Pari viime päivää on ollut todella lämmintä. Aurinko on paistanut, viinimarjat on poimittu ja pihahommia on tehty. Toissapäivänä innostuin perhosista. Kun ihan ensimmäistä kertaa tuli vastaani neitoperhonen, useita. Jostain syystä syksyllä kukkiva keltainen mikälie kerää perhosia kukkiinsa.
Upea liihottaja! Eikä ollut kovin pelokaskaan, vaan ihan sai mennä vierelle ja tarjota sormeakin.
Hortensiakin innostui, vaikka ei sen pitäisi näillä leveysasteillä edes pärjätä. Saimme sen lahjaksi muutama vuosi sitten ja pistettiin se maahan. Viime vuonna se kukki ensimmäistä kertaa, ja nyt kylmästä kesästä huolimatta innostui tekemään pallojaan.
Liian lähelle toista pensasta se tuli, mutta...
Ja ensimmäiset omenatkin meidän jänöiltä pelastuneista puista! Aika monta puuta on turmeltunut, mutta ei sentään kaikki.
Ei meistä ehkä ihan omenatarhureita tule, mutta omaan suuhun ja kaunistukseksi. Miten se nyt olikaan: "Kuule istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee..." Ulkomuistista Juicea, en tiedä, menikö oikein.
Mietin lahjaa uudelle vauvalle, ja mieleeni tuli vanha Ali-apinani. Sain virkatun pitkulaisen apinan joskus ihan lapsuudessani. Se oli aika rakas. Tein sitten omalle lapselleni aikoinaan kissan kuten myös kummitytölleni.
Vauvelin äidin kissa Momo on tässä mallina. Niin, se vanha Momo, joka asusteli meillä nelisen vuotta sitten. Momo oli aikamoinen persoonallisuus mutta aina niin rakastettava. Momo oli 16,5 vuoden kunnioitettavaan ikään ja oli vastaanottamassa Leoa aikoinaan.
Vasta virkattuani Momotsin huomasin, mikä moka oli tapahtunut. Simskulle olisi pitänyt virkata pää kahdella värillä siten, että edessä olisi ollut vain ruskea ympyrä.
..näyttää vähän hiireltä. Tai karhulta.
Niin siinä käy, kun ottaa lankaa ja vaan aloittaa. Joskus kannattaisi miettiäkin vielä vähän tarkemmin.
Joskus ajattelin, että olisi kiva virkata kaikki kolliaiset kissanukeiksi. Ehkä joskus on siihen aikaa ja innostusta.
Kiitos Hennalle tunnustuksesta! Tämän voisi heittää Hennalle takaisin ja monelle muullekin.
Jäbät, miltä tuntuu? Jännittääkö? Minua ihan hirvittävästi!
Älä huoli, ei me sitä syyä.
Tässä katsellaan avoimin silmin tulevaisuuteen. Seuraavassa postauksessa on sitten uusi tassu.
Upea liihottaja! Eikä ollut kovin pelokaskaan, vaan ihan sai mennä vierelle ja tarjota sormeakin.
Hortensiakin innostui, vaikka ei sen pitäisi näillä leveysasteillä edes pärjätä. Saimme sen lahjaksi muutama vuosi sitten ja pistettiin se maahan. Viime vuonna se kukki ensimmäistä kertaa, ja nyt kylmästä kesästä huolimatta innostui tekemään pallojaan.
Liian lähelle toista pensasta se tuli, mutta...
Ja ensimmäiset omenatkin meidän jänöiltä pelastuneista puista! Aika monta puuta on turmeltunut, mutta ei sentään kaikki.
Ei meistä ehkä ihan omenatarhureita tule, mutta omaan suuhun ja kaunistukseksi. Miten se nyt olikaan: "Kuule istuta vielä se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee..." Ulkomuistista Juicea, en tiedä, menikö oikein.
Mietin lahjaa uudelle vauvalle, ja mieleeni tuli vanha Ali-apinani. Sain virkatun pitkulaisen apinan joskus ihan lapsuudessani. Se oli aika rakas. Tein sitten omalle lapselleni aikoinaan kissan kuten myös kummitytölleni.
Vauvelin äidin kissa Momo on tässä mallina. Niin, se vanha Momo, joka asusteli meillä nelisen vuotta sitten. Momo oli aikamoinen persoonallisuus mutta aina niin rakastettava. Momo oli 16,5 vuoden kunnioitettavaan ikään ja oli vastaanottamassa Leoa aikoinaan.
..näyttää vähän hiireltä. Tai karhulta.
Niin siinä käy, kun ottaa lankaa ja vaan aloittaa. Joskus kannattaisi miettiäkin vielä vähän tarkemmin.
Joskus ajattelin, että olisi kiva virkata kaikki kolliaiset kissanukeiksi. Ehkä joskus on siihen aikaa ja innostusta.
Kiitos Hennalle tunnustuksesta! Tämän voisi heittää Hennalle takaisin ja monelle muullekin.
Älä huoli, ei me sitä syyä.
Tässä katsellaan avoimin silmin tulevaisuuteen. Seuraavassa postauksessa on sitten uusi tassu.
Meni se sitaatti oikein ;) Saman kappaleen on laulanut (levyllekin) myöhemmin myös Jarkko Martikainen. Epäilemättä muutkin.
VastaaPoistaKissat sitten. Virkattu kissa näyttää hyvin sympaattiselta kaverilta. Varmasti mallinsa ollut oikein persoonallinen tyyppi. Osaisipa virkata, mukavia muistojahan tuollaiset on! Vaikka ei mahtaisi minun hermotkaan kestää täplien virkkuuta. Ja langat ainakin sotkeentuisi!
Seuraavaa postausta odotellessa! Hui, kyllä minuakin jännittäisi! Millaisethan tassut ne mahtaa olla?
Martikaisen(kin) tulkitsemana varmasti hyvä kappale.
VastaaPoistaTassut, ne ovat ruskeat, keskikokoiset ja 12-viikoiset...
Upea virkattu lemmikki! Ja kiitos vinkistä Martikaisen suhteen, herra on suuri suosikkini joten laitanpas heti kappaleen kuunteluun.
VastaaPoistaJa kyllä vain, jos jäbätsyjä siellä jänskättää niin täälläkin ollaan hengessä mukana ja sitä uutta tassun jälkeä odotellessa!
Utelias on tirkistellyt jo moneen otteeseen, että minkäsmoinen tassuttelija sinne ilmiintyy. Saamattomana on jäänyt tosin kommentointi.
VastaaPoistaAika karvainen tassuttelija, Tess. Tänään siivottiin ja vietiin matot varastoon :)
PoistaSuloinen kissa tuo virkattu versiokin :)
VastaaPoistaKissapojat ovat odottavan näköisinä. :)
VastaaPoistaIhania syyskuvia ja suloisia kissapoikia! Vastasin vihdoin ja viimein kesäkussa antamaasi tunnustukseen ja annan nyt takaisin toisen tunnustuksen, joka löytyy blogistani. Aurinkoisia syyskuun päiviä!
VastaaPoistaadidas ultra boost uncaged
VastaaPoistatory burch
adidas nmd xr1
reebok classics
cheap oakley sunglasses
adidas predator
christian louboutin sale
michael kors handbags
valentino outlet
ray ban wayfarer
2017.4.13chenlixiang