Joulukalenterit

Viimeistä viedään. Tänään saatiin kuitenkin jo avata yksi kalenteriluukku. Joulu!
Pahaksi onneksi vain tuo Partiolaisten kalenteri on minulle; huushollissa asuu toinenkin salmiakin ystävä.

Ja sitten se kaikkein hauskin kalenteri, se, jota odotetaan innolla!

Jämälankavillasukkajoulukalenteri! Se on täällä taas!



Sukat aloitetaan kärjestä ja kärjet tehdään valmiiksi. Huomenna saadaan sitten ensimmäinen ohje. Tällä kertaa olin vähän viisaampi enkä laittanut alkuun 60 silmukkaa vaan 56. Edellisistä tuli kyllä siipalle sopivat, mutta...No, hänellä on jo yhdet. Voipi olla, ettei nämäkään jää kotiin.

Tästä se lähtee! Toinen aloitus on vielä tekemättä, mutta samanlaisen teen.

Ekat joululahjasukat valmistuivat. Koko on 41 - 42, puikot 3,25, lankana tosi vanha Sukkalanka (juu, nimi oli Sukkalanka) ja Novitan Seiskaveikkaa kasvivärjättyinä. Aloitin 64 silmukalla ja lopetin 52:lla.

Aika kivat tuli. Toivottavasti sopii saajan makuun ja jalkaan.

Toiset joululahjasukat on myös aloitettu. Näiden kanssa oli vähän vaikeampaa, koska en muistanut, millaiset sukat hänelle viimeksi tein. Hm. Valkoiset sukat ovat ehkä vähän arat, mutta uuteen kotiin, kauniiseen sisustukseen sopivat varmasti myös pitsiset sukat. Olin vähän laiska etsimään malleja, joten valepalmikkoa tässä vain. Aloitin uuden Modan palmikkosukkia, mutta jotenkin en pitänytkään niin leveistä palmikoista.

Nyt on sitten kahdet sukat vaiheessa.

Päätyö pitäisi löytyä näistä.

Kollit osoittavat, miten ihanasta langasta on kyse.
(Ensimmäiset kuvat on otettu salamalla, joten värintoisto on tosi huono. Leon kuvassa sävyt alkavat olla kohdillaan.)

Tuoksuu...

Vähän voisin nuolaistakin...

Huumaavaa! Mamma, mitä nää on? Mulla menee pää sekaisin!

No ne on Kainuun Lumon lähilankoja. Kainuunharmasta ja suomenlammasta, kasviväreinä...Hmm....Nyt on kyllä pahasti unohtunut... Palataan niihin väreihin sitten myöhemmin.

Koirakin kävi hieromassa itseään lankohin, mutta siitä ei saatu kuvaa. Koira olisi mieluusti maistellutkin näitä lankoja, ja sehän ei kyllä käy.

Näiden lankojen kanssa en ole päässyt ajatuksen ja mallin kanssa vielä kovin pitkälle. Raitoja? Pitsiä? Palmikkoa? Se on selvä, että saumattomasti tehdään ylhäälta alaspäin. Kevyehkö pitäisi olla. Tunika vai takki? Hm.

Mutta siis:
Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille!  Ollaan sitten kiltisti ja pidetään huolta toisistamme!

Joulu, joulu, joulu.....pipari, pipari, pipari.... loma, loma, loma....

Nurmilintu lumen keskellä

Kyllä lintuja on marraskuussakin. Nurmea välillä, valitettavasti. Jotenkin olen taas myöhässä kaikessa, mutta teinpäs kuitenkin Heidi Alanderin suunnitteleman Nurmilinnun. Kaunis malli.

Heitin vain pihapensaalle ja räps! Mutta värit toistuvat marraskuun valossa hienosti. Juuri tuonvärisen se on.

Lanka on Virosta ostettua liukuvärjättyä villaa. Huivista tuli mielestäni hieno, mutta kyllähän tuo villa vähän kutittelee.

Pitsikuvio ei ollut vaikea. Muutenkin huivi valmistui mukavasti telkkaria katsellessa. Huivi aloitetaan nurkasta ja huivi levenee koko ajan, mutta ei liikaa. Neulos on ainaoikeaa. Päättelykerros olikin sitten hassu, koska siinä *luo neuloen 2, päättele 5* - piti ihan kuuklata. Mutta kaunis pykäreuna siitä syntyi.

Meillä on ollut taas aika väsyneitä kissoja ja juuri silloin, kun pitäisi kuvata movember-viiksiä. Miten noita kuvaa, kun illalla ei valo riitä ja päivällä kehvelit vetävät hirsiä uunin päällä!

No yritettiin kuitenkin.

Jaakollahan ei juuri viiksiä ole, koska Leo puree ne säännöllisesti poikki. Jaakko ei vastusta tätä operaatiota.

Välillä muutama haiven onnistuu kuitenkin kasvamaan pitemmäksi.

Leolla itsellään on aika kivat viikset. Leon viiksikarvoja löytyy aina säännöllisesti ja niitä myös keräillään (en kyllä tiedä, mitä niillä tehdään sitten aikoinaan...)

Viiksissä on ruskea juuri. Ne tunnistaa kyllä Leon viiksiksi.

Karrkilla on normiviikset. Hienot, niin kuin kaikilla kissoilla (joilta ei kamu syö niitä).

Karrkki vähän irvistelee unenpöpperössään.

Hups!!
Joskus on tunne, että joku katselee. Se on kissa, joka on hypännyt pystypakastimen päälle. Sinne pääsee mm. kakkiksen katon kautta (kakkis on nostettu pöydälle, jotta koera ei aina olisi kissanhiekassa eikä sille tulisi ripuli).

Hups tosiaan.

Ei maahan vaan toiselle tasolle.

Tänään vielä ohjelmassa koiran karstaus ja pesu, ehkäpä pääsen jatkamaan vielä joululahjasukkiakin.

Oikein hyvää marraskuun viikkoa kaikille! Hui, marraskuu on pian ohi!

Kissa-ansa toimii sittenkin!

Yhtenä iltana myöhään tytär halusi kokeilla, toimiiko kissa-ansa (cat trap) meillä. 

Oi, me naurettiin!

Tytär haki kaapista vanhan kaulahuivin ja asetteli sen lattialle. Leo tuli heti.

Toinen sitten kiinnostui myös.

                                           Mikä tää on?

                                          Jännä...

                                       

                                         Et muuten tuu, tää on mun!

                                         Höh, oliko pakko... Hajotit ansankin.

No onpas outo paikka....

Mitä nyt? Eikö me päästä pois?

Siinä ne istua tollottivat kotvan aikaa. Nyt pitää pyytää samaan syssyyn anteeksi kuvien huonoa laatua - kännykkä ja myöhäinen ilta.

Mutta toimii se! 

Jaakko nostettiin ansan sisään, mutta sillä ei ollut mitään sitä vastaan.

Joo-o.

Viikonloppua, kamut!

Kissalapaset Mau

Ensin ei osaa aloittaa, ja sitten tekee parissa päivässä lapaset. Nih. Kummallista.

Aika kauan katsoin tuota paperia, johon olin tulostanut kissalapasten kuvan kuvahaulla cat motifs knitting. Kiva kuva - oli tarkoitus muokata kissasta vähän simskumaisempi tai sitten silmukoida päälle vähän väriä, mutta enpä taidakaan. Ei tuosta simskua saa silmukoimalla.

Kissa se kyllä on.

Näitä ei nyt ole höyrytetty eikä juuri muuta tehty kuin langat päätelty. Kirjoneuleen saaminen tasaiseksi ei ole helppoa, ei. Alaosaan piti suunnitella jotain, koska kuvio ei ylettynyt ranteeseen asti. Piankos sitä "mau" kirjoittaa (olisin halunnut "miau", mutta se ei sopinut ;)

Puikot 3,25, 46 silmukkaa ja langana Virosta ostettu... jokin. Näistä tuli todella istuvat lapaset, lähes napakat käteen. Voisiko sanoa, että istuvat kuin hanska käteen?

Hei, me nukutaan, älä tuo niitä tänne uunin päälle.

Toinen puoli ja peukalo on sitten tuollaista jonoa.

Iltalenkillä olivat jo kädessä, ja nämä lapaset ovat kuuuuumat... (tai sitten lunta oli vähän liikaa tarvottavaksi - meillä on paljon lunta. Paljon.)

Yrittelin ottaa päivänvalossa movember-kuviakin, mutta kollit olivat nukkumassa, eivätkä suostuneet oikein kuvauksiin.

Tästä tulikin nenäkuva. No, nenäpäiväkin oli vasta.

Ihana on tuo kissan nenänpäällinen. Lyhyttä tiivistä karvaa. Silkkistä.

Täh? Mitä täällä tapahtuu? Hei, me nukutaan...

Sullakin on Karrkki ihana tuo nenä.

Anteeksi nyt vaan, kuvataan ne viikset sitten joskus toiste tarkemmin.

Kyllä Sinallakin on viikset, mutta ne ovat tuolla parran ja kuonokarvojen peitossa.
Tää lagottotäti on kyllä aika karvanen. Neiti-koiraksi.

Hyvää isänpäivää kaikille!

(Ei ole totta... kaikki seurattavat blogit ovat hävinneet lukuluettelostani.... voih!!)

Tiikerisukat ja kumppanit

Grrr... tiikeri tankkiin! Lapsuus tuli mieleen, kun löysin tämän tiikerilangan Oulusta. Kun isä kävi tankilla Essolla, hän toi mukanaan aina eläintarroja, joita sitten liimailin vihkoon. Ja se raidallinen trikoohaalari, joka päällä pystyi leikkimään tiikeriä!

Miau! Ei sovi mulle!

Eipä olekaan sulle, Jaakkoseni. Eikä mulle.

Kyllä on kummalliset sukat... 

Otin tämän sukkaneuleen mukaan, kun matkustimme Tallinnaan. Sukat ovat siis olleet jo aikaa valmiit, mutta kun se johto... (yksi toinen johto löytyi kuitenkin, ja se sopi!)  Lanka on Hjelte Garnin Safari, 75 prossaa villaa. Näihin sukkiin meni yksi kerä ja risat. Ostin myös valkopohjaista tiikerilankaa toiseen sukkapariin.

Aika kiva kuviointi tuli, vaikka ehkä olisi saanut olla enemmän lätäköitymistä. Malli on perussukka, sivussa kulkee valepalmikko.

Sitten käytin Kainuun Lumon lankoja taas. Neulepussukan pohjalle oli jäänyt pieniä ja vähän isompia keriä, ja olinhan ostanut ruskeaa sukkalankaa vähän lisää.

Raitaa.

Siinä on siskon huivia, rannekkeita, omaa Stripe Studyani, villatakkia... Niin kauniita värejä saa kyllä kasveista, kun vaan osaa.

Tällaiset niistä sitten tuli.

Karrkki, oot ihan mun sukkien värinen.

Jaakko tykkäsi lampaanhajuisista sukista sen verran kiihkeästi, että nämä sukat pitää laittaa visusti piiloon.

Vähän olisin vain maistellut. No, ehkä vähän enemmänkin. 

Ja sitten lapasiakin olen aloitellut. Niitä on kyllä niin ihana tehdä! Nämä menevät tyttären poikaystävälle. Taisin vähän innostua... piti tehdä ruskeat lapaset. Peruslapaset. Onhan nämä ruskeat!

Ne on myös aika isot eikä niissä ole joustinvartta. Mahtaako kelvata? Kuvio on Novitan lehdestä sovellettu ja napattu - alkuperäinen kuvio oli osa villatakin kuviota. Oi, ja on paljon virheitä!

Toiselle puolella on intialainen peukalo. En ole koskaan tehnyt sitä kirjoneuleeseen, mutta onnistuu näköjään näinkin.

Sitten olisi puikoilla yksi huivi, yhdet lapaset ja suunnitteilla vielä ainakin parit sukat, joululahjaksi. Ja toinen huivi.  Ja se tunika. Kollegan lahjaa varten pitää virkata isoäidinneliöitä. Ai niin, ja se lenkkimohair odottaa yhä villatakiksi muotoutumista... Miten tässä nyt töihin ehtii?

Paha neuloosi on taas iskenyt.

Mamma teki just yhelle chihuauauau-hauvalle villapaidan, eikä se ollut kyllä kovin nätti. Toivottavasti se ei saa sitten mitään kummallisia ideoita lisää päähänsä...