perjantai 27. joulukuuta 2013

Vielä on joulua jäljellä

Ei se joulu vielä mennyt.

Joulu on vähän sellainen juhla, että ensin sitä odotetaan kaivaten, sitten se tulee päälle ja oho! onkin jo välipäivät. Ja olo on turvonnut, sokerinen/suolainen/janoinen.

Piparkakkutalo on aloitettu. Kaupan taikina ei kuulemma maistu yhtä hyvälle kuin mamman itsetekemä.

Kummitustalo. Koira ei muuten ole siitä hau-haukannut palaakaan.


Kuusi on vielä pystyssä, vaikka tiettyjä varotoimia onkin pitänyt tehdä. Kuusi on kuistilla ja ovi on aika usein kiinni. Koira on nähty tähtikoriste suussa (saatiin pois) ja Karrkki käpälöimässä nauhoja.


Hups, kuinka kynttilät ovat kellahtaneet. Minun lapsuudessani kuusessa oli oikeita kynttilöitä. En kyllä muista, oliko niissä tuli vai ei.

Joulun hellyttävin lahja oli ison tyttären askartelema tonttuperhe. Seuraa paljastus: tässä ollaan me.


Mies, tytär ja minä. Ollaan ihan näköisiä :) Edessä on kissaturvallinen lahja ystävältä. Ilmeisesti pieni pitsiliina on tärkätty ja sisällä on sitten led-valokynttilä.

Se on hieno!


Hauskimpia lankajuttuja oli tietenkin jämälankasukkajoulukalenterin sukat.
Yllättäen ne olivat minulle aivan liian isot. Ja minä olen se isokoipisin naisihminen tässä perheessä. Mutta miehelle ne sopivat.


Ihan vähän naurettiin :)

Keksimme niille heti nimetkin. Toinen on Joulu tunturissa ja toinen Syksy tunturissa. Ei tarvitse varmaan esitellä. Mies kutsui spontaanisti toista Hukkuneen oksennukseksi, mutta se nimi hylättiin heti. Ehkä tuo pompulapunainen olisi voinut jäädä poiskin.

Eihän ne ihan miehiset sukat ole, mutta kuulemma oikein mukavat jalassa ja kantapää istuu hyvin. Kantapäätä vähän katselin, kun se oli minusta vähän oudonmallinen. Ja nämä Peppi-sukat ovat kyllä aika värikkäät. Mutta miehen ego on sen verran vahva, että hän ilmoitti pitävänsä sukkia. Nih. Seuraavat kun teen, niin ilmeisesti omalla käsialalla pitää tehdä 50+ silmukkamäärällä ja laskea se kantapään paikka tosi tarkkaan.



Kerttu-sukat lähtevät lahjaksi. On kyllä kiva ohje! Olen vähän myöhässä näiden kanssa, mutta kaikennäköisten yhteensattumien vuoksi nämä sukat lähtevätkin postitse, enkä sitten niitä kiirehtinyt jouluksi valmiiksi. Ja oli se lomanuhakin.


Pieni videoklippi kollipoikien uusista minttuhiiristä. Taustalta kuuluu meteliä ja rapinaa, mutta varmasti tuo hulluus välittyy hyvin.




Jaa-a. Mitähän sitä nyt keksisi? Tuossa olisi tuollainen epämääräinen lankasotku... sohvan vieressä..

 

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää joulua kaikille!

Röh röh! Tip tap!

Pipareita!


Jouluna saa herkutella!

Me ollaan jo saatu lahjoja, ja me ei voitu olla avaamatta niitä. Ensimmäinen paketti tuli ihan yllättäen Frieden ja Figon palveluskunnalta, ja voi kun me tykättiin!


Ei me olla yhtään ahneita, ei. Salmiakin tuhosi yli-innokas palveluskunta kumppaneineen, tikun kollit ja koira sai vain haistella. Leo tutkii kuivattuja kalapaloja, jotka olivat sen mielestä yyberihania. Lokoisa kollikuva laitettiin jääkaapin oveen. Kiitos Henna ja upeat ocicattikaverit! Mistä te tiesitte, että meiltä on kissanruoho loppu? Kertoiko kenties joku tonttu...?

Toinen paketti saatiin tänään, kun ystävät suuresta kaupungista tulivat vierailemaan ja leikkelemään siinä samalla koiraa. Bigi osaa ilahduttaa! Värit ehkä vääristyivät kuvassa, mutta tällaisena me nämä nähdään: täynnä iloa ja aurinkoa.


 Kyllä kisselöille riittää nyt jahdattavaa, kun palvelija hiihtelee hiiritossuissa. Koirakin nämä ottaisi, mutta ei anneta.


Näin paljon tonttuja löytyy meidän talosta. Me kyllä luullaan, että tässä eivät ole ihan kaikki. Että on niitä salaisia tonttujakin. Ja muita tonttuja.


Yksi muu tonttu. Ei ole kovin salainen eikä hiljainen muutenkaan.


Jämälankasukkajoulukalenteri on jo näin pitkällä. Pohjelevennykset ovat toisella puolella, samoin kuin kantapään paikkakin. En ole koskaan tehnyt kantapäätä erikseen - jännittävää. Tässä on lakanoita, autoa, talon seinää, valtion lippua, ystävän valitsemaa kerää, sukkia, kirjankansi.. yksi päivä aikaa ja resori ja kantapää puuttuvat? Huomenna ei kyllä ehdi.


Jouluna saa kuulemma yölläkin syödä. Tässä kollit ovat kuitenkin iltapalalla. Koiran tultua Jaakko siirtyi syömään pöydälle raksujaan ja  hups! taitavat siellä olla muutkin aika ajoin. Yleensä Leo ei saa osallistua näihin naposteluhetkiin, mutta kun on joulu...

Siis kissat eivät saa olla pöydällä? Nooh...


En minäkään saa olla pöydällä! Enkä ole tonttu! Miksi kissat saa?

 (Me toivotaan, etä pysyt lattiatasossa. Ja kiitos, kun et ole tuhonnut piparkakkutaloa.)

Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!

Muistakaa levätä, iloita, nukkua kunnon päikkärit ja nauttia seurasta!

 
 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Saapi nyt jollottaa ja Go Ski!

Joulu... nyt saa tulla. Valmistun vähitellen, vaikka töitä vielä onkin viikon verran.

Neiti teki ja koristeli piparkakkutalon.


Kuulemma ei ole vielä ihan valmis. Kuusi on minusta hieno. Paljon ei joulukoristeita laiteta, mutta jotain.. ja kuusi sitten vähän myöhemmin.

Pakkanen on paukkunut vesisateen jälkeen. Eilen näkyi hartaasti kaivattu talviaurinko. Kovin matalalta se keskipäivällä paistaa.


Pakkasta oli vähän jo liikaakin, mutta tänään on ollut mukava, tosin tuulinen, ulkoilusää. Eilen piti koiralle laittaa jo vähän vaatetta päälle.

No ei sentään tätä! Sehän on Go Ski! -pipo uudesta Ullaneuleesta. Pitkään olen jo haaveillut korvallispiposta, kun koiran kanssa lenkit vedetään aika usein lähipelloilla. Ja siellä tuulee. Mutta en hiihtäisi tällä ja lasketteluhommat eivät ole minun juttujani.

Lankana oli lahjaksi joskus saamani Novitan Marjut ja mukana oli käsittelemätöntä villalankaa. Minulla ei ollut sopivaa paksua valkoista varastoissani, joten tein kaksinkertaisella langalla, jotta sain puikkoihin kutoset. Tost noin vaan, mutta onneksi koko oli just just oikea!

Tytär halailee rakkaintaan.


Ja vielä kollipoikien ihmeteltävä. Korvallisten paksuja lettejä vähän vierastan. Jotenkin tuntuu, kuin olisi sellainen Peppi Pitkätossu -peruukki päässä. Muuten kuitenkin malli on todella istuva niskastakin ja langan lämpö riittää hyvin lenkille.


Jämälankasukkajoulukalenterikin edistyy. Oho, meinasin ihan unohtaa ottaa kantapään silmukat erilliselle langalle! En olisi sitä huomannut/muistanut, mutta onneksi eräässä kommentissa asiasta mainittiin.  No, mulla on kenkä kokoa 40, joten ei hätää.


Näistä voi tulla liian isot. Ehkä 60 silmukkaa on kuitenkin liian paljon käsialalleni, vaikka olen kyllä tehnyt paljonkin samalla silmukkamäärällä sukkia. Eivätkä langatkaan ole kaikki samaa paksuutta. Näyttävät vähän, hm, jämälankasukilta. Saa nauraa.

Päivän tonttu on Leo. Vessapaperikepposet ovat uusiutuneet, mutta toisessa vessassa. Uusista rullista oli kiinnostunut ainakin alla oleva täplikäs.


Ja katsokaa, mitä se tonttu on tehnyt nojatuolin päällysteelle! (Varmaan jo kolmas irtohuppu)

Niin, en ollut minä. Minä silppuan vain villasukkia, rintsikoita ja pehmoleluja. Huonekaluja en ollenkaan.

Nyt alkaa olla jo hyvä ja irtonainen olo. Muutama kauppareissu, ulkoilua, vieraiden odottelua... ja köllöttelyä.

Karvajäbät saivat lampaantaljan. Toistaiseksi koira ei ole intoutunut kissojen alustasta.

 

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Jouluinen viikonloppu

Itsenäisyyspäivän viikonloppu on minulla aina lomaa, ja silloin on perinteisesti leivottu piparit. Taikina tehdään itse ja piparit pakataan peltiseen rasiaan. Kollipojat eivät juuri pipareista välitä, mutta koiruuden herkkään nenään ne taisivat tuoksua aika herkullisilta.

Eikö niillä ole edes lagottopiparimuottia! Anna sit yksi kissanpää.


No ei ole. Etkä saa. Kissapipareita kyllä tehdään monta! Mutta toisaalta talossa on kyllä kolme kissaakin.

Mutta jouluasioihin. Ensiksikin meillä kävi tonttu. Ehkä juuri se, jonka Karrkki näki ikkunasta. Kuulin tämän asian kissoilta.


Aamulla mies huusi, että tuupa kuule kattoo. Minä menin. Kahvit meinasi mennä väärään kurkkuun, kun näin silputun vessapaperikasan. Kas kun ei meillä koskaan! 25 vuotta kissoja eikä koskaan ole tämä näky silmiini osunut. Tietenkin kysyin kissoilta, mistä on kyse. Ei ollut niillä tietoa, veikkasivat tonttua tai koiraa.

                                            Meistä joku? No ei taatusti!

Veikkaan, että nyt oli kyseessä eri tonttu kuin se, joka oli purrut koiran fleksin rikki. Tytär käytti koiraa ulkona ja sai näppäränä teininä vielä ikuistettua koiran ilmeen.



Juu juu.

Jämälankasukkajoulukalenteri on ilahduttanut mieltä. Päivässä siis neulotaan päivämäärän mukainen määrä kierroksia. Tähän asti on ollut mm. pyyhkeen väri ja omalla kirjaimella alkava väri. Muita värejä on ollut mm. älypuhelimen suojakuorten väri, lompakon väri, taisi olla lempijäätelönkin väri. Kärki on tehty ihan aluksi, ja sitä ei laskettu kierroksiin.

Mun joulukalenterini. Räsymattosukat. Tänään tein maton värin eli ruskean. Toisen sukan oranssikeltainen edustaa tiikerijätskiä.


Ja sain nämä ihmesukat valmiiksi myös. Ihan oudot ovat. Enpä taida suositella kenellekään pampulalankaa sukkiin. Hyvä oli tuokin asia testata...Mutta mihin tuota lankaa voisi oikeasti käyttää?


Joulukalenterisukkaset etenevät niin hitaasti, että intouduin Yhteishyvän (olin juuri heittämässä roskiin ko. lehteä, päätin vain tarkistaa, olenko sen jo lukenut...) kirjolapasmallista.
Neidille nämä. Kelpaavat kuulemma.


Ikävää tulee oman äitini vanhaa tähtilapasmallia. Lapanen tehtiin paksummasta langasta. Olisikohan sen malli jossain tallessa? Paksummasta langasta kirjoneuleesta tulee lämpimämpikin. Tänään on ollut sen verran pakkasta, että nyt ovat paksut ja hyvät lapaset tarpeen.


Nukkukaa, kaverit, jouluun on vielä aikaa. Ulkona on kylmä ja lunta maassa. Nautitaan nyt tästä hetkestä.
 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Neulemieltä ja jouluintoa?

Nooh, neuleinto on lepäämässä ihan selvästi - jotain kuitenkin, pientä. Joulumieltä ei sitäkään vielä ole kuin hiukkasen, joulukalenterin verran :)

Mutta tämä joulukalenteri onkin jotain muuta!



Jämälankavillasukkajoulukalenteri!

Missä neuloimme kerran -blogissa on juuri alkanut hupaisanhauska joulukalenteri, jossa neulotaan joka päivä sukkaa, vähän. Saapas nähdä, millaiset sukat ovat valmiina.

Minun aloitukseni on tässä:




Sukka aloitettiin kärjestä jollain värillä ja yksi kerros lisäysten jälkeen tehtiin kännykän suojakuorien värillä. Mieleni minun aina tekevi osallistua kaikkiin hauskoihin neulejuttuihin, mutta nyt on se kuuluisa motivaatio ja arkikin sellaista, että parempi on, kun ei liikaa innostu. Tähän kuitenkin sallin itseni innostua.

Villatakin jälkeen olen tehnyt tilapäisneuleita: tiskirätei, tuubeja, sukkia.


 
Löysin nimittäin vanhaa tiskirätteihin soveltuvaa lankaa ja päätin tuhota pari kerää. Varastot ovat liian isot. Tiskirättejä tarvitaan aina! Mutta nää arkineuleet...
 
Samalla löysin myös vuodelta nakki ja pottu sellofaanissa olevan lahjapakkauksen, jossa oli kaksi kerää pompom-lankaa. Mikähän minuun oli mennyt? Hämärästi muistan, että ostin langat jostain myyjäisistä.
 
No, sukkaa pukkaa. Ajattelin tehdä tyttärelle uni/kotisukat, koska hän pitää löperöistä sukista. Ei kelvannut. Motivaatio loppui siis neulojalta kesken.
 

 
 
Aika oudolta tuo sukka jalassa tuntuikin.... Aloitin kärjestä, koska haluan tämän langan loppuvan. Piitkät sukat ja tomaattikantapää. Ei mitään jämäkeriä tästä. Pakko ne kuitenkin on nyt valmiiksi tehdä, jotta pääsen neulomaan joulukalenterisukkia hyvillä mielin.
 
Mamma neuloo ja mä nukun sohvan toisessa päässä. En koske lankoihin, en. Niihin ei saa koskea.

 

 
Ulkona on jo paljon lunta. Koiran kanssa käydään päivittäin pitkällä lenkillä, vaikka lunta tupruttaisi kuinka. Tulos: väsynyt koira. Meillä muuten on nyt lunta oikein sopivasti eli paljon.
 

 
Kissat lämmittelevät uunin edessä, jos koira ei ole pallia varannut. Ei se kyllä niitä aina estä... eikä saakaan estää.
 
Oi, te ihanuudet.
 

 
Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille! Ihan varmasti, jos oikein tarkkaan katsoo, voi nähdä pieniä jalanjälkiä lumessa - ja jos käy oikein hyvä tuuri, punalakkikin vilkahtaa!
 
Tuolla! 
 
 


torstai 31. lokakuuta 2013

Raitavillatakki Niinniin

Nonniin! Tein sen. Se on valmis.


Lanka on Pirtin kehräämön kampalankaa, puikot 2,5 ja malli yhdistelty sieltä ja täältä. Silleen fiiliksellä neulottu. Päässä oli vahva mielikuva valmiista villatakista, hm. Ihan ei mielikuvan mukaista tullut, mutta tässä iässä osaa jo olla suurpiirteinen ja nähdä erilaisenkin mahdollisuudet.
Hups, onpas paita ryppyinen.


Raidoituksen tein tyttären ohjeiden mukaan - ja toki lankamääräkin piti ottaa huomioon. Ostin puolisen vuotta sitten kaksi tummanruskeaa, kaksi vaaleanruskeaa ja yhden valkoisen vyyhdin. Tummaa olisi voinut olla pikkuisen enemmän, mutta päätin, että en taas osta yhtä vyyhtiä, josta käytän vain osan.

Villis on tehty ylhäältä alas saumattomasti. Pääntiessä käytin February Lady Sweater -mallia ja sitten siitä neuloin alaspäin kädet ristissä ja toivon vire mielessä. Hihat nappasin pitkälle pyörölle molemmat yhtä aikaa, jotta tylsä toisto jäisi pois (ja lanka varmasti riittäisi - kaksi kerää).

Kyllä tätä pidän. Tykkään pitkistä villatakeista ja liehuttimista, joiden alle voi pukea vaikka sen ryppyisen paidan. Ja tuli tästä villiksestä vähän niukahko, mutta toisaalta eipäs sitten ole vaikeuksia pukea talvitakin alle. Kun napit laittaa kiinni, niin vähän kiristää :) (Olisi tuo tytär voinut kyllä kuvattavalle sanoa, että älä hei noita käsiäs noin levittele...) Tyttärelle tämä on liian iso, joten omaan käyttöön sitten.  Napit on vielä hakusessa; taidanpa vaihtaa nuo vielä toisiin.



 
Juu juu.
Ystävältä sain upean rintarenikan. Tämä ilahduttaa työpäiviäni kiinnitettynä veskaan. Sopii hyvin tähän villatakkifiilikseenkin.


 Lankaa oli todellakin juuri sopivasti, sillä nämä jäivät vain jäljelle:



Näistä voisi tehdä vielä jotain.. sukanvarret... ehkä...
 
Keskellä on koirulin lahjaksi saama vinkusika. Sinalle ei voi antaa pehmoleluja, sillä se suolistaa ne alta aikayksikön. Epäilin, että ei tuollainen silikonisika käsittelyä kestä, mutta yllättäen Sina tuntuu kanniskelen possukkaa todella varovasti. Ehkä se ei pidä muovin suutuntumasta? Varovasti nostaa korvasta tai ottaa kuin pennun suuhunsa. Ilmeisesti se pitää piilottaa seuraavan juoksun aikana, ties vaikka alkaisi pentunaan pitämään! Mutta voi sillä aika iloisesti leikkiäkin.
 
 
Täällä me uunin päällä makoillaan. Kinastellaan, jos jaksetaan. Yleensä ainakin kerran päivässä jaksetaan, mutta sitten ei taas jakseta. Koiraa ihmetellään.
 
Miten sä siihen tupsahdit?
 
 
 
Leo Leksa Leijona ei koirasta huolehdi. Aurinko + sohva= makoisat unet.