Ystävälle

Tästä se lähti. Saila punnitsee pientä, kun olimme katsomassa Harua ja Namia ja liutaa ocipentuja. Voi. miten pieni se oli! Ja kuitenkin jo niin Haru. Tästä lähti Harun ja minun suhteeni.

Vuodatuksessa tämä kuva jäi puuttumaan. Ei, ei se suhde tähän kuvaan loppunut, sillä suhteethan eivät lopu. Mutta yksi vaihe loppui, kun hautasimme Harun pienen kuusennäreen alle muiden poikien viereen. Ja kontioinen, lempilelu, pääsi mukaan matkalle sinne. Rasiassa on Harun tuhkat. Se oli pieni rasia, mutta yllättävän painava kuitenkin.

Halusin tehdä Sailalle pienen muiston, ja heti ajatuksen saatuani tiesin, mikä se on: Haruha-huivi. Jostain syystä muisti teki kuitenkin nimen suhteen tepposet, ja kutsuin huivia aina Haruni-nimellä. No, ymmärrettävää varmasti.

Lanka on Fame Trendiä ja puikkokoko 3,5, muistaakseni. Saila toivoi jotain vihreää, ja tässä sitä on, vaikka muutkin elämän värit ovat mukana.

Saila ei ole tätä vielä saanut (toivottavasti hänellä on kiireitä, ettei hän ehdi koneelle...:)

Mökillä innostuin tekemään ekopuuvillasta pientä ja hyödyllistä, rätei ja lumpui.

Ensiksi kokeilin tassuohjetta.

Kyllä siinä tässu. Se on siinä mielessä hassu tassuohje, että nyt näkyvä puoli on nurjapuoli. Siis nurjalla tehtiinkin oikeita silmukoita ja kuvio muodostuu oikeanpuolen oikeista silmukoista. Näppärää.

Muitakin on tehty, mutta niistä ehkä myöhemmin. Tiskirätteinteko on sellaista mökkipuuhaa. Langat ovat joskus mitä ovat ja kuviotkin, hm. Kaikki loppulanka hyödynnetään, jos se soveltuu räteihin.

Se on sitten heinäkuun viimeinen viikonloppu. Kesän loppu? Tuskin. Ilma on vihdoin lämmennyt ja tekipä Jaakko mitä tahansa (ei ollut meidän Jaakko), uimaan pääsee vielä pitkälle syksyyn.

Mä vaan makoilen sohvalla, mää mitään kivistä tiedä...