Neliövillatakki

Nonniin. Vihdoinkin.

Tässä tauon aikana olen saanut tehtyä vain yhden työn, joka sekin oli vähän työn ja tuskan takana. Malli on Omakoppa-kirjasta, tai siis siitä uudemmasta Neliö-kirjasta. Aloitin keskusympyrän tekemisen jo ekan kirjan aikana, mutta kun virkkauksestani uhkasi tulla kissanpeti, jätin työn kesken. Sitten ilmestyi Neliö-kirja, ja tein työni loppuun. Kirjassa oli sopivasti neuvottu, miten ympyrästä tehdään neliö.

Ruttu. Oli varmaan aika kauan viikattuna, ennen kuin sain sen kuvattua. Lanka on vironvillaan, liukuvärjättyä.

Tälläinen. Mies yritti ottaa kuvia siitä, miten takki istuu päällä, mutta... ei oikein onnistunut. Takakuvio on kaunis, mutta muuten en ole kertaakaan tätä päälläni pitänyt. En oikein osaa... Jotain siinä on sellaista, että en vaan osaa. Ehkä se on harjoittelun puutetta?

Se roikkuu. Mutta sen pitää roikkua. Käytin sitä jopa työpaikalla näytillä, että mikä vika siinä on. Ei mitään, sanoivat kollegat.

Mutta tuo lanka on kaunis.

Sen ainakin tiedän, että en kyllä virkkaa vähään aikaan. Se ei ole minun juttuni. Ja tässä oli aika paljon noita virkattavia pylväitä...

Koira on kasvanut. Tässä kuitenkin kuva muutaman viikon takaa.

Kissa se on.

Karrkin kanssa menee hyvin. Muita kissoja pitää välillä vähän ajaa takaa, mutta hyvin on opittu, ettei kissoja sovi häiritä.

Pusu päähän.

Mamma on ollut vähän kipeä, joku pinne tai sellainen. Se on ollut kotona. Ei se ole meitä haitannut, sillä välipalaa on saanut usein ja runsaasti. Se on pitänyt tuota kirjavaa piraijaa vähän kauempana meistä, mutta neulonut se ei ole.

Niin että hyvä, että on ollut kotona. Meidän puolesta. Ja se on ollut paljon paikallaan (syli vapaana siis).

Mutta sillä on ollut aikaa tähän kaikkein tärkeimpään: meistä huolehtimiseen ja rapsutteluun. 

Aurinkokin on paistanut kuistille. Välillä on nautittu oikeasta lämmöstä. 

Mutta tuokin on ollut kuistilla... Onneksi se on kissannuhteessa jo.

Karrkki nauttii.

Nyt sitten odotellaan, milloin voi istua ja aloittaa uuden neuleen. Vähän on sellainen identiteettikriisi, kun ei vaan pysty aloittamaan mitään isompaa.
Tiskirättejä siis.

Tuolla jossain se on, se tulevaisuus. Huomenna Sinskaja menee näyttelyyn ja täyttää kolme vuotta. Kolme vuotta!