Karvakamut auringossa

Vielä taistelen tuon villatakinkutaleen kanssa. Sen, joka aloitettiin mustasinisestä langasta ja josta meinasi tulla kissojen nukkumisalusta. Otin sen kuitenkin uudelleen esille, ja nyt ollaan jo hihoissa. Malli on Oma koppa -kirjasta.

Virkkaaminen ei ole minun juttuni ollenkaan. Kohta se on valmis. Ehkä. Sitten saatte nähdä.

Tällä hetkellä ei ole tarjolla kuin karvakamuja ja aurinkoa.
Kamut ovat kyllä paljon paremman näköisiä kuin neuleeni.

Leo Leijona löysi vihreän alustan. Ai, se on fotogeeninen. :)

Leo, sinä Leijonien kuningas.

Karrkillakaan ei ole ollenkaan huonompi paikka.

Ja JaakkoVaakko, tuo koiran salarakas.

Jaakko koettelee koiran hermoja tunkemalla yhä lähemmäs. On se jo nähty itse tulevan koiran viereenkin. Koira ei vain ole unohtanut näpäköitä puraisuja kuonollaan. Mutta toinen niin rakastaisi...

Kissat sohvalla, koira lattialla. Jokin roti pitää olla.

Huomenna Karrkki menee tohtorille verikokeeseen. Olen vähän huolissani siitä. Se on välillä oksennellut, ja vesi maistuu huomattavan hyvin. Toisaalta se on todella aktiivinenkin. Tsekataan ainakin munuaiset ja ehkä kilpirauhasarvotkin.



Sitten meillä on jotain ihan outoa tapahtumassa. Vähän yllättävää. En todellakaan tiedä, miten SE otetaan vastaan... Luotan siihen, että tässä talossa on rauha ja kaikista pidetään hyvää huolta.

Lupaan kuitenkin, että tästä ei tule Elukat kerällä -blogi.