Raitavillatakki Niinniin

Nonniin! Tein sen. Se on valmis.

Lanka on Pirtin kehräämön kampalankaa, puikot 2,5 ja malli yhdistelty sieltä ja täältä. Silleen fiiliksellä neulottu. Päässä oli vahva mielikuva valmiista villatakista, hm. Ihan ei mielikuvan mukaista tullut, mutta tässä iässä osaa jo olla suurpiirteinen ja nähdä erilaisenkin mahdollisuudet.
Hups, onpas paita ryppyinen.

Raidoituksen tein tyttären ohjeiden mukaan - ja toki lankamääräkin piti ottaa huomioon. Ostin puolisen vuotta sitten kaksi tummanruskeaa, kaksi vaaleanruskeaa ja yhden valkoisen vyyhdin. Tummaa olisi voinut olla pikkuisen enemmän, mutta päätin, että en taas osta yhtä vyyhtiä, josta käytän vain osan.

Villis on tehty ylhäältä alas saumattomasti. Pääntiessä käytin February Lady Sweater -mallia ja sitten siitä neuloin alaspäin kädet ristissä ja toivon vire mielessä. Hihat nappasin pitkälle pyörölle molemmat yhtä aikaa, jotta tylsä toisto jäisi pois (ja lanka varmasti riittäisi - kaksi kerää).

Kyllä tätä pidän. Tykkään pitkistä villatakeista ja liehuttimista, joiden alle voi pukea vaikka sen ryppyisen paidan. Ja tuli tästä villiksestä vähän niukahko, mutta toisaalta eipäs sitten ole vaikeuksia pukea talvitakin alle. Kun napit laittaa kiinni, niin vähän kiristää :) (Olisi tuo tytär voinut kyllä kuvattavalle sanoa, että älä hei noita käsiäs noin levittele...) Tyttärelle tämä on liian iso, joten omaan käyttöön sitten.  Napit on vielä hakusessa; taidanpa vaihtaa nuo vielä toisiin.

 

Juu juu.
Ystävältä sain upean rintarenikan. Tämä ilahduttaa työpäiviäni kiinnitettynä veskaan. Sopii hyvin tähän villatakkifiilikseenkin.

 Lankaa oli todellakin juuri sopivasti, sillä nämä jäivät vain jäljelle:

Näistä voisi tehdä vielä jotain.. sukanvarret... ehkä...

 

Keskellä on koirulin lahjaksi saama vinkusika. Sinalle ei voi antaa pehmoleluja, sillä se suolistaa ne alta aikayksikön. Epäilin, että ei tuollainen silikonisika käsittelyä kestä, mutta yllättäen Sina tuntuu kanniskelen possukkaa todella varovasti. Ehkä se ei pidä muovin suutuntumasta? Varovasti nostaa korvasta tai ottaa kuin pennun suuhunsa. Ilmeisesti se pitää piilottaa seuraavan juoksun aikana, ties vaikka alkaisi pentunaan pitämään! Mutta voi sillä aika iloisesti leikkiäkin.

 

 

Täällä me uunin päällä makoillaan. Kinastellaan, jos jaksetaan. Yleensä ainakin kerran päivässä jaksetaan, mutta sitten ei taas jakseta. Koiraa ihmetellään.

 

Miten sä siihen tupsahdit?

 

 

 

Leo Leksa Leijona ei koirasta huolehdi. Aurinko + sohva= makoisat unet.