perjantai 7. joulukuuta 2012

Omaa lankaa!

Syksyn mittaan olen käynyt opettelemassa, miten siitä lampaasta leikatusta villasta oikein saadaan oikeaa lankaa.

Voi, on ollut tosi mukavaa ja vähän vaikeaakin.

Pussissa oli kasa leikattua villaa papanoineen ja korsineen, ja siitä sitten vaan karstataan ja lepareita tekemään. Lepareet ovat sellaisia kuohkeita villapötkylöitä, joita saadaan karstaamalla.

Ja sitten rukilla opettelemaan, miten sitä villaa lepareesta pidätetään ja päästetään. Miten sitä kierrettä tulee tarpeeksi mutta ei liikaa.


Vähän taidelankaa tahtoo aloittajalla tulla. Kierrettä oli välillä vähän turhankin paljon, mutta hei! sain minä kuitenkin vyyhdin aikaiseksi!


Käytin valkoista ja mustaa villaa, harmaatakin, kaikkea, mitä pussissa oli. Vaaleanruskea on... arvaatko... kissaa!

Lankaa tuli lopuksi vajaa 100 grammaa ja päätin tehdä kämmekkäät. Lapasiin lanka ei olisi riittänyt.


Kerrattuna lanka oli värikästä, ja jos totta puhutaan, niin ei ollut kovin helppoa neuloa näin, hm, taiteellista lankaa (jos olisin ostanut tämän langan, olisin vienyt takaisin...) Ruskea peukalo on kissaa.



Yritin pintaneuletta, mutta eihän tuossa mikään muu näy kuin palmikko. Jotain oli kuitenkin saatava, joten yksinkertainen palmikko sitten.


Kyllä on ennen villasukkien tekeminen kestänyt. Ei niitä illassa ole tehty.

Nyt on vähän sellainen into päällä, että oma rukki olisi varmaan toivelistalla jossain vaiheessa. Karstat tilasin jo, vaikka ehkä sitä raaka-ainetta voi saada vähän helpommalla topseina.

Niin, ja toinen projektini oli kissankarvapussin tyhjäntäminen (olen kerännyt kammattua ja furminoitua kissankarvaa..), ja olen loppusuoralla kissalangassani. Sitä oli erittäin vaikea kehrätä, koska karva on lyhytkarvakissoilta (siellä oli valkoistakin...snif) eikä karvan pituus oikein riitä. Laitoin karstoihin jonkin verran myös lammasta, jotta sitä saisi kehrättyä. Ehkäpä ennen joulua saan vielä senkin postattua.

Elukka-asiaa sitten:

Jaakko on nostettu uunin päälle. Itse se ei sinne osaa mennä, mutta alas pääsee kuitenkin samaa tietä kuin Karrkki: hyppäämällä rahille. On se niin tyytyväinen! Katselee koiraa ja lällättää.


Kissat saavat nykyään jakaa toisen sohvan Sinan kanssa. Näin paljon Sina Karrkista tykkää:



Karrkki on nauttinyt sydänsilppua aamupalaksi ja on suurin piirtein koomassa. Mutta ei se koiruus aina näyki, osaa se pusutellakin.

Joskus kuitenkin riittää!

 
Hyvää viikonloppua!

12 kommenttia:

  1. Vai että kehruuhommia! Se on yksi niistä asioista mitä minäkin haluaisin oeptella. Vaikeaa on taatusti ja hermotkin voi meinata loppua, mutta se voisi olla jollakin tavallaa "terapeuttistakin". Myös kangaspuita vähän kaipaan joskus. Pienempänä kävin käsityökeskuksessa tekemässä mattoja ja poppanoita. Ja sitten tietysti mummulassa oli kangaspuut.

    Kämmekkäät on lämpöisen näköiset ja kauniitkin! Hauskaa että on seassa kissaakin! Hyötykäyttöä sillekin irtoavalle karvamäärälle...

    Mutta voi kaverukset! Ihania ovat ♥ Hyvä että Karrkki osaa sanoa tarvittaessa EI:nkin. Ja erityisen hyvä, että Jaakko nostetaan uunin päälle, jos ei itse pääse ;) Epistähän se on, jos muut kissat on siellä ja yksi on alailmoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terapeuttista on, nimenomaan. Mutta siellähän on käsityöihminen myös: mattoja ja poppanoita! Mulla vieläkin odottaa varastossa....

      Poista
  2. On siinä juu ollu karvassa hommaa saaha se langaks.

    Mainiot kissakuvat ja videot!!

    VastaaPoista
  3. Hyvältähän tuo lanka näyttää! Itse ohensin kissankarvalla savea, sai hyvin ohuitakin juttuja tehtyä kun kissankarva piti kupit koossa ja paloi sitten poltossa pois. Koirankarvasta tuli väkisinkin sellainen "märän koiran haju", en tykännyt. En kyllä tiedä oliko millaisesta koirasta ne karvat. Millaistahan lankaa saisi Sinan kikkuroista? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännä tuon saven kanssa. Mielenkiintoista!

      Sinan karvat ovat kikkuroita, toistaiseksi ei ole kovasti leikattu. Mutta kyllä sekin koiralle haisee, koira kun on. Kissat eivät minusta haise. Mikähän siinäkin on?

      Poista
  4. Näyttää langalta ja näköjään onnistuu neulominenkin, eli hyvä sinä!
    Ne papanat vaan vähän jäi arveluttamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, oli ihan pesemätöntä villaa. Onhan siinä likaakin, mutta lanka kyllä sitten pestiin. Karstatessa liiat liat ja korret tippuivat pois..;)

      Poista
  5. Wau - upeaa! Onnittelut itse kehrätystä kissavillalangasta! Minulla tuo kehräys vasta haaveena, mutta nyt torstaina olen menossa eka kertaa kokeilemaan. Ja kissankarvoja kerään pussiin. :D Sina ja Karrkki ovat hellyyttäviä. Että osaavat tykätä toisistaan paljon!

    VastaaPoista
  6. Kiva! Se on mukavaa touhua, vaikka alussa mun jalat ja kädet eivät kyllä suostuneet tekemään yhteistyötä. Itse odotan innolla, millaista lankaa kissasta tulee - torstaina kerrataan lanka:)

    VastaaPoista
  7. Tuo oli kyllä katsomisen arvoinen video!! Upea suhde :)
    Ja langan alkulähteillä, wow!
    -Helena ja Blackie-

    VastaaPoista
  8. Kiitos!
    Täytyy kyllä myöntää, että Karrkki nykyään välttelee Sinaa. Ne hampaat, näykkäisyt... Nyt opetellaan olemaan ilman hampaita. Juoksukumppaniksi Sina kyllä kelpaa!

    VastaaPoista