Tennarisukat versio I

Pitihän minunkin kokeilla, kun FB:n neulontaryhmissä on tehty niin hienoja sukkia. Niin, olen jälkijunassa, tällä hetkellä tehdään räsymattosukkia, mutta... tyylilleni uskollisena :)

Ensimmäiseksi tein ihan normaalit sukat, ja pohjan ohjeen on otin FB:n Voi villasukka! -ryhmän tiedostoista. Ohjeen on tehnyt Jaana Elo. Hyvä ohje! Nauhakujien ohjeen päättelin itse ja nauhat tein kolmella silmukalla - ne ovat ehkä vähän liian paksut.

Ja on kuulkaas lämpimät tennarit!

Nämä kun ovat ensimmäiseni, niin virheitä tuli eikä käsiala ole kaikkein paras. Pohjat viivat ompelin neulan kanssa, samoin kuin pohjat ja sukan välisen mustan rajan.

Mun ekat tennarit sitten lapsuuden! Silloin pidettiin kyllä Retujakin.

Näissäpä sitten tassuttelen kesän viileydessä. Mukavaa tässä tennariprojektissa on se, että tyttäreni tilasi itselleen samanlaiset. Samanlaisia en tee, vaan ostin uuden mallin. Niistäpä sitten myöhemmin.

Huomasin, että kamerassa ei olekaan uusia kissakuvia. Selailin vähän taaksepäin kansioita, ja löysin muutaman lemppani. Mennään sitten ajassa taaksepäin, kolme vuotta? Onko siitä jo niin kauan!

Mun ihanat. Ikävä on. Kun katson Kapea, muistan heti hassun, narisevan äänen ja lyhyen kiharaisen turkin. Miehen kanssa aina naureskellaan, miten villi se oli ihan pienenä: hyppi sormien napsuttelun tahtiin. Ja miten se oli ahne! Silloin, kun se kiipesi vaatteita pitkin hattuhyllylle ruokien luokse... Ja olen kiitollinen, että sellainen Kape-pakkaus tielleni tuli.
Harua muistelen epätoivoisempana, koska sen elämä jäi niin kesken. Se hämmentää vieläkin. Voi sitä kollipoikaa... rakkauspakkaus.

Voi sua ihana Harutsiini, ihana iso kollini.

Niin. Sellaista se joskus on.