maanantai 6. huhtikuuta 2015

Lumo

Hei!
Olen Lumo. Metsänlumo. Olen 8 viikkoa ja juuri muuttanut kissojen ja Sinan kaveriksi. Minusta tulee isona äiti ja pelastuskoira.


Olen vielä aika pieni ja kissat ovat mielestäni aika jänniä. Ja suuria. Haistelen niitä varovasti ja käyttäydyn muutenkin oikein mallikelpoisesti. Minut on otettu hienosti vastaan. Mamma sanoo, että se on todella ylpeä kissoistaan. Ja koirastaan. Ja minusta.


En aja ketään takaa enkä käy näykkäisemässä hännästä tai muustakaan kissan osasta. Leo-kissan korvia halusin puhdistaan. Se antoi armeliaasti minun nassuttaa vähän korvista, mutta sitten se sanoi ssshh. Outoa.


Täällä on iso koirakin, joka nyt on ottanut minut kaveriksi. Se on varaäiti. Se antaa lymytä päällään ja sitten me leikitään sellaisia koiraleikkejä, painitaan vähän aikaan ja sitten heittäydyn selälleni ja piiskaan hännälläni lattiaa. Ja sitten me nukutaan. Kun meitä väsyttää kovasti tämä touhuaminen.


Minulla on kaikenlaisia paikkoja, joihin on hyvä kellahtaa. Kun väsyttää. Ja minua väsyttää usein. Silloin kun en leiki.


Joskus ne paikat on jo varattuja, mutta jos tulee varovasti viereen, saa tulla.


Usein minä kuitenkin nukun pöydän alla. Mamman jaloissa.


Niistä neulomisjutuista minä en tiedä mitään, mutta jokin virkattu villatakki on kuulemma valmis.