin nukkua sängyssä) tai Jaakko (sillähän on sitä pissivaivaa joskus ollut... ja yhtenä aamuna se säikähti sänkyyn herättämään hypännyttä koiraa...) Mutta jos tästä nyt vaiva tulee?! Feliway, Feliway, huoh.
Seuraamme asiaa.

Mä olen ehkä herkkis, mut en mä tahallani kuitenkaan.

Jaakko-pieni, et se varmaan ollut sinä. Jaakolla muuten nenä erittää tummaa töhnää, jota välillä saa poistella. Ei sillä nuha ole, vaikka vähän siltä tuossa näyttääkin.

En muuten ollut minäkään. Ehkä joku tonttu taas?

Ei tässä ketään syytellä. Ja vettähän riittää, sanoi se Pussisen akka. Kummallista vaan.

Ehkä hiekkis oli likainen? Mehän ei käydä likaisessa veskissä.

Voipi olla. Mutta ei ennen kyllä sänkyyn silti... ja siihen, missä itse nukutte vielä.

******

Pakkaspäivän ja auringon iloksi stalkkasin kissoja uunin päällä. Mitä me siellä tekevät?

Jaakko köllii. Sitä saa välillä työntää uunin reunan luota kauemmas, ettei se vaan tippuisi. Oi, kaakeli on sitten lämmin mahaa vasten!

Karrkki oli pesulla.

Leo Leijona, vahtikissa. Näkee ja kuulee kaiken.

Neulomisrintamalla kaivauduin taas vanhojen lankojen kimppuun kuin odottaen, että ne kertoisivat, mitä tekisi mieli tehdä. Löytyi turkoosia viisi kerää. Novitan lankaa, ostettu silloin, kun kaikkialla oli turkoosia.

No tykkään minä turkoosista.

Jossain ohjeessa tämä oli tunturineulosta. Helppoa kuitenkin, telkkaritekele. Tarkoitus olisi tehdä liehuketakki (edellisessä Modassa oli punaisena).

Karrkki, jätäpä vaijeri rauhaan!

Sydämellistä uutta vuotta 2014!

Uusi vuosi, uudet kujeet. Ja selvittiin paukuttelustakin, jotenkuten.

Kissoja ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa, mutta koiralle teki tiukkaa. Paukkeen alettua se se parkkeerasi viereeni sohvalle. Nostin viltin se päälle, ja se riitti hetkeksi. Sitten kyllä piti juosta vaatekomeroon, josta löytyi kuin löytyikin hyvä ja turvallinen paikka. Herkut maistuivat, joten ihan paniikista ei ollut kyse. Jotenkin oli helpompaa kuin viime vuonna. Eikä seuraavana päivänä pelätty, että tähdet tippuvat niskaan.

Sukkia on taas neulottu paremman puutteessa. Sain lahjaksi kerän Novitan Polkkaa, ja päätin kokeilla juuri oppimaani kantapäätä omiin sukkiini. Tällä kertaa sain itselleni sopivat sukat. Nämä ovat kasialoituksella kärjestä kohti kinttua, kantapää tehtiin viimeiseksi.

Joustinta on vain vähän varrensuussa, muuten mukavaa tasaista ja farkun lahkeet sopivat hyvin sisään. Juu, minä en ole koskaan välittänyt tasata kuviolankoja. Toinen lanka lähti kerän sisältä ja toinen ulkoa, pitkällä pyöröllä vaan mukavasti menoksi. Nyt katsottuna tuo valkea kärki kuitenkin näyttää typerältä. Ihan mikä muu väri olisi ollut hyvä, mutta tuo valkoinen. Höh.

Mutta lanka on kyllä mielestäni liian paksua. Pakkassukkina ja saapassukkina ok, mutta jotenkin...

Sina Sinuliinikin kävi näyttelyssä ja oli tällä kertaa tuomarin mielestä erittäin edustava. ERI, NUO2 ja SA. Kyllähän me tiedetään, että se on loistova koira ja jaja... mutta ilmeisesti ikä ja kasvaminen tekee tehtävänsä. Se on jotenkin tasapainoisemman näköinen eikä takapuolikaan enää keiku toisessa ulottuvuudessa. Tuomari tykkäsi rungosta, päästä ja turkista, ja kulmauksetkin olivat riittäviä. Vähän on kapea takaa, sitä se on. Sina on siirtynyt aika lailla barfiin, ja luulen, että löysät lähtivät osittain myös ruokavalion myötä pois.

Mutta niitä sydämiä. Napit puuttuu. -blogista tämän näin. Iski heti. Pipoja taitaa olla jo ihan tarpeeksi, mutta niin mukavalta tuntui neuloa tuollaista pientä.

Tummassa pohjalankana on alpakkaa ja vaaleassa Novitaa ja jotain nimetöntä villaa, kaksinkertaisena siis. Sydämet ovat jämälankoja - itse asiassa pohjalangatkin ovat.

Ohjeen mukaan olisi pitänyt luoda 100 silmukkaa, mutta alpakalle se oli liian vähän. Yksi mallikerta on 10 silmukkaa, joten tummaan loin 110 silmukkaa. Siitä tuli vähän tiukkis. Vaalean tein ohjeen mukaan, ja siinä onkin jo vähän sitten väljyyttä.


Grumpy cat?

Ehkä tuo vaalea on enemmän sun värejäsi, Leo.

No ei sittenkään.
Anna nyt Karrkinkin kokeilla! Ei, on se Karrkille liian iso.

Hipsterikissa.

Kissaparat, neulojan huushollissa.

Täällä sitä pakkaspäivinä lökötellään, vanhalla lampaantaljalla uunin edessä.

Rauhallista vuotta, ystävät.