Kesäkuulumisia

Ollaan oltu vähän hiljaisia. Onneksi Henna muistutti, että välillä voisi päivittääkin. Juu :) Meillä ei ole kyllä oikeastaan tapahtunut mitään.

Meillä on ollut tällaista:

On oltu mökillä koko sakilla ja mm. nukuttu hyvin.

Uintiyritysten jälkeen ja jatkuvan pihalla porhaltamisen seurauksena oli Sinan ihana nukahtaa takan ääreen. Karrkki teki tietenkin seuraa. Mökillä asuttiin sulassa sovussa, vaikka tilaa olikin vähemmän.

Nämä kaverukset nukkuvat usein yhdessä, jos koiralle ei tule liian kuuma. Se onkin nyt kesällä nukkunut mielellään ihan paljaalla lattialla. Tässä kuitenkin ollaan sohvalla.

Ihana, ihmisellekin rauha maassa. Stilleben.

Mökillä oli jos sun kaikenlaista ötökkää, myös sisällä, jos onni oli. Karrkki kyllä löysi nekin, joita ei ehkä ollut. Tässä on kuitenkin, tuo piste tuossa alakulmassa - ainakin Karrkki näki sen.

Juhannuksen jälkeenkin nautittiin ilta-auringosta. Kello 22:n jälkeen tytär luki vielä laiturilla. Nukkumaan? Eih, ei edes iltauninen Sina, joka yleensä samahtaa viimeistään klo 21.

Onko tässä Väinömäinen ja Aino, hihii..

JaketsuVaketsu on sopeutunut Sinaan, vaikka ei ihan lähempää tuttavuutta haluakaan tehdä.
Jaakko on ollut liian kauan kuumalla kuistilla, huom. korvat.

Leo on kesän mittaan vallannut isännän lukutuolin. Sen, jossa saa olla ihan rauhassa ja syventyä kirjaan.

Pari kertaa se on näykännyt, kun sitä on yritetty siirtää. Meidän Leo?! Ei sitä silleen saa...

Mun! Munmunmun!

Ei ole neulottu, ei. Eikä neulota vähään aikaan, kun ei istuta pitkiä aikoja. Voisiko makuultaan vaikka virkata? Ensimmäinen välilevy vihoittelee eikä anna istua laiskasti sohvalla tai yleensä missään.  Harmittelen, koska en pääse neulomaan, mutta toisaalta ei viitsi väkisin tehdä selälleen hallaa. Kyllä tää tästä vielä.

Ostin kuitenkin, höperö, langat villatakkiin, jonka pitäisi valmistua syksyllä. En ole siis aloittanutkaan vielä, ja itse asiassa toivoisin, että tytär tekisi värisuunnitelman ensin. (Tässä kuvassa värit ovat liian tummat.)

Ihania ruskeita sävyjä!

 

 



 Ja saatiin me pakettikin, Sailalta Yrttitarhasta!

Karrkin paketti tietenkin, mutta siitä oli kyllä iloa ihan kaikille. Kissat saivat leluja (kiitos, kelpasi kaikille mainiosti. Vihreä hiiri on jo tuhottu..;), koira aktivointinamu-ufon (kyllä on koiralla pinna kireellä, kun namit eivät ropisekaan lattialle), herkkuja molemmille lajeille (maistuu kaikille, ihan ahneuksiin saakka), ihmiselle aloe vera -rasvoja hoitamaan, kuvia, lehtiä ja mukava kirjekin oli kauniissa paketissa. Kyllä Saila meitä hyvin muisti! <3 Ihana Saila!

Tämä on Karrkin. Kyllä me tiedettiinkin jo, että se on speciaali kaunis ja fiksu ja ihmeellinen.

Koirulin kanssa mennään toiseen näyttelyyn viikonloppuna. Ensimmäisestä näyttelystään toukokuussa se sai EH:n. Tuomari kaipasi kulmauksia, mutta muuten arviointi oli ihan ok. Itse en voi sitä esittää (olisi muuten eka kerta koiran esittäminen, mutta onneksi se vähän siirtyy..huh huh), mutta onneksi on apuhenkilöitä.

Sinan turkki on muuttunut valtavasti vuodessa. Nykyään se on sellainen hunaja-harmaan-ruskea. Pikkuisen punertavaa on kuonon karvoissa. Pää alkaa olla oikeanmuotoinen pallo.

Pallopää itse.