Sellaista se on

Niin hieno syksy. Lenkit koirulin kanssa ovat tänä syksynä onnistuneet lähes joka päivä ilman kummempia sadekamppeita.

Tänään kissat huomasivat ulkona jotain kummallista...

Näkee, kuka on kaikkein innoissaan. Suuri metsästäjä.

Tuulisessa säässä orava hankki talvipalttoolle paksuutta. Kurre-tv! Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että sekin vierailee lintujen ruokapaikalla, onpahan kissoille vaihtelua.

Orava pysyi ulkopuolella ja kissat sisäpuolella, niin kuin tarkoitus onkin. Ja sitten alkoi paistaa aurinko.

Iso leijona lepää.

 

Ihan kuin olisi ollut kevät.


Karrkki päivysti keittiössä..

Se odottaa raksuja (Ne ovat piilossa tuossa lipastossa. Jos ne laittaa ruokakaappiin, ovat kissat siellä heti, kun oven avaa. Lipaston vetolaatikoita ne eivät -vielä- osaa avata).

Ei, meillä ei kissat hypi edelleenkään pöydällä. Eikä varsinkaan silloin, kun ihmisten lautaset on katettu.

Olen aloittanut villatakin neulomisen Pirtin kehräämön kampalangasta. Lanka on ohutta, mielikuvat tulevasta tuotteesta erittäin positiivisia, mutta saa taas nähdä. Olen itse innoissani, kun uskaltauduin isompaan projektiin. Pienoinen pelko on, että mielikuvat ei tule vastaamaan valmista. Tätä tehdään ns. omasta päästä, tuosta vaan, vähän mallia sieltä ja täältä.

Sopiiko se edes valmiina päälle?!

Raidoitukseen kysyin tyttären mielipidettä. Neule etenee saumattomasti ylhäältä alas, ja kunnolla kokeilemaan sitä olen päässyt tuossa vyötävön kohdalla... Jospa tytär tykkäisi, mikäli ei minulle mahdukaan. Liike on pääasia, nimenomaan käsien liike neulepuikkojen varressa.

Ja Sina-pieni.

 Kikkurakarva. Kävimme lonkkakuvauksissa, ja alustavasti näyttää siltä, että neidillä on d-lonkat. Nyyh.

"Hyvästi agility, hyvästi pitkät lenkit, hyvästi pitkäikäinen koira", ajattelin ensin. Paljon olen saanut lohduttavia ja kannustavia sanoja ja sitä myöten myös ymmärtänyt, ettei se elämä nyt tähän lopu. Agilityäkin jatketaan koiran ehdoilla, koska se siitä niin tykkää ja koska se tekee meidän suhteellemme hyvää. Ei hypätä maksiesteitä, ei juosta A-estettä edestakaisin kuitenkaan. Ei tehdä pyörällä asfalttilenkkejä (ei olla tehty kyllä muutenkaan, Sina on nuori koira vielä). Mutta metsäretkiä jatketaan ja lihaskunto pidetään edelleenkin hyvänä. Ruokaan lisätään vähän lisäravinteita, ja aletaan käymään säännöllisesti muutaman kerran vuodessa koirahierojalla. Sina tykkäsi hieronnasta, ollaan jo muutama viikko sitten käyty.

Nih. Me ei anneta periksi. Koira pidetään kunnossa ja toivotaan, ettei nivelrikkoa tule. Sinasta voi tulla sitten ihan oikea sienikoira, jos kerran metsälenkit ovat toivottuja.

Se nenä.

Kaikkein tärkeintähän tässä on, että koira saisi elää tervettä ja kivutonta elämää. Niin kuin jokaisen elävän olennon oikeus on.

 

Nyt me kuitenkin ruvetaan ihan tosissaan laskemaan päiviä syyslomaan! Hyvää kylmenevää viikkoa!