torstai 16. heinäkuuta 2015

Tennarisukat versio I

Pitihän minunkin kokeilla, kun FB:n neulontaryhmissä on tehty niin hienoja sukkia. Niin, olen jälkijunassa, tällä hetkellä tehdään räsymattosukkia, mutta... tyylilleni uskollisena :)


Ensimmäiseksi tein ihan normaalit sukat, ja pohjan ohjeen on otin FB:n Voi villasukka! -ryhmän tiedostoista. Ohjeen on tehnyt Jaana Elo. Hyvä ohje! Nauhakujien ohjeen päättelin itse ja nauhat tein kolmella silmukalla - ne ovat ehkä vähän liian paksut.

Ja on kuulkaas lämpimät tennarit!


Nämä kun ovat ensimmäiseni, niin virheitä tuli eikä käsiala ole kaikkein paras. Pohjat viivat ompelin neulan kanssa, samoin kuin pohjat ja sukan välisen mustan rajan.


Mun ekat tennarit sitten lapsuuden! Silloin pidettiin kyllä Retujakin.


Näissäpä sitten tassuttelen kesän viileydessä. Mukavaa tässä tennariprojektissa on se, että tyttäreni tilasi itselleen samanlaiset. Samanlaisia en tee, vaan ostin uuden mallin. Niistäpä sitten myöhemmin.

Huomasin, että kamerassa ei olekaan uusia kissakuvia. Selailin vähän taaksepäin kansioita, ja löysin muutaman lemppani. Mennään sitten ajassa taaksepäin, kolme vuotta? Onko siitä jo niin kauan!

Mun ihanat. Ikävä on. Kun katson Kapea, muistan heti hassun, narisevan äänen ja lyhyen kiharaisen turkin. Miehen kanssa aina naureskellaan, miten villi se oli ihan pienenä: hyppi sormien napsuttelun tahtiin. Ja miten se oli ahne! Silloin, kun se kiipesi vaatteita pitkin hattuhyllylle ruokien luokse... Ja olen kiitollinen, että sellainen Kape-pakkaus tielleni tuli.
Harua muistelen epätoivoisempana, koska sen elämä jäi niin kesken. Se hämmentää vieläkin. Voi sitä kollipoikaa... rakkauspakkaus.


Voi sua ihana Harutsiini, ihana iso kollini.


Niin. Sellaista se joskus on.



13 kommenttia:

  1. Vitsi miten hienot tennarit! Kaikenlaista sitä saa aikaan langasta, kun vain osaa!

    Ja voi kollit �� Kapen kanssa teillä oli niin pitkä yhteinen taival, että vertaistaan hakee. Siinä ehti jo vaikka mitä, ja varmasti jäi aisteihin muistiin monet asiat. Haru-parka oli lyhyen aikaa, mutta paljon siinäkin ehti, se vaikutti aika vauhdikkaalta kissalta myös. Ja vähän hassulta ;) Ihania kolleja kumpikin, ei ihme että on ikävä! Tärkeitä ystäviään ikävöi pitkään ��

    VastaaPoista
  2. Kyllä nämä karvakamut jättävät jäljen. Ihan sama, onko kissa vai koira, mikä tahansa, johon on luonut suhteen. Kape eli kuitenkin 18,5 vuotta ja oli monessa mukana. Haru oli vain niin itsensä. Se oli hyvin erityinen.

    Sukat ovat hauskat! Versio II on juuri valmistunut 😀

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Niin. Eilen just muistelin sairauden loppuaikaa, kun Haru oli onnellinen oma itsensä taas ja olin niiin onnellinen siitä - kunnes tajusin, että se oli saanut kipupiikin lääkärissä. Kipeä se oli ollut, Haruseni.

      Poista
  4. On se noin <3 Jokainen joka on elänyt kissan tai ylipäätään eläimen kanssa tietää, että ihmisen ja eläimen välillä voi vallita ystävyyssuhde. Lajien välinen ystävyys on todellinen sosiaalinen suhde ja siksi merkityksellinen. Toiset yksilöt ovat toisinaan jotenkin erityisiä, vaikka kaikki eläinrakkaalle ovatkin yhtä lailla tärkeitä. Itsekin kykenen hyvän noihin ajatuksiisi samaistumaan.

    Hauskat neulepopot =) ootan iskeekö kanssa neulonnat päälle ennen syksyä. Jotain on "tilauksessakin" jo kun ei omat taidot riitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suhdehan se on, se tärkein. En tiedä, onko lajilla niin paljon merkitystä - itselleni ei ainakaan. Tosin kissa on jotain todella salaperäistä ja sanonkin aina, että kissa on (myös) niin esteettinen kokemus. Sen kauneus tuottaa mielihyvää.

      Poista
  5. Hienot tennarit! Tommosia versioita en muista ennen nähneeni. Ite tein vaan ihan normivillasukasta. Nää saa ne tuntumaan ihan karvalakkiversioilta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, villasukasta mäkin oon ne aiemmin tehnyt. Sitten on vielä yksi versio... Se on tosi hyvä malli. Mutta vähän opettelua on vielä, epätasaista jälkeä ( ja yhdistämisestä en ole koskaan pitänyt)

      Poista
  6. Minul on nää meneillään, mut meinaa usko loppua, kun olen vähä pettyny omaan käsialaan ja totetukseen. Vielä mietin, että jos noi loppusilausraidat pelastais tilanteen. Nauhojen tekeminen myös tökkii, laitan ehkä ihan kengännauhat. Piti kokeilla samasta syystä, kun siäkii, eli kun kaikki muutkii sielä ryhmässä näitä väsää. Aiemmin oon tehny niitä tavallisia tennarisukkia tyttären pyynnöstä. Selasin nää kaikki sinun tennarit läpi ja toi virkattu pohja on varmaan myös ihan hyä. Voi olla minulle jopa parempi kun tää neulottu. Jos tulee nimittäin vielä toisia tehtyä. :)

    VastaaPoista