Villatakki lähilangoista

Valmistuihan se. Se villatakki, jota on aloitettu ja purettu, ja välillä menetetty mielenkiinto. Ja lankakin loppui välillä.

Mutta on se jotenkin ihana. Hyvä, että jaksoin.

Aloitin eri mallilla, mutta päädyin kuitenkin Lady February Sweater -mallin versioon. Olen tällä mallilla tehnyt ennenkin, ja ainakin minulle tuo malli sopii. Sitä paitsi on ihan mahtavaa aloittaa villatakki ylhäältä ja sovittaa sitä välillä - niin, ei ole saumoja tässä takissa. Eikä ikäviä saumojen ompelemisia.

Lanka on Kainuun Lumon lähivillalankaa, sienivärjättyä (voi ei Kristiina, unohdin taas sen sienen nimen! ;) Lankamäärää en tarkoilleen muista, koska en säilyttänyt vyötteitä, mutta vajaa neljä vyyhtiä tähän kului. Alussa minulla oli vyyhti\väri, mutta hihoihin asti lankaa ei riittänyt. 

Napinreikiä tein neljä. Napit osuivat noin vain käsiini, mutta voi olla, että vaihdan nämä muoviset jossain välissä puuhun tms.

Jee! Uusi lempivillatakki! Ei ole liian kuuma, mutta lämmin tämä kuitenkin on. Pitsin vaihdoin alkuperäisestä mallista kahteen mallikuvioon, joiden välissä näkyy käsinvärjätyn langan kaunis pinta.

Rento ja mukava. Pehmeäkin.

Aluksi luulin, että vaalea raita olisi liian erottuva, mutta olen nyt tykästynytkin siihen. Ehkä se tuo vähän eloa? Kaunis se kyllä olisi ollut ihan näistä kahdesta tummemmesta sävystäkin.

Kumma kyllä, kissat eivät eksyneet näihin kuviin. Ne nukkuivat.

Hiljaista on muuten ollut, mutta yhtenä päivänä oli vipinää.

Nauratti, kun terävät korvien kolmiot sojottivat niin terhakkaasti. Kukaan ei edes uskaltanut naksuttaa.

Tipu-TV:stä on kyse tietenkin. Mitähän siellä? 

Kyllä minäkin siinä aikana vieressä kyttäsin ja ihmettelin.

Syvyysterävyys on vähän hakusessa, mutta on se kyllä kaunis ja iso lintu! Fasaani, harvinaisuus täälläpäin.