Oho. Tammikuun 20. päivä. Mistäs aloitetaan?
No ne jämälankajoulukalenterisukat. Valmiit on, ja uudella omistajallaan. Juuri ja juuri muistin ottaa kuvat, ennen kuin paketoin ne ja vein uusiin jalkohin. Kivat niistä tuli, vaikka en kirjoneuletta niihin tehnytkään.
Tällä kertaa koko oli noin 40 ja muutenkin sukista tuli ihan jees (kantapää onnistui ja taidanpa tehdä toistekin kantapään noin jälkeenpäin). Värien tarinoita en enää muista. Joka väri on kuitenkin mietitty!
Kalsarit vain vilkkuvat joulukuun pakkasissa.
Muitakin sukkia tehtiin, mutta nekin ovat jo jossain. Jonkun jalassa. Niin kuin oikeastaan pitääkin.
Sitten tein Lidlin langasta (ei pitänyt ostaa lankaa, mutta jokin addiktio tässä varmaan on) pipon ja kaulurin, koska oli vaan niin kylmä ja tarvitsin takkiin sopivat vermeet. Periaatteestani poiketen - siinähän olen minä.
Piposta meinasi alkuun tulla kori (tytär sanoi näin), mutta nuo kasvavat ja kiinni olevat hiukset nyt vaativat vähän korimaisemman pipon. Tai sitten tuo iso pää. Mutta hyvin on pelittänyt tämäkin pipo. Pääasia, vai miten se oli.
Työn alla on jotain ihanaa... kohta valmistuu. Kaikkea on suunniteltu ja aloitettu, mutta oikein mitään en ole saanut valmiiksi asti.
Sitten oli tällainen yllätys:
Kumman? Kissat ovat saaneet isommat pokaalit, heh. Nämä ovat Sinan. Sina Suttura Sinuliini pokkasi sertin, cacibin ja ropin 26 lagoton joukosta. Voi mikä yllätys! Seuraava näyttely on kuitenkin sitten joskus toukokuussa - meillä on ykkösasiana tällä hetkellä pelastushaku.
Ne on mun, Karrrrrkki!
Jaakko näyttää, mitä mieltä hän tästä kaikesta on.
Joo, joo, joo...
Tuo pieni vihersilmä on niin hassu, että oli pakko ottaa toinenkin kuva. Jakkovakko on vähän keskivartalopyöreä (huom. Henna, niin täälläkin). Ja ruikulajalka.
Muuten on terveyttä riittänyt kaikille muille paitsi ihmisille. Kovasti on sairasteltu, mutta karvakamut ovat olleet terveitä.
Pakkanen vähän pöyhistyttää karvoja.
Koiranäyttelystä ostettiin uusia alustoja, jotka ovat olleet varsinkin kissojen mieleen. Jaakko uunin ja pallin välissä, lempipaikallaan, jos ei ole uunin päälle nostajia.
Söpöliini.
Ja toinen komea.
Ja tänään on taas pakkasta. Illalla odotellaan - 30 celsiusta, joten nyt on karva-alustat ja pipot tarpeen. Koiralle puetaan tossut ja takit, kissat tunkeutuvat öisin peiton alle nukkumaan.
Ei, ei ole 30 astetta lämmintä eikä olla Kreikassa. Voi tuota aurinkoa kuitenkin!
Tässä se tosiasiallinen näkymä kuitenkin. Kylymä. Hyrr..
No ne jämälankajoulukalenterisukat. Valmiit on, ja uudella omistajallaan. Juuri ja juuri muistin ottaa kuvat, ennen kuin paketoin ne ja vein uusiin jalkohin. Kivat niistä tuli, vaikka en kirjoneuletta niihin tehnytkään.
Tällä kertaa koko oli noin 40 ja muutenkin sukista tuli ihan jees (kantapää onnistui ja taidanpa tehdä toistekin kantapään noin jälkeenpäin). Värien tarinoita en enää muista. Joka väri on kuitenkin mietitty!
Kalsarit vain vilkkuvat joulukuun pakkasissa.
Muitakin sukkia tehtiin, mutta nekin ovat jo jossain. Jonkun jalassa. Niin kuin oikeastaan pitääkin.
Sitten tein Lidlin langasta (ei pitänyt ostaa lankaa, mutta jokin addiktio tässä varmaan on) pipon ja kaulurin, koska oli vaan niin kylmä ja tarvitsin takkiin sopivat vermeet. Periaatteestani poiketen - siinähän olen minä.
Piposta meinasi alkuun tulla kori (tytär sanoi näin), mutta nuo kasvavat ja kiinni olevat hiukset nyt vaativat vähän korimaisemman pipon. Tai sitten tuo iso pää. Mutta hyvin on pelittänyt tämäkin pipo. Pääasia, vai miten se oli.
Työn alla on jotain ihanaa... kohta valmistuu. Kaikkea on suunniteltu ja aloitettu, mutta oikein mitään en ole saanut valmiiksi asti.
Sitten oli tällainen yllätys:
Kumman? Kissat ovat saaneet isommat pokaalit, heh. Nämä ovat Sinan. Sina Suttura Sinuliini pokkasi sertin, cacibin ja ropin 26 lagoton joukosta. Voi mikä yllätys! Seuraava näyttely on kuitenkin sitten joskus toukokuussa - meillä on ykkösasiana tällä hetkellä pelastushaku.
Ne on mun, Karrrrrkki!
Jaakko näyttää, mitä mieltä hän tästä kaikesta on.
Joo, joo, joo...
Tuo pieni vihersilmä on niin hassu, että oli pakko ottaa toinenkin kuva. Jakkovakko on vähän keskivartalopyöreä (huom. Henna, niin täälläkin). Ja ruikulajalka.
Muuten on terveyttä riittänyt kaikille muille paitsi ihmisille. Kovasti on sairasteltu, mutta karvakamut ovat olleet terveitä.
Pakkanen vähän pöyhistyttää karvoja.
Koiranäyttelystä ostettiin uusia alustoja, jotka ovat olleet varsinkin kissojen mieleen. Jaakko uunin ja pallin välissä, lempipaikallaan, jos ei ole uunin päälle nostajia.
Ja toinen komea.
Ja tänään on taas pakkasta. Illalla odotellaan - 30 celsiusta, joten nyt on karva-alustat ja pipot tarpeen. Koiralle puetaan tossut ja takit, kissat tunkeutuvat öisin peiton alle nukkumaan.
Ei, ei ole 30 astetta lämmintä eikä olla Kreikassa. Voi tuota aurinkoa kuitenkin!
Tässä se tosiasiallinen näkymä kuitenkin. Kylymä. Hyrr..
Keskivartalopyöreys kunniaan, sanoo Friede! Sitä paitsi Jaakko on suloinen ja komea ja ihana! Ja sillä on varpaat harallaan! �� Niin on Leo ja Karrkkikin, tietysti. Sopii vain hakeutua lämpimään ja pörhistää turkkia näillä keleillä. Ja uunin päällä lienee kyllä hyvä.
VastaaPoistaOnnea Sinalle! Ihan oikealle koiralle meni pystit ja pokaalit, se on meidän asiantunteva ja puolueeton kanta. ;)
Ai juu, ja noista viime joulun kalenterisukista tuli jotenkin vielä enemmän peppipitkätossumaiset kuin edellisvuotisista. Hauskat on!
Tuo on kyllä hauska tapa tehdä sukkia. Tulee jämät käytettyä ja iloa jalkoihin. 😄
PoistaJuu,,ei yhtään puolueellisia 😊
Mutta onhan se tuomarinkin näkemys hänen näkemyksensä. Näyttelyissä aina kuulee yhtä ja toista, hm hm. Kamu on silti kamu, vaikka hylsyn toisi.
Teillä on siellä kyllä KYLMÄ. Täällä oli aamulla -16 ja meinasin paleltua. Huhhuh, mitähän se talvi vielä tuo tullessaan. Jämälankasukista tuli ihanat! Hienot juuri tuollaisina kun kaikki väritä pääsevät esiin. Hihittelin kevyesti Jaakolle. Jaakko selkeästi vähät välittää koiran palkinnoista, mielenosoituksellisesti varmaan tuli pesulle niiden viereen. Leo on kyllä komea poika, nämä orientit menee enemmän sinne kauniin puolelle :) Muistan pakkaskelit ulkosalla Ellin kanssa... kyllä sekin jo näillä keleillä käänsi nenänsä takaisin sisälle päin tai kävi vain pakollisella tarkistuksella karvat pehmeästi pörröttäen.
VastaaPoistaKyllä minustakin orientit ovat juurikin kauniita. Upeita. Joissain vinttikoirissa on samaa. Leo on komea ja ihanan iso ja luonnehan sillä on kultaa. Koira ei ole kaunis, mutta sillä on hellyttävät ilmeet :)
Poista