Voihan sukka. Ja patalappu.

Saikku jatkuu. Onko tästä nyt kuukausi, kun aloitin potemisen? Vielä olisi pari viikkoa kontrolliaikaan, ja sitten ollaan taas vähän viisaampia.

Kaikenlainen viisaus on kyllä tästä päästä tällä välillä hävinnyt.

No. Ilmeisen pahasti repesi tuo pohje. Sen verran hidasta parantumista on tapahtunut, että sisällä kengät jalassa pärjään ilman keppejä.

Pitkään meni, ennen kuin kykenin neulomaan mitään. Tällä viikolla olen hiljakseen aloitellut. Ensin valmistuivat sukat.

Pyöröllä kaksi yhtä aikaa, aloitettu kärjestä. Tarkoitus oli tehdä niin pitkät sukat, kuin kerästä riittää, mutta usko loppui ja kyllästyminen alkoi. Malli ns. omasta päästä eli sileää, joustinta, valepalmikkoa ja joustinta. Kantapää on tiimalasikantapää.

Nyt ainakin tietää, kumpaan jalkaan sukka kuuluu :) On varpaat kohillaan.

Mies on kantanut ilokseni kirjastosta kirjoja laidasta laitaan, ja pienen selailun jälkeen tähän kirjaan innostuin:

Patalappuja! Tietenkin! Tämä kirja on hauska ja ohjeet ovat hyvin kirjoitettuja.
Nyt kun ei jaksa aloittaa mitään suurta, voi katsastaa lankavarastoa ja tehdä sellaisiä pieniä juttuja. Vieressä olevät pyörylät on tarkoitettu yhteen mukavaan malliin eli...

 Kaksipuolinen lappu, mustalla reunat erikseen. Karrkki tarkistaa. Karrkkiahan nämä eivät niin kiinnosta, toisin kuin tuota riehakasta kippurakasaa, jota koiraksi kutsutaan.

Tältä näytti toinen puoli. Hauska ja sopivan paksu patalappu.

Sitten piti kokeilla tällaista mallia, johon virkataan ketjusilmukkanaru sisään. Ei ihan onnistunut, kun en ohjeita lukenut, mutta menettelee.

Ja vielä piti kokeilla kohovirkkausta. Värit on hassut, mutta malliin tykästyin. Sellainen Ruotsin retro.

Tänä aamuna vetäisin sängyn alta lankakorin esille ja löysin kaksi kerää vihreää alpakkaa. Puikoilla on jo. Ehkä elämä alkaa sittenkin voittaa.


Ehkä ihmisten pitäisi ottaa enemmän mallia koirista. Koira-asennetta kehiin!

Kun levätään, niin levätään.

Kannattaa satsata kunnon nukkumisasentoon. Mielummin pehmeä alusta kuin lattia.

Kun naurattaa, niin sitten nauretaan vaikka unissaan.

(Koiran ja kissan ero: kissa ei koskaan antaisi keulansa näyttää tuolta. Sina on vaan pureskellut luuta...)

 

Ja viimeiseksi pitäisi olla kuva siitä innosta, millä koira lähtee ulos tai aloittaa leikin ja odottaa ruokaa. "Jee, maanantai!!!"

Kissa-asenteesta kirjoittaminen jätetään toiselle ajalle, mutta alla kuitenkin tyttären ottamia kissakuvia.


JaakkoVaakon silmiä voisi tuijotella loputtomiin.

Leollakin on komeat silmät, mutta sen olemus on se, mitä ihailee. Leppoisa Leijona.

Kato, se saa kielen rullalle! Millainen geeni sillä nyt olikaan?

Kissan köpötystä.

Terminen kevät on kuulemma alkamassa. Aurinkoista kevättä!