Neulemieltä ja jouluintoa?

Nooh, neuleinto on lepäämässä ihan selvästi - jotain kuitenkin, pientä. Joulumieltä ei sitäkään vielä ole kuin hiukkasen, joulukalenterin verran :)

Mutta tämä joulukalenteri onkin jotain muuta!

Jämälankavillasukkajoulukalenteri!

Missä neuloimme kerran -blogissa on juuri alkanut hupaisanhauska joulukalenteri, jossa neulotaan joka päivä sukkaa, vähän. Saapas nähdä, millaiset sukat ovat valmiina.

Minun aloitukseni on tässä:

Sukka aloitettiin kärjestä jollain värillä ja yksi kerros lisäysten jälkeen tehtiin kännykän suojakuorien värillä. Mieleni minun aina tekevi osallistua kaikkiin hauskoihin neulejuttuihin, mutta nyt on se kuuluisa motivaatio ja arkikin sellaista, että parempi on, kun ei liikaa innostu. Tähän kuitenkin sallin itseni innostua.

Villatakin jälkeen olen tehnyt tilapäisneuleita: tiskirätei, tuubeja, sukkia.

 

Löysin nimittäin vanhaa tiskirätteihin soveltuvaa lankaa ja päätin tuhota pari kerää. Varastot ovat liian isot. Tiskirättejä tarvitaan aina! Mutta nää arkineuleet...

 

Samalla löysin myös vuodelta nakki ja pottu sellofaanissa olevan lahjapakkauksen, jossa oli kaksi kerää pompom-lankaa. Mikähän minuun oli mennyt? Hämärästi muistan, että ostin langat jostain myyjäisistä.

 

No, sukkaa pukkaa. Ajattelin tehdä tyttärelle uni/kotisukat, koska hän pitää löperöistä sukista. Ei kelvannut. Motivaatio loppui siis neulojalta kesken.

 



 

 

Aika oudolta tuo sukka jalassa tuntuikin.... Aloitin kärjestä, koska haluan tämän langan loppuvan. Piitkät sukat ja tomaattikantapää. Ei mitään jämäkeriä tästä. Pakko ne kuitenkin on nyt valmiiksi tehdä, jotta pääsen neulomaan joulukalenterisukkia hyvillä mielin.

 

Mamma neuloo ja mä nukun sohvan toisessa päässä. En koske lankoihin, en. Niihin ei saa koskea.



 



 

Ulkona on jo paljon lunta. Koiran kanssa käydään päivittäin pitkällä lenkillä, vaikka lunta tupruttaisi kuinka. Tulos: väsynyt koira. Meillä muuten on nyt lunta oikein sopivasti eli paljon.

 



 

Kissat lämmittelevät uunin edessä, jos koira ei ole pallia varannut. Ei se kyllä niitä aina estä... eikä saakaan estää.

 

Oi, te ihanuudet.

 



 

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille! Ihan varmasti, jos oikein tarkkaan katsoo, voi nähdä pieniä jalanjälkiä lumessa - ja jos käy oikein hyvä tuuri, punalakkikin vilkahtaa!

 

Tuolla!