Huivi Kainuun lumon langoista

Yhä jatkan Kainuun lumon langoilla. Villatakistani jäi värillisiä lankoja, ja niistä vähän niin kuin koeneuloin yhden mallin. Hyvin onnistui. Hyvä malli <3 Onkohan mallilla nimeä?

Malli on yksinkertainen ja kaunis kolmiohuivi. Huivi on lämmin, sillä onhan se suomenlampaan ja kainuunharmaksen villaa. Itse pidän kovasti väreistä (tässä kuvassa on aavistus kirkkautta liikaa) ja uskon, että huivin saajakin ilahtuu. :)

Hups! Onpas taas hienosti pingotettu ja kuvattu.

Voisin tehdä toisenkin. Malli on siitä mukava, että huivista voi tehdä niin pienen tai ison kuin itse tahtoo. Värejä voi vaihdella, voi tehdä kirjavaa tai täysin yksiväristä - aina näyttää hyvältä.

Tämän huivin koko on kietaise hartioille lämmittämään.

Meillä on loma! Kotiseudun kylmyys ei riittänyt, vaan suunnistimme ennen juhannusta Lappiin Ivaloon, Ukonjärvelle. Kaunispään kohdalla hyytyi hymy...

Vain väliaikaisesti tosin. Ohitimme lumialueen ja vajaan viikon loman ja leirin ajan Ivalossa oli kuin olikin mukava aurinkoinen sää. Me olimme peko-leirillä (pelastuskoiraleiri, jonka järjesti lagottoyhdistys).

Onnellinen koira, joka sai kokeilla hakua ja jälkeä. Valjaat ja liinan lainasimme ystävältä.

Tässä opetellaan jäljen alkeita. Meillä on menossa naksuttimen kanssa Merkkaa-käskyn oppiminen.

Jotenkin ne maisemat juuri Ivalon ja Inarin maisemissa ihastuttivat ja hengästyttivät. Sielunmaisema. Mehtä. Vaarat. Tänne oikeasti haluaisin.

Jos käy Ivalossa, niin kannattaa vierailla Sovintovaaralla. Sinne pääsee autolla, mutta suosittelen kävelemistä, vaikka pohkeet huutavat hallelujaa. Minä en varmastikaan autolla sinne edes uskaltaisi ajaa, sillä nousu on 20 %:a. Ja huomio: takaperin kävely ylöspäin säästää jalkoja alastuloa varten...

Inarinjärvi.

Mutta tätä ennen tapahtui kissa- ja koirataloudessa paljon.

Aloitetaan iloisesta asiasta.

Hahahaa! Mä sain sertin ja vsp:n! Mun ekat! Ja mikä parasta, mamma lupasi leikata jälkeen turkin sileeksi!

Ja sitten se surullinen asia, joka onneksi vaihtui iloksi ja terveydeksi.

Tuo ei ole mikään kaatunut muovilasi vaan happeahan siitä tulee. Leo on eläinten sairaalassa heräämössä Oulun Animagissa. Nih. Ja Leo on tässä kuvassa aika sekaisin ja hm, kipulääkehumalassa. Hyvin siellä kollipoikaa hoidettiin.

Leolla oli katkennut kulmuri, jonka paikallinen ell määräsi luultavammin poistettavaksi. Meillä se ei täällä onnistu, joten matkasimme Ouluun. Ja siellä oli hyvä lääkäri, ihan paras. Kulmuri poistettiin leikkauksessa.

Lääkärin mukaan kollipojan katu-uskottavuus kasvoi roimasti. Hän myös toivoi, että Leo antaisi hänelle anteeksi, millaisen olon hän täpläveikolle tuotti.

Täytyy sanoa, että luulin Leon suun olevan kipeämpi ja paranevan hitaasti. Hammas otettiin kokonaan pois (ydin oli näkyvissä ja hammas oli katkennut liuskottuen) ja ikenestä ommeltiin puuttuvan hampaan kohdalle läppä, joka kiinnitettiin sulavin tikein. Olen katsonut suuta, ja se näyttää hyvältä. Koska Leo pääsi mummolaan Lapin reissun ajaksi, se sai pitkäkestoisen ab-piikin ja kipulääkettä suoraan suoneen. Mukaan saatiin myös resepti uutta kipulääkesatsia varten, mutta sitä ei tarvittu: heti samasta illasta lähtien ruoka on maistunut eikä se ole vaikuttanut kipeältä.

Ja syö tosi hyvin nyt. Leo taisi tosin ottaa toipilasajastaan kaiken irti mummolassakin, hm... Painoksi saatiin 6,8 kiloa.

Iso ihana poika.