Pystyraitalapaset

Vaikka näyttää siltä, että viimeisetkin lumet sulavat ihan kohta, oli pakko tehdä lapaset. Tilauslapaset tyttärelle. Olen nämä tehnyt ennenkin, enkä oikein ole ihastunut näiden neulomiseen, vaikka toki malli on yksinkertaisuudessaan kaunis ja lapasesta tulee lämmin.

Malli on kirjasta Myssystä sukkiin (Otava 2010). Käytin Seiskaveikkaa ja jotain toista samanvahvuista villalankaa, olisiko ollut Perua? Koska lanka oli paksumpaa kuin ohjeessa, lapaset on tehty 48 silmukalla. Kärki ja peukalo on tehty kaksinkertaisena (ja rikoin ainoan ruusupuisen puikkosarjani puikon! Oih!)

mallikerta (neljä silmukkaa):

1. krs        3 o tummaa, nosto
2. krs        1 o tumma, nosto, 1o tumma, 1 o vaalea
3. krs        1 o vaalea, 1 o tumma, 1 o vaalea, nosto
4. krs        1 o vaalea, nosto, 2 o vaalea

Lapasten suuaukossa oli nirkkoreuna, jota tyttäreni ei halunnut.

Lämpimät ovat ja pesukoneessa pestävät. Kestävät.

Kahden viikon sairastelun jälkeen iski into. Ensiksi piti käydä hakemassa kirjastosta inspiratsioonia. Hyvä reissu! No, Vintage-neuleet eivät iskeneet ollenkaan, ei minulle lainkaan tuollaiset mallit.

Sitten tehtiin Kuopioon Ikea-reissu, ja tällä kerralla mukaan lähti kankaita. Hauskoja värejä kevääseen, mutta nyt mielenkiintoisinta olivat tilkkurullat.  Siskon kanssa ihmeteltiin tiukasti rullalle pakattuja tikkuja, 50 kpl 20 x 20 cm. Onkohan niitä ollut siellä pitkäänkin? Sen verran harvoin käydään, että nämä tilkkuhommat olivat minulle ihan uusi juttu.

Sur- sur! Olipas kivaa pitkästä aikaa ommella, varsinkin kun tilkut olivat jo valmiit eikä saksihommia ollut lainkaan.

Tilkut riittivät tyynynpäälliseen ja pieneen vilttiin.

Mikäs möykky se tuossa on?

Voi Jakkovakko, tuosta ei kyllä seuraa mitään hyvää!

Tää on mun paikka. Et tule.

Takuuvarma räyhäpaikka, toinen viltin alla.

Jos kuitenkin...

Nyt on lomat lomittu, taudit sairastettu ja kevät voisi jo tulla!