Uudesta Kainuun Lumo -langasta tein lahjaksi kirjoneulesukat. Ohje löytyi Otavan Myssystä sukkiin -kirjasta, pitkän harkinnan jälkeen. Aloitin toisesta langasta aika monta kertaa, mutta kun ei... ei vaan mitenkään tuntunut hyvältä. Ei tuntunut saajan langalta, malli ei täsmännyt... piti odottaa tätä lankaa.
Nämäkö sukat? Lapaset nuo on!
Kyllä, on ne sukat.
Vielä vähemmän sukat?! Oudot kintaat. Kenellä on tuollainen peukalo?
Eiku sukat.
Joo, on vähän kummallinen kantapää, mutta uskokaa tai älkää, ne kyllä toimivat. Kantapää tehtiin kaventamalla pari silmukkaa kantalapun keskeltä ja taittamalla lappu vastakkain ja silmukoimalla.
En ole paras silmukoimaan, mutta kyllä tuo kirjoneuleessa toimi. Kiilakavennuksia ei siis tullut ollenkaan, mikä oli ihan piristävä juttu. Jos sukan neulomisessa on jotain ärsyttävää, niin just nuo kavennukset ja välikerrokset.
Toivottavasti saaja tykkää. Koko on noin neljäkymmentä. Lanka tuoksuu vieläkin vienosti lampaalle, mmmm.. Saajan koirat voivat kyllä innostua. Tätä lankaa jäi vielä, että jossain vaiheessa uutta sukkaa pukkaa.
Toinen lahjaprojekti oli Annikaisen tossut. Näissä tossuissa on sitä jotain.
... kissankarvoja, niin...
En kuitenkaan tarkoita noita kissankarvoja (niitä on meillä kaikkialla. Varsinkin langat keräävät niitä puoleensa. Ja mustat vaatteet :) vaan tekotapaa ja toimivuutta.
Näissä on kolme lankaa ja puikot olivat 5,5. Tossut ovat nopeatekoiset, kestävät, pestävät, istuvat (toivottavasti). Ja helppotekoiset - ohje on tarkka. Näitä olenkin muutamia tehnyt, ja varmasti tulen tekemäänkin. Suosittelen!
Karrkin koivet.
Aurinkoista on ollut, mutta kylmää. Sohva on päivisin varattu, mutta jos oikein varovasti (kuin kissat) pyrkii viereen, niin voi onnistuakin.
Ai että viereen? Tähän? Sopiikohan?
Tää on jo aika varattu.
Tulevaa viikkoa ilahduttamaan Jaakkovaakko Jaketsuvaketsun silmät. Oi Jaakko!
(Ihan vain vahingossa asettui vihreälle tyynylle... varmasti tietää tuo linssilude, miten nuo silmät korostuvat... :)
Se on kesäaika, joten kesäkään ei voi olla kaukana!
Nämäkö sukat? Lapaset nuo on!
Kyllä, on ne sukat.
Vielä vähemmän sukat?! Oudot kintaat. Kenellä on tuollainen peukalo?
Eiku sukat.
Joo, on vähän kummallinen kantapää, mutta uskokaa tai älkää, ne kyllä toimivat. Kantapää tehtiin kaventamalla pari silmukkaa kantalapun keskeltä ja taittamalla lappu vastakkain ja silmukoimalla.
En ole paras silmukoimaan, mutta kyllä tuo kirjoneuleessa toimi. Kiilakavennuksia ei siis tullut ollenkaan, mikä oli ihan piristävä juttu. Jos sukan neulomisessa on jotain ärsyttävää, niin just nuo kavennukset ja välikerrokset.
Toivottavasti saaja tykkää. Koko on noin neljäkymmentä. Lanka tuoksuu vieläkin vienosti lampaalle, mmmm.. Saajan koirat voivat kyllä innostua. Tätä lankaa jäi vielä, että jossain vaiheessa uutta sukkaa pukkaa.
Toinen lahjaprojekti oli Annikaisen tossut. Näissä tossuissa on sitä jotain.
... kissankarvoja, niin...
En kuitenkaan tarkoita noita kissankarvoja (niitä on meillä kaikkialla. Varsinkin langat keräävät niitä puoleensa. Ja mustat vaatteet :) vaan tekotapaa ja toimivuutta.
Näissä on kolme lankaa ja puikot olivat 5,5. Tossut ovat nopeatekoiset, kestävät, pestävät, istuvat (toivottavasti). Ja helppotekoiset - ohje on tarkka. Näitä olenkin muutamia tehnyt, ja varmasti tulen tekemäänkin. Suosittelen!
Karrkin koivet.
Aurinkoista on ollut, mutta kylmää. Sohva on päivisin varattu, mutta jos oikein varovasti (kuin kissat) pyrkii viereen, niin voi onnistuakin.
Ai että viereen? Tähän? Sopiikohan?
Tää on jo aika varattu.
Tulevaa viikkoa ilahduttamaan Jaakkovaakko Jaketsuvaketsun silmät. Oi Jaakko!
(Ihan vain vahingossa asettui vihreälle tyynylle... varmasti tietää tuo linssilude, miten nuo silmät korostuvat... :)
Se on kesäaika, joten kesäkään ei voi olla kaukana!