keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Karrkki kertoo

Mä makailin kuistilla auringossa, enkä yhtään arvannut. Oli tosi kuuma. Yhtäkkiä mamma tuli ja vei minut vesikupille ja siitä vessaan. Häh?


Jaakko ei ottanut mua eilen viereensä, vaikka mä yritin. Se makasi vain yksin tuossa eteisen korissa; se sanoi, että mun hengitys haisee. Mun hengitys?


Kuule Karrkki, sä haiset pahalle, jotenkin ihan koiralle. Tänne ei sovi.

Sitten yhtäkkiä me lähdettiin. Minut työnnettiin keltaiseen kuljetuskoppaan, ja mä huusin! Mamma nauroi vain, että onpas sillä ääni. Joku Mäkä tuli kuulemma mieleen. Huusin silleen vihaisesti, painokkaasti ja kimeesti ensimmäisen MÄÄÄn, ja sitten sitten vielä perään pitkän MÄÄÄäääääään. Ei auttanut. Auto jatkoi menoaan.

Sitten oli outo paikka, punnitus (4,4 kiloa - mä olen solakka) ja sitten huoneeseen, jossa oli kolme ihmistä. Hurmasin ne kaikki ja varsinkin ne kaksi muuta ihastelivat minua - minulla oli ihmisten mielestä niin kaunis pää. Sydäntä yritettiin kuunnella, mutta ei sitä kuultu, kun kehräsin niin kovasti. Sitten kaikki pimeni.

Kotona mulla oli tällainen olo:


Hampaisiin sattui. Niille oli tehty jotain. Oli hutera olo. Mä en osannut kuitenkaan nukkua. Mä vain köpötin ja yritin ymmärtää, mitä oli tapahtunut. Jalat eivät pitäneet. Mikä nolointa, pissi valui jotenkin hassusti. Hiekkis oli alhaalla, mutta jotenkin en vain löytänyt sitä, ja sitten kun löysin, en osunut. Mamma nappasi mut pyyhkeeseen ja nukahdin puseron mutkaan.


Loppuillan mä vietin kopassa, jonka huomasin nurkassa. Sinne köpötin itse. Siellä oli rauhallista. Yöksi menin mamman jalkoihin, mutta aamuyöstä piti nousta pois, kun peitto oli jostain syystä märkä ja haisi. Sitä piti peitellä ihan urakalla.

Leo tiesi, miksi mä haisin niin pahalle Jaakon mielestä ja mikä mulla oli vikana.


Sä olet kuule käynyt eläinlääkärissä ja sua on tuikattu piikillä. Haiset lääkkeelle. Mamma sanoi, että sinulla on ientulehdus. Sä et kuulemma ollut syönyt hyvin (mikä oli toisaalta hyvä asia, mulle jäi enemmän) ja Jaakon raksutkaan eivät sua kiinnostaneet. Nyt mamma työntää väkisin sun kitaan kaksi pientä pahalle maistuvaa palasta joka päivä - äläkä sitten syö mamman sormia! Eikä saa potkia, ei kynsiä. Mutta pian sä voit jo paremmin. Mä tiedän. Mä olen kokenut.

Leo on niin viisas! Mulla onkin jo parempi olo, pissi tulee oikeaan paikkaan ja ruoka kiinnostaa taas. Sinalle mä näytin heti aamusta, kuka täällä määrää ja miten sen leikin pitää oikeasti mennä. Näin.


Minusta tulee taas iso ja ponteva kissa, ja mä hurmaan taas kaikki. Mutta kyllä ne kaikki niin huolissaan olivat. Taitavat tykätä?