sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Sellaista se on

Niin hieno syksy. Lenkit koirulin kanssa ovat tänä syksynä onnistuneet lähes joka päivä ilman kummempia sadekamppeita.

Tänään kissat huomasivat ulkona jotain kummallista...


Näkee, kuka on kaikkein innoissaan. Suuri metsästäjä.

Tuulisessa säässä orava hankki talvipalttoolle paksuutta. Kurre-tv! Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että sekin vierailee lintujen ruokapaikalla, onpahan kissoille vaihtelua.


Orava pysyi ulkopuolella ja kissat sisäpuolella, niin kuin tarkoitus onkin. Ja sitten alkoi paistaa aurinko.


Iso leijona lepää.


 
Ihan kuin olisi ollut kevät.


Karrkki päivysti keittiössä..


Se odottaa raksuja (Ne ovat piilossa tuossa lipastossa. Jos ne laittaa ruokakaappiin, ovat kissat siellä heti, kun oven avaa. Lipaston vetolaatikoita ne eivät -vielä- osaa avata).


Ei, meillä ei kissat hypi edelleenkään pöydällä. Eikä varsinkaan silloin, kun ihmisten lautaset on katettu.




Olen aloittanut villatakin neulomisen Pirtin kehräämön kampalangasta. Lanka on ohutta, mielikuvat tulevasta tuotteesta erittäin positiivisia, mutta saa taas nähdä. Olen itse innoissani, kun uskaltauduin isompaan projektiin. Pienoinen pelko on, että mielikuvat ei tule vastaamaan valmista. Tätä tehdään ns. omasta päästä, tuosta vaan, vähän mallia sieltä ja täältä.

Sopiiko se edes valmiina päälle?!


Raidoitukseen kysyin tyttären mielipidettä. Neule etenee saumattomasti ylhäältä alas, ja kunnolla kokeilemaan sitä olen päässyt tuossa vyötävön kohdalla... Jospa tytär tykkäisi, mikäli ei minulle mahdukaan. Liike on pääasia, nimenomaan käsien liike neulepuikkojen varressa.

Ja Sina-pieni.



 Kikkurakarva. Kävimme lonkkakuvauksissa, ja alustavasti näyttää siltä, että neidillä on d-lonkat. Nyyh.

"Hyvästi agility, hyvästi pitkät lenkit, hyvästi pitkäikäinen koira", ajattelin ensin. Paljon olen saanut lohduttavia ja kannustavia sanoja ja sitä myöten myös ymmärtänyt, ettei se elämä nyt tähän lopu. Agilityäkin jatketaan koiran ehdoilla, koska se siitä niin tykkää ja koska se tekee meidän suhteellemme hyvää. Ei hypätä maksiesteitä, ei juosta A-estettä edestakaisin kuitenkaan. Ei tehdä pyörällä asfalttilenkkejä (ei olla tehty kyllä muutenkaan, Sina on nuori koira vielä). Mutta metsäretkiä jatketaan ja lihaskunto pidetään edelleenkin hyvänä. Ruokaan lisätään vähän lisäravinteita, ja aletaan käymään säännöllisesti muutaman kerran vuodessa koirahierojalla. Sina tykkäsi hieronnasta, ollaan jo muutama viikko sitten käyty.

Nih. Me ei anneta periksi. Koira pidetään kunnossa ja toivotaan, ettei nivelrikkoa tule. Sinasta voi tulla sitten ihan oikea sienikoira, jos kerran metsälenkit ovat toivottuja.

Se nenä.


Kaikkein tärkeintähän tässä on, että koira saisi elää tervettä ja kivutonta elämää. Niin kuin jokaisen elävän olennon oikeus on.

 
Nyt me kuitenkin ruvetaan ihan tosissaan laskemaan päiviä syyslomaan! Hyvää kylmenevää viikkoa!

13 kommenttia:

  1. Kurre-TV! Siinäpä vasta viihdettä! Kiinnostavaa!
    Niin ja eihän meilläkään toki kissat pöydällä, ei ;) Eivätkä kerjääkään... Mutta odotapas vain, voivat keksiä laatikoiden avauksenkin, fiksuja kun ovat! Jonakin yönä saat nousta poistamaan kissoja laatikosta!

    Sina-reppana. Mutta kyllä ne pitemmätkin lenkit ja muu harrastus tarpeen on sen mukaan mitä koiralle hyväksi on! Hyvä lihaskunto auttaa tuossakin vaivassa!
    Ihana kuonokin Sinalla on! Harvoin sitä koiran kirsusta noin lähikuvia näkee. Ja onko sillä kissankarva nenässä? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa minäkin kattelin, että mikä...?? Voipi hyvinnii olla kyllä kissankarva vai kuuluko sekin siihen kategoriaan, mitä meillä ei ole? ;)

      Poista
    2. Kuuluu se, eihän nyt kissat sentään karvojaan varistele ;) Vahingossa varmaan tuo yksi pudonnut ja Sina on sitten onnistunut saamaan sen nenäänsä!

      Poista
  2. Oijoi, mirnut jännän äärellä todellakin ;)
    Olisipa kiva uskaltaa itsekin kokeilla jotain isompaa neuletta tehdä, vaan luulen ettei taida meikäläisen ymmärrys riittää niille neuletakkien ja villapaitojen ohjeille :/
    Mutta tuo sun työ näyttää kyllä hyvältä, kivat värit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä riittää, ne ei ole vaikeita, vain työläitä. Kiitos kehuista, mutta kyllä vielä epäilyttää valmis tuote... ;)

      Poista
  3. Kyllä Sina kertoo mikä sopii parhaiten, teiltä kun sieniä tuntui löytyvän niin siinähän sitä uraa myös on :) Heheh, ei meilläkään tule kissat pöydälle, tietenkään ;) Konsta hyppää keskelle aterointiakin ja painaa itsensä ihan matalaksi kun huomaa, että mies on huomannut tempun. Sitten alkaa henkinen taistelu siitä kuka voittaa ja yleensä Konsta poistuu loukkaantuneena pöydältä :D

    VastaaPoista
  4. Eikä meillä kissat hypi päälle, ei kerjää leivänpäällisiä, ei pure lanoliinilapasia, ei pureskele muovia, ei varastele hiuspompuloita, ei kävele kukissa, ei tule samaan vessaan jne jne :) Hitsi ne on hyvinkasvatettuja!!

    VastaaPoista
  5. Ei D lonkkakuvista vielä tarkoita sitä, että koiran kanssa ei voisi harrastaa ja liikkua. Nivelrikko on sitten asia erikseen. Se tuo omat rajoitteensa. Maltillinen agilityn harrastaminen koiran vointia seuraten tuo vain iloa koiran elämään. Aktiivinen kilpailutason harrastaminen on sitten asia erikseen.

    Lihaskunnon ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää, joten vaihtelevassa maastossa liikkumista paljon. Mikäli koira tykkää uida, niin se on mitä parhain liikuntamuoto. Ei mielestäni kannata alkaa liikaa varomaan liikkumisen kanssa. Siitä se koira varmasti kärsii.

    Tiedän useammankin d-lonkkaisen koiran, joiden kanssa on harrastettu ihan kilpailujen merkeissäkin. Ainoa oire, joka on ollut on jumit, mutta niitä nyt voi tulla sille priimalonkkaisellekin. Kyseisillä koirilla ei ole kuitenkaan nivelrikkomuutoksia ja lonkkien ja selän tilaa on myös pidetty silmällä vuosien varrella.

    Koiran painohan tulee hypätessä kyynärille, joten huonot kyynärät on suurempi ongelma ylenmääräisen hyppimisen suhteen. Rasitus käy kovaksi jatkuvien tömähdysten myötä.

    Ei siis kirvestä kaivoon, vai mitä? :-) Kotikoira, joka harrastelee ei vakavissaan harvemmin kärsii d-lonkista. Mikäli tulee nivelrikkoa iän myötä, niin harrastukset vaan kevyemmiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, kyllä me jatketaan! Vasta oltiin ja koira oli niiin innoissaan! :) Kyynärät on 0/0 ja lihaskunto on hyvä, nivelrikkoa ei ole ja ruokaan lisätään glukosamiinia. Ja koirahierontaa luvassa muutaman kerran vuodessa.

      Alussa säikähdin, että tähänkö tämä nyt loppui, mutta olen saanut hyviä neuvoja ja asioita on tutkittukin. Kyllä me vaan porskutellaan eteenpäin ja mennään entiseen malliin. Mitään kisahuippuhaaveita ei ole koskaan ollutkaan, tehdään sitä, mikä on mukavaa ja mistä molemmat nauttii. Kontaktikoulutuksena agi on ihan mahtavaa - siinä saa hihnan toinenkin pää miettiä, miten toimii.

      Ihan oikeassa olet! Nautinnollista syksyä oman koirakaverisi kanssa! Meillä oli tänään jännä aamu, kun maa olikin ihan valkoisena...

      Poista
    2. Heh, meillä ei koiralapsi meinannut pysyä nahoissaan, kun näki ensimmäisen kerran lunta muutama päivä sitten. Samalla tavalla tuo tosin tuntui olevan tohkeissaan vielä tänäaamunakin :D

      Mukavaa talven alkua!

      Semmoista meinasin vielä sanoa, että joskus myöhemmin voi olla aiheellista kuvauttaa myös selkä - varsinkin jos tulee paljon jäykkyyttä ja jumeja koiraan. Tämä nyt riippuu tietysti rodustakin, mutta useasti kuulee, että oletetut lonkkaongelmat ovatkin selkäongelmia. Tämä siis, jos koira alkaa oireilemaan.

      Voi että nuo sun kissat on niin komeita <3 Vieläkin salaa haaveksin omasta abessinialaisesta. Koirahaave vain oli elämää suurempi, joten kissahaaveet jäi jalkoihin.

      Poista
  6. Selkä kuvattiin myös nyt, tai oikeastaan ei koko selkää vaan alhaalta nikamavälejä. No problem, onneksi. Siis nou ;)

    Oma aby tulee sitten, kun on tullakseen. Ehkä onkin parasta antaa koirakaverin vähän kasvaa. Hyvä haave! Kannattaa aina haaveilla mukavia asioita, koska haaveilla on taipumus toteutua! :)

    VastaaPoista