Hrr... tammikuu

Meillä on kylmä. Aamulla oli -25 ja pian on varmaan taas jäätävää. Ei vielä tammikuussa aurinko pääse lämmittämään, vaikka kaunista onkin.

Onko se tulessa tuo mehtä?

Ulos tietenkin koiran kanssa! Lehdenhakumatkalla aamulla nähtiin jo kolmejalkainen koira, jota piti vielä eteisessäkin lämmitellä. Tästä viisastuneena:

Takki päälle ja töppöset jalkaan koirallekin. Ehkä takki villaiselle lagotolle on liikaa, mutta tuskin siitä haittaakaan on, koska koiruli itse ei vaatteita vastaan elämöi.

Mulla on ihan hyvä olla! Tehdään vaan se pitkä lenkki, lampi ympäri, jooko?



 Joo.

Meillä on sattunut kollikoirarintamalla outojakin. Eräänä iltana mentiin nukkumaan, koira lattialle pedilleen ja me omaan sänkyymme, ja odottelin kissoja jalkoihini. Sieltä tulikin Karrkki ensiksi, niin kuin aina, ja alkoi vimmatun peittelemisen. Kissanomistajat tuntevat tämän käytöksen. Ja tuli Jaakko jatkamaan sitä. Sängyssä oksennus? Pissiä? Ei tuntunut peitto märältä, joten haistelemaan vaan.
Pissiä. Joku kutale oli pissinyt minun peitolleni!

Eiku vaihtamaan. Meillä ei oikeastaan koskaan mikään kolli ole tahallaan pissinyt vääriin paikkoihin: jos on ollut sairas tai puolitiedoton rauhoituksen jälkeen, niin ehkä silloin, mutta sehän on ihan eri asia.  Koira ihan pienenä. Mutta nyt? Protestia? Mihin? Kuka? Meillä ei ole oltu sairaitakaan.

En tiedä. Yksi epäilys oli koira (voisiko se olla mustasukkainen, koska kissat nukkuvat jaloissani? Toisaalta sille on ihan liian kuumakin nukkua sängyssä) tai Jaakko (sillähän on sitä pissivaivaa joskus ollut... ja yhtenä aamuna se säikähti sänkyyn herättämään hypännyttä koiraa...) Mutta jos tästä nyt vaiva tulee?! Feliway, Feliway, huoh.
Seuraamme asiaa.

Mä olen ehkä herkkis, mut en mä tahallani kuitenkaan.

Jaakko-pieni, et se varmaan ollut sinä. Jaakolla muuten nenä erittää tummaa töhnää, jota välillä saa poistella. Ei sillä nuha ole, vaikka vähän siltä tuossa näyttääkin.

En muuten ollut minäkään. Ehkä joku tonttu taas?

Ei tässä ketään syytellä. Ja vettähän riittää, sanoi se Pussisen akka. Kummallista vaan.

Ehkä hiekkis oli likainen? Mehän ei käydä likaisessa veskissä.

Voipi olla. Mutta ei ennen kyllä sänkyyn silti... ja siihen, missä itse nukutte vielä.

******

Pakkaspäivän ja auringon iloksi stalkkasin kissoja uunin päällä. Mitä me siellä tekevät?

Jaakko köllii. Sitä saa välillä työntää uunin reunan luota kauemmas, ettei se vaan tippuisi. Oi, kaakeli on sitten lämmin mahaa vasten!

Karrkki oli pesulla.

Leo Leijona, vahtikissa. Näkee ja kuulee kaiken.

Neulomisrintamalla kaivauduin taas vanhojen lankojen kimppuun kuin odottaen, että ne kertoisivat, mitä tekisi mieli tehdä. Löytyi turkoosia viisi kerää. Novitan lankaa, ostettu silloin, kun kaikkialla oli turkoosia.

No tykkään minä turkoosista.

Jossain ohjeessa tämä oli tunturineulosta. Helppoa kuitenkin, telkkaritekele. Tarkoitus olisi tehdä liehuketakki (edellisessä Modassa oli punaisena).

Karrkki, jätäpä vaijeri rauhaan!

Sydämellistä uutta vuotta 2014!

Uusi vuosi, uudet kujeet. Ja selvittiin paukuttelustakin, jotenkuten.

Kissoja ei olisi voinut vähemmän kiinnostaa, mutta koiralle teki tiukkaa. Paukkeen alettua se se parkkeerasi viereeni sohvalle. Nostin viltin se päälle, ja se riitti hetkeksi. Sitten kyllä piti juosta vaatekomeroon, josta löytyi kuin löytyikin hyvä ja turvallinen paikka. Herkut maistuivat, joten ihan paniikista ei ollut kyse. Jotenkin oli helpompaa kuin viime vuonna. Eikä seuraavana päivänä pelätty, että tähdet tippuvat niskaan.

Sukkia on taas neulottu paremman puutteessa. Sain lahjaksi kerän Novitan Polkkaa, ja päätin kokeilla juuri oppimaani kantapäätä omiin sukkiini. Tällä kertaa sain itselleni sopivat sukat. Nämä ovat kasialoituksella kärjestä kohti kinttua, kantapää tehtiin viimeiseksi.

Joustinta on vain vähän varrensuussa, muuten mukavaa tasaista ja farkun lahkeet sopivat hyvin sisään. Juu, minä en ole koskaan välittänyt tasata kuviolankoja. Toinen lanka lähti kerän sisältä ja toinen ulkoa, pitkällä pyöröllä vaan mukavasti menoksi. Nyt katsottuna tuo valkea kärki kuitenkin näyttää typerältä. Ihan mikä muu väri olisi ollut hyvä, mutta tuo valkoinen. Höh.

Mutta lanka on kyllä mielestäni liian paksua. Pakkassukkina ja saapassukkina ok, mutta jotenkin...

Sina Sinuliinikin kävi näyttelyssä ja oli tällä kertaa tuomarin mielestä erittäin edustava. ERI, NUO2 ja SA. Kyllähän me tiedetään, että se on loistova koira ja jaja... mutta ilmeisesti ikä ja kasvaminen tekee tehtävänsä. Se on jotenkin tasapainoisemman näköinen eikä takapuolikaan enää keiku toisessa ulottuvuudessa. Tuomari tykkäsi rungosta, päästä ja turkista, ja kulmauksetkin olivat riittäviä. Vähän on kapea takaa, sitä se on. Sina on siirtynyt aika lailla barfiin, ja luulen, että löysät lähtivät osittain myös ruokavalion myötä pois.

Mutta niitä sydämiä. Napit puuttuu. -blogista tämän näin. Iski heti. Pipoja taitaa olla jo ihan tarpeeksi, mutta niin mukavalta tuntui neuloa tuollaista pientä.

Tummassa pohjalankana on alpakkaa ja vaaleassa Novitaa ja jotain nimetöntä villaa, kaksinkertaisena siis. Sydämet ovat jämälankoja - itse asiassa pohjalangatkin ovat.

Ohjeen mukaan olisi pitänyt luoda 100 silmukkaa, mutta alpakalle se oli liian vähän. Yksi mallikerta on 10 silmukkaa, joten tummaan loin 110 silmukkaa. Siitä tuli vähän tiukkis. Vaalean tein ohjeen mukaan, ja siinä onkin jo vähän sitten väljyyttä.


Grumpy cat?

Ehkä tuo vaalea on enemmän sun värejäsi, Leo.

No ei sittenkään.
Anna nyt Karrkinkin kokeilla! Ei, on se Karrkille liian iso.

Hipsterikissa.

Kissaparat, neulojan huushollissa.

Täällä sitä pakkaspäivinä lökötellään, vanhalla lampaantaljalla uunin edessä.

Rauhallista vuotta, ystävät.

 

Vielä on joulua jäljellä

Ei se joulu vielä mennyt.

Joulu on vähän sellainen juhla, että ensin sitä odotetaan kaivaten, sitten se tulee päälle ja oho! onkin jo välipäivät. Ja olo on turvonnut, sokerinen/suolainen/janoinen.

Piparkakkutalo on aloitettu. Kaupan taikina ei kuulemma maistu yhtä hyvälle kuin mamman itsetekemä.

Kummitustalo. Koira ei muuten ole siitä hau-haukannut palaakaan.

Kuusi on vielä pystyssä, vaikka tiettyjä varotoimia onkin pitänyt tehdä. Kuusi on kuistilla ja ovi on aika usein kiinni. Koira on nähty tähtikoriste suussa (saatiin pois) ja Karrkki käpälöimässä nauhoja.

Hups, kuinka kynttilät ovat kellahtaneet. Minun lapsuudessani kuusessa oli oikeita kynttilöitä. En kyllä muista, oliko niissä tuli vai ei.

Joulun hellyttävin lahja oli ison tyttären askartelema tonttuperhe. Seuraa paljastus: tässä ollaan me.

Mies, tytär ja minä. Ollaan ihan näköisiä :) Edessä on kissaturvallinen lahja ystävältä. Ilmeisesti pieni pitsiliina on tärkätty ja sisällä on sitten led-valokynttilä.

Se on hieno!

Hauskimpia lankajuttuja oli tietenkin jämälankasukkajoulukalenterin sukat.
Yllättäen ne olivat minulle aivan liian isot. Ja minä olen se isokoipisin naisihminen tässä perheessä. Mutta miehelle ne sopivat.

Ihan vähän naurettiin :)

Keksimme niille heti nimetkin. Toinen on Joulu tunturissa ja toinen Syksy tunturissa. Ei tarvitse varmaan esitellä. Mies kutsui spontaanisti toista Hukkuneen oksennukseksi, mutta se nimi hylättiin heti. Ehkä tuo pompulapunainen olisi voinut jäädä poiskin.

Eihän ne ihan miehiset sukat ole, mutta kuulemma oikein mukavat jalassa ja kantapää istuu hyvin. Kantapäätä vähän katselin, kun se oli minusta vähän oudonmallinen. Ja nämä Peppi-sukat ovat kyllä aika värikkäät. Mutta miehen ego on sen verran vahva, että hän ilmoitti pitävänsä sukkia. Nih. Seuraavat kun teen, niin ilmeisesti omalla käsialalla pitää tehdä 50+ silmukkamäärällä ja laskea se kantapään paikka tosi tarkkaan.

Kerttu-sukat lähtevät lahjaksi. On kyllä kiva ohje! Olen vähän myöhässä näiden kanssa, mutta kaikennäköisten yhteensattumien vuoksi nämä sukat lähtevätkin postitse, enkä sitten niitä kiirehtinyt jouluksi valmiiksi. Ja oli se lomanuhakin.

Pieni videoklippi kollipoikien uusista minttuhiiristä. Taustalta kuuluu meteliä ja rapinaa, mutta varmasti tuo hulluus välittyy hyvin.

Jaa-a. Mitähän sitä nyt keksisi? Tuossa olisi tuollainen epämääräinen lankasotku... sohvan vieressä..

 

Hyvää joulua kaikille!

Röh röh! Tip tap!

Pipareita!

Jouluna saa herkutella!

Me ollaan jo saatu lahjoja, ja me ei voitu olla avaamatta niitä. Ensimmäinen paketti tuli ihan yllättäen Frieden ja Figon palveluskunnalta, ja voi kun me tykättiin!

Ei me olla yhtään ahneita, ei. Salmiakin tuhosi yli-innokas palveluskunta kumppaneineen, tikun kollit ja koira sai vain haistella. Leo tutkii kuivattuja kalapaloja, jotka olivat sen mielestä yyberihania. Lokoisa kollikuva laitettiin jääkaapin oveen. Kiitos Henna ja upeat ocicattikaverit! Mistä te tiesitte, että meiltä on kissanruoho loppu? Kertoiko kenties joku tonttu...?

Toinen paketti saatiin tänään, kun ystävät suuresta kaupungista tulivat vierailemaan ja leikkelemään siinä samalla koiraa. Bigi osaa ilahduttaa! Värit ehkä vääristyivät kuvassa, mutta tällaisena me nämä nähdään: täynnä iloa ja aurinkoa.

 Kyllä kisselöille riittää nyt jahdattavaa, kun palvelija hiihtelee hiiritossuissa. Koirakin nämä ottaisi, mutta ei anneta.


Näin paljon tonttuja löytyy meidän talosta. Me kyllä luullaan, että tässä eivät ole ihan kaikki. Että on niitä salaisia tonttujakin. Ja muita tonttuja.

Yksi muu tonttu. Ei ole kovin salainen eikä hiljainen muutenkaan.

Jämälankasukkajoulukalenteri on jo näin pitkällä. Pohjelevennykset ovat toisella puolella, samoin kuin kantapään paikkakin. En ole koskaan tehnyt kantapäätä erikseen - jännittävää. Tässä on lakanoita, autoa, talon seinää, valtion lippua, ystävän valitsemaa kerää, sukkia, kirjankansi.. yksi päivä aikaa ja resori ja kantapää puuttuvat? Huomenna ei kyllä ehdi.

Jouluna saa kuulemma yölläkin syödä. Tässä kollit ovat kuitenkin iltapalalla. Koiran tultua Jaakko siirtyi syömään pöydälle raksujaan ja  hups! taitavat siellä olla muutkin aika ajoin. Yleensä Leo ei saa osallistua näihin naposteluhetkiin, mutta kun on joulu...

Siis kissat eivät saa olla pöydällä? Nooh...

En minäkään saa olla pöydällä! Enkä ole tonttu! Miksi kissat saa?

 (Me toivotaan, etä pysyt lattiatasossa. Ja kiitos, kun et ole tuhonnut piparkakkutaloa.)

Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!

Muistakaa levätä, iloita, nukkua kunnon päikkärit ja nauttia seurasta!

 

 

Saapi nyt jollottaa ja Go Ski!

Joulu... nyt saa tulla. Valmistun vähitellen, vaikka töitä vielä onkin viikon verran.

Neiti teki ja koristeli piparkakkutalon.

Kuulemma ei ole vielä ihan valmis. Kuusi on minusta hieno. Paljon ei joulukoristeita laiteta, mutta jotain.. ja kuusi sitten vähän myöhemmin.

Pakkanen on paukkunut vesisateen jälkeen. Eilen näkyi hartaasti kaivattu talviaurinko. Kovin matalalta se keskipäivällä paistaa.

Pakkasta oli vähän jo liikaakin, mutta tänään on ollut mukava, tosin tuulinen, ulkoilusää. Eilen piti koiralle laittaa jo vähän vaatetta päälle.

No ei sentään tätä! Sehän on Go Ski! -pipo uudesta Ullaneuleesta. Pitkään olen jo haaveillut korvallispiposta, kun koiran kanssa lenkit vedetään aika usein lähipelloilla. Ja siellä tuulee. Mutta en hiihtäisi tällä ja lasketteluhommat eivät ole minun juttujani.

Lankana oli lahjaksi joskus saamani Novitan Marjut ja mukana oli käsittelemätöntä villalankaa. Minulla ei ollut sopivaa paksua valkoista varastoissani, joten tein kaksinkertaisella langalla, jotta sain puikkoihin kutoset. Tost noin vaan, mutta onneksi koko oli just just oikea!

Tytär halailee rakkaintaan.

Ja vielä kollipoikien ihmeteltävä. Korvallisten paksuja lettejä vähän vierastan. Jotenkin tuntuu, kuin olisi sellainen Peppi Pitkätossu -peruukki päässä. Muuten kuitenkin malli on todella istuva niskastakin ja langan lämpö riittää hyvin lenkille.

Jämälankasukkajoulukalenterikin edistyy. Oho, meinasin ihan unohtaa ottaa kantapään silmukat erilliselle langalle! En olisi sitä huomannut/muistanut, mutta onneksi eräässä kommentissa asiasta mainittiin.  No, mulla on kenkä kokoa 40, joten ei hätää.

Näistä voi tulla liian isot. Ehkä 60 silmukkaa on kuitenkin liian paljon käsialalleni, vaikka olen kyllä tehnyt paljonkin samalla silmukkamäärällä sukkia. Eivätkä langatkaan ole kaikki samaa paksuutta. Näyttävät vähän, hm, jämälankasukilta. Saa nauraa.

Päivän tonttu on Leo. Vessapaperikepposet ovat uusiutuneet, mutta toisessa vessassa. Uusista rullista oli kiinnostunut ainakin alla oleva täplikäs.

Ja katsokaa, mitä se tonttu on tehnyt nojatuolin päällysteelle! (Varmaan jo kolmas irtohuppu)

Niin, en ollut minä. Minä silppuan vain villasukkia, rintsikoita ja pehmoleluja. Huonekaluja en ollenkaan.

Nyt alkaa olla jo hyvä ja irtonainen olo. Muutama kauppareissu, ulkoilua, vieraiden odottelua... ja köllöttelyä.

Karvajäbät saivat lampaantaljan. Toistaiseksi koira ei ole intoutunut kissojen alustasta.

 

Jouluinen viikonloppu

Itsenäisyyspäivän viikonloppu on minulla aina lomaa, ja silloin on perinteisesti leivottu piparit. Taikina tehdään itse ja piparit pakataan peltiseen rasiaan. Kollipojat eivät juuri pipareista välitä, mutta koiruuden herkkään nenään ne taisivat tuoksua aika herkullisilta.

Eikö niillä ole edes lagottopiparimuottia! Anna sit yksi kissanpää.

No ei ole. Etkä saa. Kissapipareita kyllä tehdään monta! Mutta toisaalta talossa on kyllä kolme kissaakin.

Mutta jouluasioihin. Ensiksikin meillä kävi tonttu. Ehkä juuri se, jonka Karrkki näki ikkunasta. Kuulin tämän asian kissoilta.

Aamulla mies huusi, että tuupa kuule kattoo. Minä menin. Kahvit meinasi mennä väärään kurkkuun, kun näin silputun vessapaperikasan. Kas kun ei meillä koskaan! 25 vuotta kissoja eikä koskaan ole tämä näky silmiini osunut. Tietenkin kysyin kissoilta, mistä on kyse. Ei ollut niillä tietoa, veikkasivat tonttua tai koiraa.

                                            Meistä joku? No ei taatusti!

Veikkaan, että nyt oli kyseessä eri tonttu kuin se, joka oli purrut koiran fleksin rikki. Tytär käytti koiraa ulkona ja sai näppäränä teininä vielä ikuistettua koiran ilmeen.

Juu juu.

Jämälankasukkajoulukalenteri on ilahduttanut mieltä. Päivässä siis neulotaan päivämäärän mukainen määrä kierroksia. Tähän asti on ollut mm. pyyhkeen väri ja omalla kirjaimella alkava väri. Muita värejä on ollut mm. älypuhelimen suojakuorten väri, lompakon väri, taisi olla lempijäätelönkin väri. Kärki on tehty ihan aluksi, ja sitä ei laskettu kierroksiin.

Mun joulukalenterini. Räsymattosukat. Tänään tein maton värin eli ruskean. Toisen sukan oranssikeltainen edustaa tiikerijätskiä.

Ja sain nämä ihmesukat valmiiksi myös. Ihan oudot ovat. Enpä taida suositella kenellekään pampulalankaa sukkiin. Hyvä oli tuokin asia testata...Mutta mihin tuota lankaa voisi oikeasti käyttää?

Joulukalenterisukkaset etenevät niin hitaasti, että intouduin Yhteishyvän (olin juuri heittämässä roskiin ko. lehteä, päätin vain tarkistaa, olenko sen jo lukenut...) kirjolapasmallista.
Neidille nämä. Kelpaavat kuulemma.

Ikävää tulee oman äitini vanhaa tähtilapasmallia. Lapanen tehtiin paksummasta langasta. Olisikohan sen malli jossain tallessa? Paksummasta langasta kirjoneuleesta tulee lämpimämpikin. Tänään on ollut sen verran pakkasta, että nyt ovat paksut ja hyvät lapaset tarpeen.


Nukkukaa, kaverit, jouluun on vielä aikaa. Ulkona on kylmä ja lunta maassa. Nautitaan nyt tästä hetkestä.