perjantai 29. elokuuta 2014

Kissasukat ja pyörylöitä

Vielä on lankaa jäljellä! Kainuun Lumon lankoja nääs (ja näiden jälkeenkin on.. oho. Taisi tulla tänään lisääkin!)

Sukat. Niitähän tarvitaan ja niitä on mukava tehdä. Idean ja lähtökohdan sain näihin mistäs muusta kuin FB:n kautta. Kissakas-sivusto ohjasi kissasukkien ohjesivulle.


Ensin innostuin Viirukissan väkerryksiä -blogin kissasukkien ohjeesta. Ihanat sukat siellä! Värikkäät ja hauskat! Kun rupesin niitä toteuttamaan tylsästi harmaasta ja valkoisesta, huomasin, ettei ihan toimi minun langallani tai tavallani tehdä. Ajattelin nimittäin tehdä vain yhden kissarivin sukan varteen, mutta voi!, kissat olivatkin väärinpäin.


Kaiken lisäksi kissojen yllä oleva joka toinen harmaa -kerros sai kissat näyttämään poroilta (sanoi siippa). (Kuvan rivistössä kissat ovat oikeinpäin ja kissojen ala- ja yläpuolella on muutama harmaa rivi ylimääräisenä - toista sukkaa ei purettu eikä kuvattu).

No, sitten tehdään kääntövarsisukat. Juu. Ovat kissat sitten oikeinpäin.

Yksi kissarivistö piti vielä saada jalkaterään, ja siinäpä se. Tämän mallin alkuperää en enää muista, olisinko Ravelrysta joskus tulostanut kissamotiiveja. Nämä kissat saavat rauhassa tuijotella kantajaansa silmiin saakka.


Tuli harmaat, lämpimät ja kissamaiset talvisukat.


Näitä sukkia ei sitten jätetä lattialle, sillä sekä koira että kissat ovat niistä ERITTÄIN kiinnostuneita. Taitaa vielä se lampaan tuoksu tulla läpi.

Sitten on ollut projektia projektin perään, sellaisia pieniä kuten rahin päällinen virkkaamalla ja pari huivialoitusta.

Kuuman kesän hauskin työ oli varmastikin vanhojen t-paitojen tuhoaminen leikkaamalla ne suikaleiksi. Mökin kuistilla työ sujui ja virkkaaminenkin oli taas hauskaa. Mutta kesken jäi se matto: ei viitsi sisällä leikata, vaikka t-paitojakin kyllä vielä olisi. Kierrätystä parhaimmillaan.


Sun mattos lainehtii, kuule. Ootko lisäillyt vähä liikaa?

No oon. Jospa se sitten ensi kesänä korjaantuisi. Kyllä se mökille jonnekin kelpaa. Huussiin?

Mikäs se tämä sitten on? Karrkin takapuoli ja aloitus. Eii, ei ole huivi. Eikä ole pöytäliina. Luulisin. Lankana on vironvillaa mustasininen kerä ja malli on Oma koppa -kirjasta. En ole vielä ihan varma, onnistuuko tämä tai onko malli minulle liian pitsinen. Vähän olen varioinut ja aionkin vielä varioida, mutta jotain siitä kyllä pitäisi tulla.




Meidän Jaakko taitaa olla salaa rakastunut koiraan.


No en ole. Muuten vaan tulen aina syliin, kun koira on rapsutettavana. Sen kuono haisee hassulle. Mitä se oikein siellä metsässä syö? Ja sitä paitsi sen silmät välkkyvät kummallisesti, kun työnnän kuononi sen kirsun ja silmien lähelle. Enkä pelkää yhtään! Sitä paitsi se pitää pitää kissannuhteessa.

Hehe. Salarakas.

Joko on marjat poimittu? Omenat keitetty hilloksi? Sieniä kerätty? Pian pitäisi alkaa täälläkin omenahommiin.

Meidän ikioma kunnon sato, ensimmäinen! Oooh...