sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Nurmilintu ja sukat

 Heidi Alanderin suunnittelema Nurmilintu-variaatio lensi jo kotiinsa Sailan luokse! Saila pahoitteli taannoin, että hänelle tekemäni huivi Harunia oli mennyt ilmeisesti parempiin suihin eli kisselit olivat ihastuneet villan tuoksun. Nooh, sittenhän voisin tehdä uuden!


Lankana tässä on Alpaka Silk eli silkkiä, alpakkaa ja merinoa. Ihana lanka. Ostin joskus pari kerää, koska ihastuin väriin ja langan pehmeyteen. Lanka odotti ja odotti, kunnes se ilmoitti olevansa juuri oikea lanka Sailan huiviin. Ja väri - jes! - oli Sailan lemppari!

Lankaa oli vain kaksi kerää, joten jouduin vähän varioimaan oikeaa mallia.


Siitä huolimatta huivista tuli tarpeeksi iso.
Alanderin malli on niin mukava! Iso, muttei liian iso kaulaan kiedottavaksi.

Sukkaset kokeilin räsymattoperiaatteella. Nythän vähän aikaa sitten kaikki tekivät räsymattosukkia (=raitasukkia). Joku oli kuitenkin yhdistänyt kaksi lankaa siten, että ei neulottukaan pari raitaa ja vaihda väri -periaattella vaan neulotaan silmukka tai kaksi ja vaihdetaan sitten väri.

Aika kiva tuli. Värikäs lanka suorastaan loistaa.


Lämpimät ovat, mutta melkein meinasi käydä köpelösti silmukkamäärän kanssa. Neuleesta tuli aika tiivis, joten pelkäsin, etteivät ne mahtuisi jalkaan. Nämä eivät ainakaan sitten lörpsähdä jalassa, hih!


Vahvennettu kantapää.
Eivät jää kotiin.

Kissatkin tulivat kuvaussessioon (oikeasti ne odottavat safkaa).


Näihin tassuihin sukat eivät ole kuitenkaan sopivat.


Lämmityskausikin on toden teolla alkanut.


Lämmitellään...


Jaakko rakastaa Sinaa, joten Sina saa tulla ihan viekkuun. Lumppa ei saa. Lumppa saa muuten korvilleen.

Niin, se edelliskerran rotu oli prahanrottakoira. Jotenkin minulle tulee mieleen noista koirista orientit. Kissamaisia ovat, vaikka on niillä kyllä ihan koiran otteet ja tiukka luonne.

Kissulit ovat kunnossa. Sinan kanssa mennään takaisin Ouluun sydänultraan (selkeä sivuääni, nyyh..) Marraskuu kolisee, neuleita mietitään ja toivotaan lisää lunta - meillä sitä jo vähän on :)


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Villaa koirakamuille

Joskus koiratkin tarvitsevat neuleita. En ole omilleni vielä neulonut, mutta ystäväni luona käydessäni huomasin, että hänen pienet, lähes karvattomat kaverinsa palelivat jo lokakuun kalseudessa. Omille koirilleni en ole vielä mitään neulonut, mutta vähän kyllä kiinnostaisi tehdä sellainen kirjoneulevillapusero. Talvella Sinalla on yli 20 asteen pakkasessa tossut (nostelee muuten jalkojaan eikä suostu kävelemään) ja mantteli, mutta eihän lagotto pienillä pakkasilla mitään tarvitse, jos on talviturkki eikä joudu liikaa odottelemaan.

Mutta nämä.


Näillä oli kylmä. Tunnistatko rodun?

Etualan vihreä on tehty Himalaya-villalangasta. Se on vähän paksuhko, mutta kuitenkin hyvin pehmeä. Taka-alan raidallinen neule on tuunattu: ystäväni oli saanut lahjaksi oikein hienon villiksen, mutta se kävi pieneksi, joten jatkoin sitä vähän sieltä ja täältä.


Raidalliseen jatkoin kaulusta (yltää korville, hih), tein lahkeet (vähän lyhyeksi jäi kylläkin), purin selkäosaa ja jatkoin sitä ja suunnittelin lahkeet (lyhyet nekin). Raidallisen alkuperäinen malli oli kyllä nerokas, levennykset kuin intialaisessa peukalossa.
Nämä päällä pystyy siis tekemään tarpeensa, eivät ihan umpihaalareita ole.


Hitsi nää on vekkuleita kavereita!!


Täytyy sanoa, että muiden koirille on kyllä vaikea neuloa. Mallin pitäisi olla useasti saatavilla.

Ei tartte vaatteita, jos pääsee uunin päälle. Kuka nyt tuonne koleuteen haluaisi?


Karrkki, sun kieli! Onko se, onko se rullalla?! Sitä en osaakaan.

Leolla on turkkia (ja massaa..) tarpeeksi omasta takaa. Tämä kuva on varmaan joskus jo ollut, mutta takana sisareni ompelemassa taulussa ovat Kape, Momo ja Mäkä, ensimmäiset kissani yli kahdenkymmenen vuoden takaa.


Yksi mitäs-nyt-tekis-huivi valmistui. Se taitaa jäädä kotiin. Jostain syystä minulla on Alizea vähän liikaakin. Yhdestä on tulossa pusero (pieni. En tiedä, teenkö valmiiksi), sitten on ruskeasävyistä aika paljon. Tätä sinistäkin jäi.


Tämä on tällainen yksinkertainen ja lämmin. Yleensä en ole tehnyt huiveihin hapsuja, mutta jotenkin tähän piti tehdä. Tämä on sellainen röijy ehkä. Pitsikuvio on osa Heidi Alanderin Nurmilinnun pitsiä.


Aika iso, mutta niin oli tarkoituskin. En vielä osaa sanoa, missä tätä pidetään. Kotona? Liikaa hapsuja. Töissä? Liikaa hapsuja. Ulkona? Aika paljon on jo noita ulkoiluhuiveja.

Sitten on vielä yksi huivi, mutta sitä ei saa vielä kuvata.

Nyt sitten odotellaan tosissaan lunta. Hyvää marraskuuta kaikille!