sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Sinisukkaset kevätväsymyksessä

Louhittaren luolan ihana ihana sinisenturkoosi lanka on jo pari, kolme vuotta vanha, sellainen aarre, joka ei ole löytänyt vielä kohdettaan. Yritin tehdä siitä lahjaksi pitsisukat, mutta... Kuinka monta kertaa pitääkään  muistuttaa, että kirjava lanka ei välttämättä ole ihan omimmillaan pitsissä?

Sitten onnistui. Kiitos, Kisulit! Joskus ei vain tajua.


Siis 60 silmukkaa ja sukat vauhtiin. Yksinkertainen valepalmikko reunaan ja se on siinä. On muuten aika mukavat jalassa.


Resorin tein 1o1n perinteisesti, mutta oikeat otin takareunasta. Takaosa joustinta kantapäähän asti, ja sitten ranskalainen kantapää.


Väri pääsi hienosti oikeuksiinsa, ja kyllä se tämä yksinkertainen malli oli oikea just tälle langalle. Tällä hetkellä.

Muuten on ilmassa ollut kevätväsymystä. Lunta on vähän, vettä sattaa välillä, mutta on kyllä aurinkoakin näkynyt.


Ihan tällainen olo on ollut jo pari viikkoa. Pitäisi tehdä vaikka mitä. Vähän stressiä pukkaa.








Näitä kuvia on ollut tuhottomasti, mutta näin nämä karvakaverit pysyvät kasassa ja kuvassa. Nyt on Jaakonkin hermot pysyneet kasassa, ja uni maittaa. Leo taitaa olla hereillä ja valppaana.


Pian on pääsiäinen. Sitä ajatellessani mieleen tulee aina kahden vuoden takainen pitkä ja surullinen viikonloppu. Haru.

Löysin jostain salaperäisestä kansiosta Sailan ottamia kuvia siitä hienosta hetkestä, kun pieni punainen Harutsiini meille saapui.


Pieni kissa voi tehdä tosiaankin ison jäljen. Vielä on ikävä.

10 kommenttia:

  1. Hienostihan se Jaakkokin on koiraan tottunut, kun noin lähekkäin mahtuvat olemaan! Hyvä Jaakko! Leon haukotukset taas on sellaisia, että rupesi haukotuttamaan itseäkin! Tuo kieli on hauska, kun se rullautuu noin!

    Haru :( Kyllä pienillä kissoilla on isot jäljet! Se oli surullinen tarina, Haru vaikutti olevan Suuri Persoona! Varmasti on ikävä vielä. Ei se ehkä mene lainkaan pois, mutta muuttuu toisenlaiseksi ajan kanssa.

    Surullisista muistoista huolimatta mukavaa pääsiäisen odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää pääsiäisen odotusta teillekin!

      Harua ajattelen varmaan loppuelämäni, mutta lämmöllä, en pelkällä surulla. Vähän ihmetyksellä ja paljolla kiintymyksellä.

      Tytär hoksasi, kuinka saa kissan haukottelemaan. Menet sen lähelle, katsot
      sitä ja haukottelet itse. Se on varmaan jokin hämmennysreaktio.

      Poista
  2. Voi pieni Haru, miten upea se olikaan, niin kun minäkin kovasti ihastuin Internetin välityksellä - on se elämä kummallista.. Kaunis kasa sulla edelleen on siellä sohvalla kavereina :) Meillä ei ole lunta ollut enää viikkoihin, eipä tosin juuri koko talvena. Kun en tuosta lumesta ja talvesta tykkää niin ehkä olen onnekkaasti valinnut asuinpaikkani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ja kaunis kasa on. :) <3 Elämä vaan on joskus tällaista. Harun olisin niiiin mielelläni pitänyt, mutta eihän mitään oikeasti omista. Onneksi sain edes hetken välittää ja nauttia.

      Poista
  3. Haava parantuu vaan arpi jää aina..
    Kuitenkin, mukavaa pääsisäisen aikaa surullisesta muistosta huolimatta teidän koko poppoolle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä samaa teille! Tänä vuonna pääsiäinen taitaa todellakin olla keväistä aikaa - valoa ja lämpöä luvassa!

      Poista
  4. Nuo sukat ovat just sopivan yksinkertaisen kauniit. Ollos hyvä ideasta.

    Pääsiäiseen kuuluu suru ja ilo, niin kuin elämään muutenkin. Näin kai se on nähtävä. Onnelliset hetket, ilon pilkahdukset ja kohtaamiset monenlaisten olentojen (karvaistenkin) kanssa tekevät elämästä kuitenkin merkittävän ja kannattelevan. Toivottavasti kevätväsymys helpottaa vähitellen.

    Hyvää pääsiäisen aikaa!

    VastaaPoista
  5. Hyvää pääsiäistä sinnekin!
    Niin, elämä kun on... sellaista. Ja totta virkot.

    Aurinko kyllä antaa energiaa. Tässähän voisi vaikka mitä :)

    VastaaPoista