Aikuiselle naiselle

Muutama päivä sitten sain valmiiksi kauan aloittamani villatakin. Sen, joka vain pysähtyi moneksi viikoksi.

 Malli on Modasta 9/2013 nro 8, alunperin Silk Mohairista neulottu Naisen punainen pitkä jakku.
"Aikuiselle naiselle. Naisellista pehmeyttä hänelle, joka satsaa laatuun ja haluaa näyttää hyvältä".

Niinku. Niinku silleen, että löysin lankavarastostani Novitan Rose Mohairia neljä kerää, turkoosiapa tietenkin. Ajattelin, että kyllähän nämä täytyy käyttää, vaikka en mohairin ylimpiä ystäviä olekaan. Ja että riittäisivät hyvinnii. Ja että kiva, jännä malli, jossa on tuollainen liehuke (ja miten kätevä t-paidankin päällä!)

Ehkä Rose Mohair ei ihan ole sitä laatuun satsaamista?

Pitäisi muistaa, että sillä neulelehden langanlaihalla mallilla kaikki näyttää hyvältä. Ja että kun vaihtaa langan, niin vaikka kuinka laskisi metrejä, niin yllätyksiä voi tulla. Ja että se mohair ei nyt ihan kuitenkaan ole parasta iholla.

"Älä nyt vielä lissää levitä ittees!" tokaisi neiti, kun yritin poseerata takkini kanssa. Ensin tuntui, että eihän tämä liehuke istu millään. Hihat ovat oikeinkin istuvat, mutta tuo liehuke ei ole tarpeeksi liehuke. Ja väri? Menettelee.

Onneksi osaisin kuitenkin jotenkin korvata loppuneen langan Alizian mohairilla, jota onneksi oli jäänyt isohko kerä huivista. Ei nuo hihat minua enää kiusaa. Siinäpä sitä olikin pakertamista, kun aloitin molemmat hihat samaan aikaan pyöröllä olkapäästä ja levensin siinä, missä ohjeessa kehotettiin kaventamaan. Onnistuu se näköjään noinkin.  Halusin ehdottomasti käyttää kaiken turkoosin Rose Mohairin (en sitten muistanut säästää edes saumojen ompeluun...) ja aloittaa samassa kohden käsivartta Alizialla.



Meitsie peilin kautta, koska neiti ei halunnutkaan kuvata enempää. Ja kerroinko jo, että joku astui kameran laturin päälle ja rikkoi sen? Meillä oli pari kuukautta lainalaturi, mutta kyllähän omistaja sen joskus itselleen takaisin halusi.

Neulos oli helppoa tunturineulosta (tällä nimellä on kuullut sitä joskus kutsuttavan). Mukavaa, pehmeää ja venyvää.

Ihan ei tämä aikuinen nainen ole päättänyt, meneekö takki pitoon vai jonnekin muualle. Ehkä sitä voisi pitää, jos keskeltä edestä nappaisi jollain etuosat kiinni yhteen... Ei ihan mahdoton, mutta vähän sellainen pettymys.

 Aina se jotain neuloo eikä ole sitten tyytyväinen. Olihan sitä varmaan ainakin mukava neuloa? Paljon istui telkkarin edessä. Ja neidin kanssa keittiön pöydän ääressä.

Pitäisi varmaan enemmän miettiä, millaisia projekteja aloittaa. Mitä tuota edes aloittamaan, jos ei innostu heti? Ei pidä tehdä kuin Tärkeitä Asioita, niin kuin tää lepääminen.

 Tietenkin noita lankavarastojakin pitää välillä penkoa. Ne onkin aika hauskoja paikkoja telmiä! Se villan tuoksuu, oih... Hyviä hajuja...

Mutta uhosi se, että jos ei tule pidettyä, niin tekee siitä kissanpedin. Sopii mulle. Vähänhän se karvastelee, mutta aika pehmeä se kyllä oli, se takki.


Karrkki, voisi sopia sun silmies väriin.