keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Kukkii se, kehveli!

Ensimmäiseksi kiitämme nöyrästi Frieden valtakuntaa tunnustuksesta:

Kiitokset! Tällä kertaa jätämme jakamatta tätä edelleen, mutta monia, monia blogeja seuraamme, vaikka nykyään aikaa tulee vietettyä vähemmän tietokoneella.

Hyvää vappua muuten kaikille! Tänäaamuinen ilo ja hämmästys ei kuitenkaan liity vappuun vaan hortonomipuolelle. Kukkien kasvattamisessa elän säästöliekillä syksystä kevääseen. Kukat jotenkin vain jäävät huomiotta, välillä vedettäkin elämään omaa elämäänsä kuistille. Tänään joimme kuitenkin aamukahvit katsellen vetistä ja vielä elämää vailla olevaa pihaa.

Mikä tuo on?

Onko se kukkavana? Eihän nää kuki!


Anopinkieli on kaikessa salassa kasvattanut pari kukkavanaa. Kuuklettamalla selvisi, että kyllä ne vaan kukkivat. Kukkien pitäisi tuoksua todella hyvälle, mutta jotain tahmaista ne erittävät. Jännityksellä odotamme.

Nuo pienet epämääräiset... ovat kirvoja. Punkkeja. Ehkä. Jotain, jota maljaköynnökseen helposti tulee ja jotka leviävät sitten varsinkin kiinanruusuun. Kahvissa niitä ei ollut. Tänä aamuna oli vuorossa siis myös tuholaisten myrkytys (hemmetti tuota maljaköynnöstä, se kyllä kerää kaikki mahdolliset pöpöt).

Ja tuholaisista pääsemme toisenlaisiin tuholaisiin. Kolmisen viikkoa sitten ihmettelin, kun koira oli alkanut hilseillä. Allergiaa? Ei se kovin itseään rapsutellut kuitenkaan. Päätin seurailla ja tutkailla.

Samaan aikaan toisaalla: aamulla huomasin jalassani jonkin hyönteisen puremia, pieniä ja kutisevia. Ajattelin heti lintukirppua, jonka koira kenties olisi tuonut sisälle. Alkoi hirvittävä vuodevaatteiden putsaus, pesu, tuuletus... ja silti tuli toinen mokoma purukohta mahaan. Häh?

Ja pian toisaalla: katselin koiran turkkia ja otin hilsettä peukalon päähän. Hemmetti, se hilse liikkui! Soitto eläinlääkärille ja selailemaan nettiin: hilsepunkki. Ei tartu ihmiseen, mutta voi kyllä puraista ihmiseen kutiavia paukamia. Hyyyyyii.....

Lääkettä saatiin ja se tepsi heti, mutta entä kissat?


Meillä mitään punkkeja ole... kyllä se syynää, mutta ollaan sanottu ainakin miljoona kertaa, että ei ole. Eikä tuu.

Jonkin tiedon mukaan kissoilla ja koirilla olisi omat punkkinsa. Onneksi karvakamuilla ei ole hilselöydöksiä eikä kutinaa, mutta tarkkailemme tilannetta. Eiväthän ne toisaalta kovin koiraa nyhjää, mutta tällainen hilsepunkki ei kuulemma vaadi edes suoraa kosketusta.

Neulerintamalla on hiljaista, vain yhdet sukat aloitin.


Hitaanlaisesti nämä taas edistyvät, sillä olen ruvennut taas lukemaan intohimoisesti. Kyllä lukeminen onkin mukavaa!

5 kommenttia:

  1. Jo on! Kaikenlaista sitä onkin. Toivottavasti ei ole koko laumassa ötököitä! Ei yhtään tarvitsisi. Onneksi lääke tepsi. Voi muuten hyvin olla, että on kissoille ja koirille erisortin hilsepunkit ja toivottavasti onkin niin. Muutenhan pitäisi kohta olla uudestaan lääkitsemässä koko joukkuetta...

    Ei tarvitsisi olla ötököitä kukissakaan... Toivottavasti auttoi sekin aine! Mutta se on hauska yllätys, että kasvi kukkii, vaikka ei tiennyt odottaa!

    Lukeminen on mukavaa. Välillä se jää vähän vähälle, sitten taas on kausia jolloin luetuttaa kovasti. Mutta kyllä sentään illalla pitää vähän lukea, muuten ei tule uni!

    VastaaPoista
  2. Meitäkin alkoi täällä sympatiasta kutisemaan, hyvä jos kuuri tainnuttaa kutiavaiset!

    VastaaPoista