Sinisukkaset kevätväsymyksessä

Louhittaren luolan ihana ihana sinisenturkoosi lanka on jo pari, kolme vuotta vanha, sellainen aarre, joka ei ole löytänyt vielä kohdettaan. Yritin tehdä siitä lahjaksi pitsisukat, mutta... Kuinka monta kertaa pitääkään  muistuttaa, että kirjava lanka ei välttämättä ole ihan omimmillaan pitsissä?

Sitten onnistui. Kiitos, Kisulit! Joskus ei vain tajua.

Siis 60 silmukkaa ja sukat vauhtiin. Yksinkertainen valepalmikko reunaan ja se on siinä. On muuten aika mukavat jalassa.

Resorin tein 1o1n perinteisesti, mutta oikeat otin takareunasta. Takaosa joustinta kantapäähän asti, ja sitten ranskalainen kantapää.

Väri pääsi hienosti oikeuksiinsa, ja kyllä se tämä yksinkertainen malli oli oikea just tälle langalle. Tällä hetkellä.

Muuten on ilmassa ollut kevätväsymystä. Lunta on vähän, vettä sattaa välillä, mutta on kyllä aurinkoakin näkynyt.


Ihan tällainen olo on ollut jo pari viikkoa. Pitäisi tehdä vaikka mitä. Vähän stressiä pukkaa.

Näitä kuvia on ollut tuhottomasti, mutta näin nämä karvakaverit pysyvät kasassa ja kuvassa. Nyt on Jaakonkin hermot pysyneet kasassa, ja uni maittaa. Leo taitaa olla hereillä ja valppaana.

Pian on pääsiäinen. Sitä ajatellessani mieleen tulee aina kahden vuoden takainen pitkä ja surullinen viikonloppu. Haru.

Löysin jostain salaperäisestä kansiosta Sailan ottamia kuvia siitä hienosta hetkestä, kun pieni punainen Harutsiini meille saapui.

Pieni kissa voi tehdä tosiaankin ison jäljen. Vielä on ikävä.