Villaa koirakamuille

Joskus koiratkin tarvitsevat neuleita. En ole omilleni vielä neulonut, mutta ystäväni luona käydessäni huomasin, että hänen pienet, lähes karvattomat kaverinsa palelivat jo lokakuun kalseudessa. Omille koirilleni en ole vielä mitään neulonut, mutta vähän kyllä kiinnostaisi tehdä sellainen kirjoneulevillapusero. Talvella Sinalla on yli 20 asteen pakkasessa tossut (nostelee muuten jalkojaan eikä suostu kävelemään) ja mantteli, mutta eihän lagotto pienillä pakkasilla mitään tarvitse, jos on talviturkki eikä joudu liikaa odottelemaan.

Mutta nämä.

Näillä oli kylmä. Tunnistatko rodun?

Etualan vihreä on tehty Himalaya-villalangasta. Se on vähän paksuhko, mutta kuitenkin hyvin pehmeä. Taka-alan raidallinen neule on tuunattu: ystäväni oli saanut lahjaksi oikein hienon villiksen, mutta se kävi pieneksi, joten jatkoin sitä vähän sieltä ja täältä.

Raidalliseen jatkoin kaulusta (yltää korville, hih), tein lahkeet (vähän lyhyeksi jäi kylläkin), purin selkäosaa ja jatkoin sitä ja suunnittelin lahkeet (lyhyet nekin). Raidallisen alkuperäinen malli oli kyllä nerokas, levennykset kuin intialaisessa peukalossa.

Nämä päällä pystyy siis tekemään tarpeensa, eivät ihan umpihaalareita ole.

Hitsi nää on vekkuleita kavereita!!

Täytyy sanoa, että muiden koirille on kyllä vaikea neuloa. Mallin pitäisi olla useasti saatavilla.

Ei tartte vaatteita, jos pääsee uunin päälle. Kuka nyt tuonne koleuteen haluaisi?

Karrkki, sun kieli! Onko se, onko se rullalla?! Sitä en osaakaan.

Leolla on turkkia (ja massaa..) tarpeeksi omasta takaa. Tämä kuva on varmaan joskus jo ollut, mutta takana sisareni ompelemassa taulussa ovat Kape, Momo ja Mäkä, ensimmäiset kissani yli kahdenkymmenen vuoden takaa.

Yksi mitäs-nyt-tekis-huivi valmistui. Se taitaa jäädä kotiin. Jostain syystä minulla on Alizea vähän liikaakin. Yhdestä on tulossa pusero (pieni. En tiedä, teenkö valmiiksi), sitten on ruskeasävyistä aika paljon. Tätä sinistäkin jäi.

Tämä on tällainen yksinkertainen ja lämmin. Yleensä en ole tehnyt huiveihin hapsuja, mutta jotenkin tähän piti tehdä. Tämä on sellainen röijy ehkä. Pitsikuvio on osa Heidi Alanderin Nurmilinnun pitsiä.

Aika iso, mutta niin oli tarkoituskin. En vielä osaa sanoa, missä tätä pidetään. Kotona? Liikaa hapsuja. Töissä? Liikaa hapsuja. Ulkona? Aika paljon on jo noita ulkoiluhuiveja.

Sitten on vielä yksi huivi, mutta sitä ei saa vielä kuvata.

Nyt sitten odotellaan tosissaan lunta. Hyvää marraskuuta kaikille!