perjantai 7. syyskuuta 2012

Vauvan tossut ja kohtaaminen!

Aamupäivisin on hetken rauha, ehkä pakollinenkin, kun Sina nukkuu uniaan enkä raski sitä herättää lähtemällä kävelemään (se seuraa minua joka paikkaan ja herää uniltaan). Siis neulon.

Baby booties, perinteiset.

 

 

 

 
Näitä on hauska tehdä! Lankana, kuten kuvasta näkyy, teeteen Pallas ja puikot nro 3. Ehkä noihin voisi vaihtaa silkkinauhat...

Mutta sitten koiruli- ja kissuliasioihin. Tällä viikolla ei muuta olekaan ollut kuin pissiä, kakkia, sanomalehtiä, huonoa unta mutta myös metsän iloa, naurua ja ihmettelyä.

Mökillä käytiin harjoittelemassa luoksetuloa. Siitä ei ole kuvaa, sen verran nopeaa toimintaa se on.


Mutta tässä se istuu, Orsina tai Sina. Karhun kaltainen.

Kissat ovat tajunneet, että Sina ei ole kissa. Sina on myös kotiutunut, mikä näkyy vauhdissa. Karrkki joutuu Sinan leikin kohteeksi aina, kun se laskeutuu alas sohvalta tai uunin päältä. Yritän saada videota siitä könyämisestä ja Karrkin suhtautumisesta. Karrkkihan ei tee mitään.

Kyllä on olennoilla eri kieli: Sinan leikkiinkutsu näyttää varmasti kissoista hyökkäykseltä. Jaakko pelkää lattiatasossa, mutta nukkuu kuitenkin rauhassa sohvalla. Leo pelkää vain nopeita ryntäilyjä. Sina ohittaa Leon, jos se ei liiku tai on rahilla.

Ja leikki! Mikä olisi yhteinen leikki näille? Muistan, että uudet kissat on aina totutettu toisiinsa leikissä. Otin Karkin pitkän ongen ja laitoin siihen narun. Kaikki kissat innostuivat niin, että unohtivat täysin koiran. Koira ei naruun oikein osannut suhtautua, mutta meillä voi pian olla kissojen tapaan leikkivä koira:) Pian kaikki olivat samassa huoneessa ryntäilemässä ympäriinsä.

Mutta aikaa tämä vie. Siinä mielessä kaikki on kuitenkin hyvin, että kaikki nukkuvat, syövät ja vähän leikkivätkin. Sinan käytös vain on kissoista kovin epäilyttävää.




Sitten tuli vieraita ja näin kunnolla, miten koirat leikkivät.

Tällainen vieras tuli: Sinan isä.


Kuin kaksi marjaa? Iro on nyt aika kookas jo ja väriltään sekin on varmaan ollut tummanruskea pienenä.


Tässä me iskän kanssa poseerataan.
 

8 kommenttia:

  1. Suloiset tossut ja suloinen Sina :)

    VastaaPoista
  2. Tomera pikkukoira! Ja komea iskä. Mukavaa varmasti tavata lähisukulaisia.

    Hyvin on kuulunut menevän kissain ja koiran kanssa, jos kerran tärkeimmät toiminnot toimivat hyvin! Se kielimuuri tietysti on, mutta eivätköhän nuo ennen pitkää opi mitkä merkit on mitäkin.

    Odotellen niitä aikoja, kun tosiaan ryntäilevät samassa huoneessa pitkin poikin kaikki ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen pitkää, ennen pitkää, siihen luotan ja yritän uskoa.

      Samassa huoneessa ja eteisessä leikkivät jo, mutta eivät ne leikit oikein kohtaa. Leo on mahtava: se suhahtaa ja jatkaa leikkiä. Mutta vastaanrynnistystä senkään hermot eivät kestä.

      Poista
  3. Kun katsoo sanakirjasta sanaa pehmeä niin siinä kohtaa varmaan on Sinan kuva!Mielettömän pumpulisen näköinen turkki! Onko se myös sitä? Minä kyllä uskon että eläimet tottuvat toisiinsa, kyllähän itsekin on vähän aikaa uuden ihmisen seurassa varautunut, miksei siis kahden eri lajinkin välillä voisi olla ihmettelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoa sopii, että tottuvat. Hidasta on. Ja kyllä, kaikki vie aikansa ihmistenkin kanssa.

      Ei se ihan niin pehmeä ole kuin esim. Leon turkki :) Tänään muuten trimmattiin eka kertaa, ja turkista tuli parempi.

      Poista
  4. Hauskaa on elukoitten puuhailuu seurata. Meillä koira on kissojen alapuolella arvo-asteikossa. Sillee menee hyvin.

    VastaaPoista
  5. Näin varmaan pitäisi olla. Meillä vaan ei ole yksikään vielä räpännyt ja näyttänyt kaapin paikkaa. Koira taas ei osaa ei-sanaa...

    VastaaPoista
  6. Mikä ihana pallero tänne on ilmestynyt! Koiranpennut on niin suloisia. Odotan hauskoja kuvia ja juttuja kissojen ja koira yhteiselämästä.

    VastaaPoista