sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Neulemieltä ja jouluintoa?

Nooh, neuleinto on lepäämässä ihan selvästi - jotain kuitenkin, pientä. Joulumieltä ei sitäkään vielä ole kuin hiukkasen, joulukalenterin verran :)

Mutta tämä joulukalenteri onkin jotain muuta!



Jämälankavillasukkajoulukalenteri!

Missä neuloimme kerran -blogissa on juuri alkanut hupaisanhauska joulukalenteri, jossa neulotaan joka päivä sukkaa, vähän. Saapas nähdä, millaiset sukat ovat valmiina.

Minun aloitukseni on tässä:




Sukka aloitettiin kärjestä jollain värillä ja yksi kerros lisäysten jälkeen tehtiin kännykän suojakuorien värillä. Mieleni minun aina tekevi osallistua kaikkiin hauskoihin neulejuttuihin, mutta nyt on se kuuluisa motivaatio ja arkikin sellaista, että parempi on, kun ei liikaa innostu. Tähän kuitenkin sallin itseni innostua.

Villatakin jälkeen olen tehnyt tilapäisneuleita: tiskirätei, tuubeja, sukkia.


 
Löysin nimittäin vanhaa tiskirätteihin soveltuvaa lankaa ja päätin tuhota pari kerää. Varastot ovat liian isot. Tiskirättejä tarvitaan aina! Mutta nää arkineuleet...
 
Samalla löysin myös vuodelta nakki ja pottu sellofaanissa olevan lahjapakkauksen, jossa oli kaksi kerää pompom-lankaa. Mikähän minuun oli mennyt? Hämärästi muistan, että ostin langat jostain myyjäisistä.
 
No, sukkaa pukkaa. Ajattelin tehdä tyttärelle uni/kotisukat, koska hän pitää löperöistä sukista. Ei kelvannut. Motivaatio loppui siis neulojalta kesken.
 

 
 
Aika oudolta tuo sukka jalassa tuntuikin.... Aloitin kärjestä, koska haluan tämän langan loppuvan. Piitkät sukat ja tomaattikantapää. Ei mitään jämäkeriä tästä. Pakko ne kuitenkin on nyt valmiiksi tehdä, jotta pääsen neulomaan joulukalenterisukkia hyvillä mielin.
 
Mamma neuloo ja mä nukun sohvan toisessa päässä. En koske lankoihin, en. Niihin ei saa koskea.

 

 
Ulkona on jo paljon lunta. Koiran kanssa käydään päivittäin pitkällä lenkillä, vaikka lunta tupruttaisi kuinka. Tulos: väsynyt koira. Meillä muuten on nyt lunta oikein sopivasti eli paljon.
 

 
Kissat lämmittelevät uunin edessä, jos koira ei ole pallia varannut. Ei se kyllä niitä aina estä... eikä saakaan estää.
 
Oi, te ihanuudet.
 

 
Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille! Ihan varmasti, jos oikein tarkkaan katsoo, voi nähdä pieniä jalanjälkiä lumessa - ja jos käy oikein hyvä tuuri, punalakkikin vilkahtaa!
 
Tuolla! 
 
 


10 kommenttia:

  1. Ohhoh! Varmasti on tonttu siellä! On! Karrkki näkee sen ;) Mutta teidän lauman ei kylläkään tarvitse huolehtia tontuista, olette varmasti olleet hyvin kiltisti jokainen! Kun kerran Sinakaan ei lankoihin koske, kun on sanottu ettei saa!

    Mutta hih :) Aina on neulekuvassa kissakin! Aina ne ovat siellä missä tapahtuu! Hassulaiset ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me uskotaan tonttuihin, maahisiin ja muihin. Ja mitä kilttinä olemiseen tulee... Noh, rakastettavia ovat. Täydellinen kiltteys voisi olla tylsää 😚

      Tuppaavat joka paikkaan, ryökäleet 😻😻😻

      Poista
  2. Täälläkin vahdataan tonttuja ikkunoista monen kissan voimin. Hyvä kun uskaltaa kissoja päästää ulos - tiedä häntä, mitä huimien nuoriso-kissojen mieleen juolahtaa punalakkisen tontun kiiruhtaessa piiloon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tonttuja pitääkin vähän vahtia ja vahdata 😼 Rauhaan ne silti kannattaa jättää, ihan joulurauhan vuoksi! :)

      Poista
  3. Tonttu on aivan varmasti kurkkimassa.
    Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, mukavaa viikkoa myös sinulle!

    VastaaPoista