Kukkii se, kehveli!

Ensimmäiseksi kiitämme nöyrästi Frieden valtakuntaa tunnustuksesta:

Kiitokset! Tällä kertaa jätämme jakamatta tätä edelleen, mutta monia, monia blogeja seuraamme, vaikka nykyään aikaa tulee vietettyä vähemmän tietokoneella.

Hyvää vappua muuten kaikille! Tänäaamuinen ilo ja hämmästys ei kuitenkaan liity vappuun vaan hortonomipuolelle. Kukkien kasvattamisessa elän säästöliekillä syksystä kevääseen. Kukat jotenkin vain jäävät huomiotta, välillä vedettäkin elämään omaa elämäänsä kuistille. Tänään joimme kuitenkin aamukahvit katsellen vetistä ja vielä elämää vailla olevaa pihaa.

Mikä tuo on?

Onko se kukkavana? Eihän nää kuki!

Anopinkieli on kaikessa salassa kasvattanut pari kukkavanaa. Kuuklettamalla selvisi, että kyllä ne vaan kukkivat. Kukkien pitäisi tuoksua todella hyvälle, mutta jotain tahmaista ne erittävät. Jännityksellä odotamme.

Nuo pienet epämääräiset... ovat kirvoja. Punkkeja. Ehkä. Jotain, jota maljaköynnökseen helposti tulee ja jotka leviävät sitten varsinkin kiinanruusuun. Kahvissa niitä ei ollut. Tänä aamuna oli vuorossa siis myös tuholaisten myrkytys (hemmetti tuota maljaköynnöstä, se kyllä kerää kaikki mahdolliset pöpöt).

Ja tuholaisista pääsemme toisenlaisiin tuholaisiin. Kolmisen viikkoa sitten ihmettelin, kun koira oli alkanut hilseillä. Allergiaa? Ei se kovin itseään rapsutellut kuitenkaan. Päätin seurailla ja tutkailla.

Samaan aikaan toisaalla: aamulla huomasin jalassani jonkin hyönteisen puremia, pieniä ja kutisevia. Ajattelin heti lintukirppua, jonka koira kenties olisi tuonut sisälle. Alkoi hirvittävä vuodevaatteiden putsaus, pesu, tuuletus... ja silti tuli toinen mokoma purukohta mahaan. Häh?

Ja pian toisaalla: katselin koiran turkkia ja otin hilsettä peukalon päähän. Hemmetti, se hilse liikkui! Soitto eläinlääkärille ja selailemaan nettiin: hilsepunkki. Ei tartu ihmiseen, mutta voi kyllä puraista ihmiseen kutiavia paukamia. Hyyyyyii.....

Lääkettä saatiin ja se tepsi heti, mutta entä kissat?

Meillä mitään punkkeja ole... kyllä se syynää, mutta ollaan sanottu ainakin miljoona kertaa, että ei ole. Eikä tuu.

Jonkin tiedon mukaan kissoilla ja koirilla olisi omat punkkinsa. Onneksi karvakamuilla ei ole hilselöydöksiä eikä kutinaa, mutta tarkkailemme tilannetta. Eiväthän ne toisaalta kovin koiraa nyhjää, mutta tällainen hilsepunkki ei kuulemma vaadi edes suoraa kosketusta.

Neulerintamalla on hiljaista, vain yhdet sukat aloitin.

Hitaanlaisesti nämä taas edistyvät, sillä olen ruvennut taas lukemaan intohimoisesti. Kyllä lukeminen onkin mukavaa!

Spring Beret

Vihreät alpakkakerät on käytetty ja kevätpipo on valmis!

Tai pipo, sehän on Spring Beret by Natalie Larson. Ohjeen olen tulostanut aikoja sitten, mutta nyt löysi lanka ja ohje toisensa. Spring beret -kuukletuksella löytyy erilaisia mallilla tehtyjä baretteja.

Lanka on tässä oikeanväristä, muu heittää.  Tykkään!

Vaikeaa oli kuvata päälaki, joten lainasin miehen päätä. Kaventaminen tapahtuu aika nopsasti. Peruskuvio oli 10 silmukkaa, joten ohuemmalla alpakkalangallani loin alussa 100 silmukkaa. Se oli aika mukava määrä - rento ja löysähkö baretti, joka kuitenkin pysyy hyvin päässä.

Alpakkalanka oli todella iso kiusaus niin kissoille kuin koirallekin. Sina varasti muutamaan otteeseen neuleen olohuoneen pöydältä, ja eräänä yönä Karrkki (varmastikin) oli kuljettanut koko neuleen pyöröineen lankoineen yläkertaan saakka. Kerä oli myös sotkussa ja parista kohtaa lankakin poikki, joten vietin pari itsesyytösten ja huolen päivää. Mitäs jätin neuleeni näkyville. Pitäisi jo muistaa ja tietää.

Niin, on tuo kevät sen verran edennyt, että taidan olla vähän myöhässä barettini kanssa. Eteisessäkin on pelkkiä talvikuteita... ei ole paljon ulkoiltu, ei.

Jättitassuinen kissa. Tällä viikolla on taas ollut elukoille kynsiasiaa. Kissoilta leikkaaminen ei ole mikään homma, mutta koiralla on mustat kynnet. Hieman varovainen saa olla.

 Karrkki nukkuu usein Haru-pedissä ja koira siinä vieressä, jos minä en ole sohvalla koipeni kanssa.

Sina pitää kiinni, ettei kaveri karkaa.

Lopuksi vielä pieni video Karrkista, jolla on matka ylöspäin hartioilleni. Anteeksi jo etukäteen videon tyhjä ja tyhmä loppu. Mutta ehkä tuosta kuulee, miten kova poika Karrkki on kehräämään!

 

Voihan sukka. Ja patalappu.

Saikku jatkuu. Onko tästä nyt kuukausi, kun aloitin potemisen? Vielä olisi pari viikkoa kontrolliaikaan, ja sitten ollaan taas vähän viisaampia.

Kaikenlainen viisaus on kyllä tästä päästä tällä välillä hävinnyt.

No. Ilmeisen pahasti repesi tuo pohje. Sen verran hidasta parantumista on tapahtunut, että sisällä kengät jalassa pärjään ilman keppejä.

Pitkään meni, ennen kuin kykenin neulomaan mitään. Tällä viikolla olen hiljakseen aloitellut. Ensin valmistuivat sukat.

Pyöröllä kaksi yhtä aikaa, aloitettu kärjestä. Tarkoitus oli tehdä niin pitkät sukat, kuin kerästä riittää, mutta usko loppui ja kyllästyminen alkoi. Malli ns. omasta päästä eli sileää, joustinta, valepalmikkoa ja joustinta. Kantapää on tiimalasikantapää.

Nyt ainakin tietää, kumpaan jalkaan sukka kuuluu :) On varpaat kohillaan.

Mies on kantanut ilokseni kirjastosta kirjoja laidasta laitaan, ja pienen selailun jälkeen tähän kirjaan innostuin:

Patalappuja! Tietenkin! Tämä kirja on hauska ja ohjeet ovat hyvin kirjoitettuja.
Nyt kun ei jaksa aloittaa mitään suurta, voi katsastaa lankavarastoa ja tehdä sellaisiä pieniä juttuja. Vieressä olevät pyörylät on tarkoitettu yhteen mukavaan malliin eli...

 Kaksipuolinen lappu, mustalla reunat erikseen. Karrkki tarkistaa. Karrkkiahan nämä eivät niin kiinnosta, toisin kuin tuota riehakasta kippurakasaa, jota koiraksi kutsutaan.

Tältä näytti toinen puoli. Hauska ja sopivan paksu patalappu.

Sitten piti kokeilla tällaista mallia, johon virkataan ketjusilmukkanaru sisään. Ei ihan onnistunut, kun en ohjeita lukenut, mutta menettelee.

Ja vielä piti kokeilla kohovirkkausta. Värit on hassut, mutta malliin tykästyin. Sellainen Ruotsin retro.

Tänä aamuna vetäisin sängyn alta lankakorin esille ja löysin kaksi kerää vihreää alpakkaa. Puikoilla on jo. Ehkä elämä alkaa sittenkin voittaa.


Ehkä ihmisten pitäisi ottaa enemmän mallia koirista. Koira-asennetta kehiin!

Kun levätään, niin levätään.

Kannattaa satsata kunnon nukkumisasentoon. Mielummin pehmeä alusta kuin lattia.

Kun naurattaa, niin sitten nauretaan vaikka unissaan.

(Koiran ja kissan ero: kissa ei koskaan antaisi keulansa näyttää tuolta. Sina on vaan pureskellut luuta...)

 

Ja viimeiseksi pitäisi olla kuva siitä innosta, millä koira lähtee ulos tai aloittaa leikin ja odottaa ruokaa. "Jee, maanantai!!!"

Kissa-asenteesta kirjoittaminen jätetään toiselle ajalle, mutta alla kuitenkin tyttären ottamia kissakuvia.


JaakkoVaakon silmiä voisi tuijotella loputtomiin.

Leollakin on komeat silmät, mutta sen olemus on se, mitä ihailee. Leppoisa Leijona.

Kato, se saa kielen rullalle! Millainen geeni sillä nyt olikaan?

Kissan köpötystä.

Terminen kevät on kuulemma alkamassa. Aurinkoista kevättä!

 

Kuinka monta jalkaa?

Ihan ensimmäiseksi kuva-arvoitus: kuinka monta jalkaa?

Tai oikeastaan: kuinka monta toimivaa jalkaa?

Ensimmäiseen oikea vastaus on 12 kappaletta.

Toiseen kysymykseen oikea vastaus on 11 kappaletta...

Mammalla meni jalka. Pohje. Mää tässä tuijottelen ja lohdutan. Anna ruokaa.

Kannattaa muistaa lämmitellä lihakset hyvin, kun lähtee koiran kanssa agilityä harrastamaan. Koira tietenkin pitää lämmitellä, mutta sitten se hihnan tyhmempi pää myös. No, asia ei ihan ole näin yksinkertainen tällä kertaa, mutta se toimimaton jalka on minun. Ilmeisesti pohkeesta repeytyi lihas - kuinka vakavasti, sitä en vielä tiedä.

Mulle teki alussa tiukkaa se  tunneli, mutta mamma sai lainaksi lapsille tarkoitetun aika ison tunnelin ja me harjoiteltiin sillä. Mä menin jo esteen, tunnelin ja toisen esteen yli! Ja sitten me harjoiteltiin keppien ympärillä, ja lopussa mä en tarvinnut enää apua! En mennyt apukaarien yli enää lainkaan!

Sit se juoksi tunnelin vieressä ja yhtäkkiä se ei enää juossutkaan ja antanut mulle sitä nakkia.

Sun kanssas oli kiva, Sinuliini, mutta nyt ei vähään aikaan päästä mihinkään. Sori.

Mamma laittoi tyynyn nojatuoliin, että se voisi siinä istua. Nuo rontit valloitti sen heti! Haukahtaisko? Ei kyllä mamma tykkää, jos mä sisällä ja vielä kissoille. Mut jos silti.

No, näin meillä. Mä menen sit lattialle. Jotain epäreilua tässä kyllä on...

Eli ei agilityä, ei näyttelyharkkoja, ei lenkkejä koiran kanssa, ei, ei. Helpoin asento on sohvalla koipi suorana, joten ei oikein neuleitakaan.

Mutta sitä mietin, mitä tekisi eläimellinen yksinäinen ihminen, jos hänelle jotain sattuisi? Kissojen kanssa ehkä jotenkin pärjäisi, mutta koira on vaativampi. Tässä tilanteessa ei voi kuin kiittää tytärtä ja miestä. On ne kyllä mahtavia!

Kas metsämökin ikkunasta...

Tonttu (varsinaisesti) ei kuitenkaan kurkistele ikkunasta ulos vaan joku muu! Aika veikeä otus sekin kyllä on.

Sehän on... Karrkki! Ruokapussin mukana tuli joko peltirasia tai pahvitalo, ja koska kissanruokapeltipurkkeja on meillä jo ihan tarpeeksi, valittiin tällä kertaa talo.

Karrkki nautti talosta selvästi. Koirasta ei ollut yhtään kiva, kun pahvitoosa kolisi ja rapisi, mutta taisipas olla sitäkin mukavampaa kissoista.

Tuu Leo katsoo, täällä on hyvä piilo! Sina ei uskalla työntää sinne kuonoansa! Ja se on vain meille!

 

Kevät on tullut kuistillekin. Pitkän talven jälkeen kuisti on jälleen niin kuuma, että kissat parkkeeraavat takalistonsa aurinkoon. Mamma on unohtanut kukkien hoidan talven ajaksi, ja niinpä vaan kasvit voivat hyvin.

Onhan kohta hortonomille hommia? Eihän Sina saa, eihän?

On ja ei tosiaankaan.

Karrkki on tässä välissä hoitanut kuivien lehtien pudottelua menestyksekkäästi (keskellä kahvipuu, joka todellakaan ei oikein pidä Suomen talvi-ilmastosta). Tänne on hyvä istahtaa hetkeksi kahvimukinsa kanssa - koko lauma on pian ympärillä, jaloissa ja sylissä ja olkapäällä.

Hups, sinne meni taas lehti. Katotaan, syökö koira sen vai ei.

Tässä välissä on käyty lyhyesti täällä:

Ja sieltä ostettiin mm. näitä:

Niin niin, tehokkaasti tehtiin miniloma Tallinnaan. Alemmassa kuvassa on Karnaluksin tuliaisia. Ostin lähinnä sukkalankoja, joita voi käyttää ehkä johonkin huiviinkin. Vihreästä alpakasta ajattelin tehdä sormikkaat. Pakko oli ostaa lyhyet ruusupuupuikot, kun niiden hinta oli Karnaluksissa vain vähän yli 4 euroa. Ruusupuu...

Sina hullaantui täysin villakeristä. Yleensä se jättää neulomukseni rauhaan, mutta ei niitä toki voi jättää minne tahansa. Meillä on yhä villasukat ja Sina -ongelma, joka pakottaa minut tekemään lisää sukkia. (Kiitos, Sina.)

Tällä hetkellä pyöröillä on taas sukat. Pienoinen neuleplääh jatkuu, enkä jaksa tehdä kahta sukkaa erikseen. Onhan se näin kaks kerralla pyöröllä -menetelmällä hitaampaa, mutta toisaalta saa käytettyä kaiken langan.

Mun neuleissa raidat saavat kulkea ihan miten haluavat (tässä on vain yksi kerä, eli toinen lanka tulee päältä, toinen sisältä).

Sinan kanssa ollaan agilitykurssilla opettelemassa alkeita, mutta siitä sitten lisää jokin toinen kerta.

Valmis on, vihdoin.

Se huivi. Se valmistui, ja aloitinpas vielä sukatkin. Sukat ovat vielä vaiheessa - tällaista tämä nyt on. Osittain neuleiden viivästyminen johtuu koirasta: kun on aikaa, lähdetään ulos. Iltayöllä en enää tykkää koneella istua.

Mutta juu. Lanka Alizia, ohje Knitting Daily ja on heleppo tehdä - vähän kyllästyttäväkin. Puikot 2,5 mm.

Olen huivia jo pari kertaa pitänytkin, ja se on käytössä aika mukava: ohut ja lämmin.

Frieden valtakunnasta tuli meille kehotus kertoa 10 mukavaa asiaa. Tänään on sen verran väsynyt olo, että jos aloitetaan vähemmällä.

1. Kevät. Tänään paistoi aurinko ja oli vähän pakkasta. Tuntui, ettei ole iäisyyteen nähnyt aurinkoa. Valo vain kertautui valkoisella hangella.

Nämä kukat edustavat sitä kevätfiilistä :) Kyllä se aurinko on sittenkin olemassa.

2. Kaikenkarvaiset kamut yhdessä

Sitä olen toivonut, että kissat ja koira voisivat elää rinnakkain tyytyväisinä. Ei ehkä Jaakko heti voi, mutta Karrkki voi.

Karrkki löysi lämpimän turkin. Alempana on videokuvaa Karrkin pesuhetkestä. Tätä poikaa eivät pienet narttukoirat pelota!

3. Kissat ovat palanneet kainaloon

Vaikka monesta voi tuntua tukalalta pelkkä ajatus, että kissoja makaa samassa sängyssä, niin olen niin tottunut siihen, että kainalossa on makaa kissa kerällä. Koira makaa lattialla pehkussaan, kissat peiton alla ja päällä.

Mä nukun jaloissa. Ihan sängyn reunan lähellä. Mamma voi kääntyä rauhassa eikä mun uni häiriinny.

Joskus raotan ihan vähän silmiä ja katson, miten koira nukkuu. Joskus se inisee, joskus murisee unissaan.

4. Hiihtoloma lähestyy!

Pieni matka tyttären kanssa on suunnitteilla. Mies jää kotiin karvakamujen kanssa, joten kyseessä on todellinen äiti-tytär-matka. Pieni matka, mutta kuitenkin.

Mä jään kotiin. Pidän koiran kurissa ja kissannuhteessa.

5. Tytär

Edelliseen liittyen. Tässä tytär hellii kissaansa eli Leoa. Leohan on oikeastaan hänen kissansa - sen huomaa, kun katselee heidän yhteisiä hetkiään. Leo ei pure ketään muuta kuin häntä hiuksista...

Mä olen näin iso oikeesti! Kuvat vain hämää, olen Lion King! Tässä on mun neitimamma.

6. Koira

Enpä olisi tiennyt, että koirasta on niin paljon iloa. On harmiakin, mutta enimmäkseen iloa. Samalla on oppinut myös itsestään, kun on opettanut koiraa. Koira on aika jännä otus.

Koira ei ole yhtä valokuvauksellinen kuin kissat. Sillä on erilaiset silmät, ja niissä näkyy valkoista.

En kyllä ole esimerkkinä!

7. Karrkki, tuo riiviö, on ollut meillä pian vuoden

Ajattelin kirjoittaa, että vasta 10 kuukautta, mutta se kuulosti siltä, että olisimme kyllästyneet...

Tämä poika on niin ihana. Ja hassu. Jos muut kissat nukkuvat ja koira syö luuta, niin Karrkki pomppii hartioilla.

Mitähän keksis?


Seitsemän mukavaa asiaa on jo aika paljon - seuraavalla kerralla ehkä lisää.

Kännyllä kuvattu vähän huonohko video todistaa, että meillä on rauha maassa, ainakin joskus.

 

 

Jumissa

Nyt ei pääse kyllä eteenpäin. Yleensä minulla on jumissa selkä tai ehkä niska, mutta nyt on neule, ja pahasti onkin. Tätä on taas pyöritelty. Eilen illallakin.

Luulisin, että ohje on Knitting Dailystä (täytynee tarkistaa, kun neule on valmis) ja lanka on Alizea. Olen ostanut tuon langan ehkä Turkista lomamatkalla, eikä sille ole ollut käyttöä. Tykkään kyllä turkoosista, ja siksi kai sen ostinkin. Tuo huivikin on ihan ok, mutta johtuneeko sitten yksinkertaisesta mallista vai pienoisesta epäilystä, niin tätä neuletta neulon pari senttiä kerrallaan.

Toinen kerä Alizea menossa muuten.

Enkä osaa aloittaa muuta, kun yksi noin iso työ on kesken. Tää tarttis taas sukkia, kun pesuko.. eiku koira syö villasukkia.

Ja sitten, meillä katosi koira! Ihan yllättäen kesken rauhallista iltaa.

Hälytin kissat apuun, mutta eivät ne löytäneet. Ovikaan ei ollut auki. Jaakko ei viitsinyt edes etsiä, toivoi varmastikin parasta.

Eipä näkynyt, eip. Jostain se ilmestyi kuitenkin ruoka-aikana :)

                                                 Olisi voinut pysyä piilossa ihan hyvin. Olisi rauhallisempaa ja      saisi taas oleskella sohvalla. Onneksi nuo ulkoilee paljon -  ja koira lähtee ihan vapaaehtoisesti! Tonne ulos, lumeen!




Hm. Tähän ei auta muu kuin lämmin suihku.


Kaivelin vanhoja kansioita, ja sieltä löytyi tällainen pieni punainen paholainen.

 Se on Kaputsiini, Iriksen Gabriel,  juuri meille tulleena, vuosi voisi olla 1992? Kape olisi laittanut Sinan hetkessä ruotuun!