Ekotunika ja Pop-huivi

Hyvää heinäkuuta!
Tänään vuorossa yhden tunikan ja yhden huivin esittely...

Mietin, millä fraaseilla tämän nyt aloittaisi, kun tarkoitus oli kuitenkin postata useammin. Ja siis on kuitenkin jo heinäkuu. Oho. Blogi on selvästi hiipumassa.

Mutta tässä kuitenkin jo osittain esitelty Novitan ohjeen mukainen Ekotunika. Tämä lanka on ollut kaapissa jo vuosia ja on ostettu Bremenin kirpputorilta. Olin - ehkä 7 vuotta sitten? - verestämässä vaihto-oppilasvuoden muistoja ja päädyin vanhan vaihtokotikaupunkini kirpparille. Tämä lanka oli heti minun juttuni, mutta vuosiin en tiennyt, mitä siitä pitäisi tehdä.

No tunika. Lanka riitti hyvin ja tunikasta tuli niin rouhea kuin ajattelinkin.
Tässä vähän hassu kuvakulma - ei se nyt ihan tuollainen ole.

Vaan tällainen. Taskut vähän lörpsöttävät, mutta muuten ihan pidettävä liivi. Niin, eihän tämä tunika ole vaan liivi. 

Muut asusteet eivät ole ihan kunnossa, mutta tällainen se siis. Kaapissa on vielä, mutta olihan sitä kiva tehdä. 

(siivosin vaatekomeron. Neuleita on ihan ihan liikaa! Mitä niille kaikille oikein tehdään!)

Mutt tämä on tosi kiva! Lainasin kirjastosta Veera Välimäen Huivileikki-kirjan ja innostuin taas isoista huikeista. Tämänkin huivin langat on osittain sieltä Saksan-reissulta ja odottaneet vuoroaan aivan liian pitkään. Huivi on nimeltään Pop, lanka on alpakkaa, kahta eri lankaa ja vahvuutta. 

Iso huivi, ihana kääräistä hartioille. Näitä pitää tehdä lisää!

Kävin jo ostamassa (mutta tuttavalta, kirpparihinnoin) lisää ihania lankoja. 

 

Kissakuvat ovat tällä kertaa vähissä. Tässä kuitenkin ulko-oven kissat ja yksi Karrkki-kuva.

Oikein hyvää kesää kaikille! Seuraavalla kerralla sitten lisää huiveja ja kissoja! 

Äitienpäivänä partsilla ja parit neuleet :)

Mikä ilma! On luvattu jopa 22 astetta, partsin ovet ovat olleet koko aamun auki ja kissat riemuitsevat. 

Täällä mun varpaat kuikkaa!

Karrkki näyttää mallia, miten vanhaa raapimispuuta käytetään. 

Ei täältä mitään nää! 

Juu, vähän on matala, mutta ei haittaa. 

Eikä parvekekaan ole mikään viriketarha, mutta kun on mielikuvitusta, niin kaikkea voi keksiä. 

Ennen lämpimiä ilmoja puikoilla oli villasukat, eräänlaiset Anelmaisversiot. Anelmaisethan ovat Anelma Kervisen hienot villasukat, joissa on kerrosnousua ja hienoja kukkia. No, minulla tarkoitus oli päästä eroon kahdesta ohuesta langasta, joista kumpikaan ei olisi yksin riittänyt sukkiin. Pohja on tummaa lilaa, kuviolanka iloisenkirjavaa sukkalankaa. Näitä teen kyllä lisää!

Kuviolanka ei osunut ihan kohdilleen, mutta en yrittänytkään kohdistaa sitä. Silmukoita  näissä on  68. 

Pieniä huiveja tarvitaan aina. Löysin laatikon pohjalta kaksi baby alpakka -kerää ja päätin kokeilla jotain vain. Oli näihin jokin inspismallikin, mutta hävitin linkin siihen. Periaatteessa tehdään normaalia kolmiohuivia, ja johonkin väliin reikäneulosta ihan kaks yhteen ja langankierto -periaatteella. Ei voisi olla helpompaa. Mutta tämän huivin juju on tuo pehmeys. Malli on yksinkertainen mutta selkeä. 

Tällä hetkellä tuhoan ikivanhoja pellava-puuvillalankoja eko-tunikaan. Muistin tämän vanhan Novita-ohjeen siivottuani lankakirstua. Jaa, saa nähdä, mitä tästäkin tulee. 

• Leo katselee ovelle päin. Ketähän se odottelee? Henkilöä, joka tykkää ocicateista? Joka tietää paljon oceista ja jolla on kunnia olla ocien palveluskuntaa?  Tervetuloa, olet lämpimästi tervetullut!

Sitä sun tätä (kuvapläjäys)

Hups! Nyt on kyllä tullut taukoa! Enpäs yritäkään postata kaikkea, vaan otetaan sellainen nopea kuvapläjäys viimeisestä kolmesta kuukaudesta ja neulotusta.

Siis...

Lumo leikattiin alas, ja se sai villiksen (hehe..)

Onko pakko?

Stripes..(Veera Välimäki)

Ihana iso huivi!

Anelmaiset-mukaellen.

Jämälankasukat siis

Nuorelle miehelle.

Ja kissat! Meillä menee ihan hyvin! ❤️💖💕

Nukutaan paljon.

Koirat varastavat välillä rahin ja auringonkin.

Ei se mamma osaa ollenkaan tabletilla! Kirjoittaako joku muu näitä postauksia tabletilla? Miksi tämä on näin kummallisen hyppivää?

Mutta yksi kuva vielä: pääsiäispupua vahtaamassa 🌞🐇

Yritetään vähän useammin...

Hyvää pääsiäismaanantaita!

Hyvää joulua! Meille tuli yllätys!

Kesken joulukiireiden meille tuli ilmoitus postilaatikkoon, että pitäisi hakea paketti lähikaupan postista. Meille paketti? Varmaan on oltu kiltteinä 😀

Ja paketti siellä oli. Friedeltä, Figolta ja Hennalta!

Hieno paketti, jossa oli kaikille jotain! Kissoille nameja, koirille nameja ja ihmisille nameja ja teetä. Lisäksi oli vinkeä heijastin, jota varmasti tarvitaan, pimeällä kun liikumme paljon. (Muuten avaamaton sisältö, mutta pakko oli ihmisen maistaa noita ihmeellisiä lakritsipatukoita. Jestas, kuinka hyviä ne olivat!)

Ja kirje. Sellainen joulukirje. Oikeastaan se oli joulupukille kirjoitettu, ehkä vahingossa tullut paketin mukaan? Palveluskunta luki sen kuitenkin ja kovin herkistyi. 

En sen sisältöä tähän kirjoita, mutta se oli oikea joulukirje, sellainen, jonka jokaisen tulisi saada edes joskus. Sellainen, joka tekee hyvän ja kiitollisen mielen. Että maailmassa on paljon hyvyyttä vielä olemassa. 

Kiitos, ystävät! 💕

Sitten me luvattiin niitä joulukuvia. Onhan niitä yritetty ottaa, hehe. 

Ensin sankarit. 

Sitten ne pienemmät sankarit

Vaikka kyllä nekin ovat kiltteinä olleet. Kuvassa näkyy hyvin Sinan ja Lumon kokoero. Lumo on nyt yli 10 kk ja eka juoksut on olleet, että miniksi se jää. 

Hauskinta kissoilla oli perinteisen tonttukimaran tuominen lipaston päälle. 

Karrkki vähän tutkii...

Jaakonkin piti tulla ihmettelemään. Yön tullen nämä tontut saavat varmasti kyytiä!

Niin täälläkö niitä tonttuja oli?

Mihinkään en ole koskenut. Enkä koske. Lupaan!

Uskoisinko? Pakkohan sitä on, kun on joulu ja näin ihanat kissat. 

Kuusi oli sitten asia erikseen. Siinä ei ole vielä kuin valot, sillä odottelen tytärtäni kotiin ja koristelemaan kuusen. Pian nähdään, miten pallot pysyvät tänä jouluna oksilla.

Hyvää joulua, ystävät! 

Joulua kohti

Joulu se taas tulla jollottaa! Ehkä saamme tänä jouluna aikaan myös joulukortin, katsotaan - suunnitteilla on, mutta valoa on niin vähän aikaa päivästä.

Joulupukinjuttuja on taas tehty: neulottu ja virkattu, huovutettukin. Hirveästi en ole saanut aikaan, kiitos työn, koirien ja kissojen. Välillä elämä täyttyy kaikenlaisista asioista.

Tossuista taitaa tulla ihan perinne. Mummo on pitänyt viimevuotiset niin puhki, että pakkohan oli tehdä uudet.

Malli on niin yksinkertainen, mutta lämpimät näistä tuli. Nyt voi mummo laittaa entiset jo pois, sillä niistä ei todellakaan ole paljon mitään enää jäljellä. On siis ollut hyödyllinen lahja.

Lisää jalka-asiaa: sukkia.

Pienelle, pienelle tytölle kirjosukat.

Tähti on perinteinen, muutoin neuloin, mitä mieleen tuli. Näissä sukissa erikoista oli se, että värjätty lanka sattui lähes täsmälleen samaan kohtaan aloittaessani toista: kuvioissa ei siis ole vaihdettu lankaa, vaan langassa oli nuo värit.

Nämä ovat kohta valmiit. Nuorelle miehelle yksinkertaista ja lämmintä. Löysin varastostani tosi vanhaa Nalle-lankaa, joka on paljon kestävämpää kuin nykyiset laadut. Toivottavasti ruskea vain riittää molempiin, hm.

Jostain syystä halusin käyttää kaapissa lojuvia valkoisia, ja aloitin virkata peittoa. Ei ne valkoiset riittäneetkään, tietenkään.

Sitten mukaan toista valkoista, ja vielä kolmattakin. Yksinkertainen on, mutta taatusti lämmin viltti, jonka päälle vaikka kissat saavat asettua.

Tästä hypätään sujuvasti, heh, kissojen jalka-asioihin.
En varmaan koskaan ole kuvannut Jaakon tassuja? Olenko? Nämä kuvat ovat ihan sinun iloksesi, Henna. :)

Jaakolla on kaksiväriset anturat. Tässä on takajalka (toisessa takajalassa anturat ovat ihan vaaleanpunaiset).

Tässä on toinen etutassu, sekin on kaksivärinen.

Näin ne nukkuivat, kun otin kameran esille.

Jaakkoa vähän häiritsi tuijotteluni, mutta pian sekin sulki silmänsä.
Uuni ei ole ollut lämpimänä, joten ne valtasivat nojatuolin.

Otin vielä yksityiskuvatkin.

Onnelliset kisekset. Minun puolestani ne voisivat aina nukkua nojatuolissa, niin yltäisin paremmin niitä katselemaan.

Seesteisistä kissoista toisenlaisiin koiriin:

Kohti joulua, kohti joulua!

Jollottaa, jollottaa...

Nurmilintu ja sukat

 Heidi Alanderin suunnittelema Nurmilintu-variaatio lensi jo kotiinsa Sailan luokse! Saila pahoitteli taannoin, että hänelle tekemäni huivi Harunia oli mennyt ilmeisesti parempiin suihin eli kisselit olivat ihastuneet villan tuoksun. Nooh, sittenhän voisin tehdä uuden!

Lankana tässä on Alpaka Silk eli silkkiä, alpakkaa ja merinoa. Ihana lanka. Ostin joskus pari kerää, koska ihastuin väriin ja langan pehmeyteen. Lanka odotti ja odotti, kunnes se ilmoitti olevansa juuri oikea lanka Sailan huiviin. Ja väri - jes! - oli Sailan lemppari!

Lankaa oli vain kaksi kerää, joten jouduin vähän varioimaan oikeaa mallia.

Siitä huolimatta huivista tuli tarpeeksi iso.
Alanderin malli on niin mukava! Iso, muttei liian iso kaulaan kiedottavaksi.

Sukkaset kokeilin räsymattoperiaatteella. Nythän vähän aikaa sitten kaikki tekivät räsymattosukkia (=raitasukkia). Joku oli kuitenkin yhdistänyt kaksi lankaa siten, että ei neulottukaan pari raitaa ja vaihda väri -periaattella vaan neulotaan silmukka tai kaksi ja vaihdetaan sitten väri.

Aika kiva tuli. Värikäs lanka suorastaan loistaa.

Lämpimät ovat, mutta melkein meinasi käydä köpelösti silmukkamäärän kanssa. Neuleesta tuli aika tiivis, joten pelkäsin, etteivät ne mahtuisi jalkaan. Nämä eivät ainakaan sitten lörpsähdä jalassa, hih!

Vahvennettu kantapää.
Eivät jää kotiin.

Kissatkin tulivat kuvaussessioon (oikeasti ne odottavat safkaa).

Näihin tassuihin sukat eivät ole kuitenkaan sopivat.

Lämmityskausikin on toden teolla alkanut.

Lämmitellään...

Jaakko rakastaa Sinaa, joten Sina saa tulla ihan viekkuun. Lumppa ei saa. Lumppa saa muuten korvilleen.

Niin, se edelliskerran rotu oli prahanrottakoira. Jotenkin minulle tulee mieleen noista koirista orientit. Kissamaisia ovat, vaikka on niillä kyllä ihan koiran otteet ja tiukka luonne.

Kissulit ovat kunnossa. Sinan kanssa mennään takaisin Ouluun sydänultraan (selkeä sivuääni, nyyh..) Marraskuu kolisee, neuleita mietitään ja toivotaan lisää lunta - meillä sitä jo vähän on :)