lauantai 23. toukokuuta 2015

Neliövillatakki

Nonniin. Vihdoinkin.

Tässä tauon aikana olen saanut tehtyä vain yhden työn, joka sekin oli vähän työn ja tuskan takana. Malli on Omakoppa-kirjasta, tai siis siitä uudemmasta Neliö-kirjasta. Aloitin keskusympyrän tekemisen jo ekan kirjan aikana, mutta kun virkkauksestani uhkasi tulla kissanpeti, jätin työn kesken. Sitten ilmestyi Neliö-kirja, ja tein työni loppuun. Kirjassa oli sopivasti neuvottu, miten ympyrästä tehdään neliö.


Ruttu. Oli varmaan aika kauan viikattuna, ennen kuin sain sen kuvattua. Lanka on vironvillaan, liukuvärjättyä.


Tälläinen. Mies yritti ottaa kuvia siitä, miten takki istuu päällä, mutta... ei oikein onnistunut. Takakuvio on kaunis, mutta muuten en ole kertaakaan tätä päälläni pitänyt. En oikein osaa... Jotain siinä on sellaista, että en vaan osaa. Ehkä se on harjoittelun puutetta?

Se roikkuu. Mutta sen pitää roikkua. Käytin sitä jopa työpaikalla näytillä, että mikä vika siinä on. Ei mitään, sanoivat kollegat.

Mutta tuo lanka on kaunis.

Sen ainakin tiedän, että en kyllä virkkaa vähään aikaan. Se ei ole minun juttuni. Ja tässä oli aika paljon noita virkattavia pylväitä...

Koira on kasvanut. Tässä kuitenkin kuva muutaman viikon takaa.


Kissa se on.

Karrkin kanssa menee hyvin. Muita kissoja pitää välillä vähän ajaa takaa, mutta hyvin on opittu, ettei kissoja sovi häiritä.

Pusu päähän.



Mamma on ollut vähän kipeä, joku pinne tai sellainen. Se on ollut kotona. Ei se ole meitä haitannut, sillä välipalaa on saanut usein ja runsaasti. Se on pitänyt tuota kirjavaa piraijaa vähän kauempana meistä, mutta neulonut se ei ole.

Niin että hyvä, että on ollut kotona. Meidän puolesta. Ja se on ollut paljon paikallaan (syli vapaana siis).



Mutta sillä on ollut aikaa tähän kaikkein tärkeimpään: meistä huolehtimiseen ja rapsutteluun. 



Aurinkokin on paistanut kuistille. Välillä on nautittu oikeasta lämmöstä. 



Mutta tuokin on ollut kuistilla... Onneksi se on kissannuhteessa jo.



Karrkki nauttii.


Nyt sitten odotellaan, milloin voi istua ja aloittaa uuden neuleen. Vähän on sellainen identiteettikriisi, kun ei vaan pysty aloittamaan mitään isompaa.
Tiskirättejä siis.


Tuolla jossain se on, se tulevaisuus. Huomenna Sinskaja menee näyttelyyn ja täyttää kolme vuotta. Kolme vuotta!

15 kommenttia:

  1. Hih, arvasin ensimmäistä koirakuvasta, että se on tuollaisella alatasolla, mutta sitä en arvannut, että Jaakko on yläkerrassa! Onpas koiruus tosiaan pieni! Pitäkää Kollit vaan koiruus kissannuhteessa, mutta ei liian kovasti. Kyllä siitä vielä hyvä tulee! �� ��

    Ihmiselle pikaista paranemista! Ei sitä sairastaisi hyvässäkään seurassa. Ja auringonläikkiä myös toivotaan sopivasti. Se on aina yhtä suloista, kun kissa kääntää itsensä selälleen auringossa ja ryhtyy pesupuuhiin. ��*hurrrrRRRRRRR* teille! ��

    Villatakki on kaunis, ja siinä on hyvät värit! Onneksi siitä ei tullut kissanpesää, käyttöön vain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja taashan jotakin unohtui sanoa! Sinalle onnea näyttelyksiin ja syntymäpäiväksi! Kolme vuotta on hyvä ikä! Ja näyttelymenestystäkin täytyy tulla, taikka sitten on systeemissä virhe ;)

      Poista
    2. Kiitos ja kiitos! Nyt vähän jo jännittää... :)
      Sertin päässä muotovaliosta...

      Villatakille ilmeisesti pitää vielä antaa mahdollisuus. Väri on kiva - ehkä ihminen on vääränmallinen? No, tulipahan tehtyä.

      Poista
  2. Upea neule ja voi noita teidän elämän sulostuttajia. Ihanat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihania ovat nämä karvaiset kaverit!

      Poista
  3. Hyvältä se neule näyttää!!
    Olen haaveillut tuosta samaisesta mallista, mutta hihojen teko pelottaa ja arveluttaa, tai siis se hihakohta, mihin ne tulee, en tajua. Ei mulla kyllä ole vielä kumpaakaan kirjaa, ehkä niistä löytyy selkeä ohje?

    Ihanat katit ja koiruus siellä, hienoo että tulevat juttuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nuo hihat tai hiha-aukot... Luulen, että teon ne vähän väärään kohtaan, ehkä siksi ei istu niin hyvin. Mallihan on hyvin yksinkertainen, joten eiku kokeilemaan!

      Poista
  4. Nyt kun tiedät koon, niin tee toinen, jossa keskiö on virkattu ja muut osat neulottu. Minusta toi näyttää ihan hyvältä, mut päällähän sen tuntu sit selviää. Lemmikitkin näyttää mukavilta jälleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, näinhän se menisi. Jostain ohuemmasta langasta? Tuo ei vain jotenkin istu. Väärä kroppa.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. 😀 Hitsi me unohdettiin! Mutta ei se mitään, juhlitaan tänään!

      Poista
  6. Koiruli on tosiaan kasvanut sitten edellisen kuvan. Erinom aista, että on alusta alkaen opetettu kissannuhteeseen :-). Aurinkoista kesää teille kaikille, emännälle paranemista, pinteestä pääsemistä!
    -Pipsun ja Miirun Pirjo -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tämä tästä taas.

      Kyllä koiruli on kasvanut ja kasvaa vielä. Ja pitää koirankin olla kissannuhteessa - meillä ei riidellä turhista.

      Hyvää kesää myös teille!

      Poista