Islantilainen villatakki

Mun villatakki! Perintövillatakki, näin sitä olen kutsunut. Mä niin tykkään...

 

 

Malli on kirjasta Islantilaisia neuleita (Tammi). Tilasin kirjan talvella Jujusta, koska ajatuksissa oli tehdä itselle Oikeasta Langasta Arvokas ja Rakas Villatakki. No, sitten tuli Kainuun Lumo, ja se oli siinä. Ihania, tuoksuvia, kotimaisia lankoja. Suomenlammasta ja Kainuunharmasta.

 

Ja villis on valmis.

 

 

Napit puuttuvat, mutta nekin löydetään kyllä aikoinaan.

 

Näinhän siinä käy, kun tytär pyydetään kuvaamaan. Hän osaa kyllä ottaa kuvat, mutta tuo pieni riiviö Karrkki... En varmaan ole kovin kaukana totuudesta, jos väitän sen hyppäävän noin 15 kertaa päivässä niskaani. Yleensä ilman kynsiä.

 

 

Siellähän se pieni pirteä kakkanaama taas kuikkaa! Karrkki hyppää yleensä takaapäin.

 

 

 

Pitikin juuri nyt tulla kevään kaunein päivä! Toivotaanko kylmää ja kosteaa kesää? No ei sentään. Mutta tämä lanka, tämä malli, kaikki on niin just täsmälleen oikein. Ihan kuin tuo villis olisi minulle tehty ;)

 

 

 

Musta on siis luonnonmusta (bää-ää), oranssi ja keltainen kasvivärjättyjä (en nyt muista täsmälleen millä, lupiini ja... Kisulit?)

 

Huoh. Niin ihana. Erityiskiitokset langan toimittajalle.

 

******

Tänään tosiaan ilma tuntuu lähes helteiseltä ja kissatkin ovat vihdoinkin päässeet parvekkeelle. Meillähän oli tässä muutama päivä sitten vielä lumi maassa. Ei olisi uskonut, että parissa päivässä ilma näin vaihtuu.

 

Leo rakastaa ulkoilua.

 

 

Leo on tätä hetkeä odottanut. Partsin sisustus kesää varten on vielä kesken, mutta hyvin se näinkin menee.

 

Karrkki on niin graafinen luikero. Herralla on jatkuva lihotuskuuri ja ruoka tulee heti kuonon eteen, kun edes vähänkin näyttää siltä, että jotain tekisi mieli. Mutta ei se liho. Varmaankin tuo mahdoton energisyys ja touhottaminen, niskaan hyppely yms.

 

 

JaakkoVaakko, pieni tilliäinen. Vihersilmä, silliäinen.

 

 

Kyllä Sinakin parvekkeelle pääsee. Siinäpä on mukava makoilla ja tiirailla naapuruston koiria. Yleensä se ei hauku muita koiria, mutta jostain syystä yläilmoista pitää ilmoittaa muille, että tämä on sen aluetta.

 

 

Olen minä ihan hiljaa. Ainakin vähän aikaa.

 

Ei Sina oikeastaan juuri hauku. Välillä ilmoittelee vieraista ja tiellä kulkijoista, mutta remmissä se ei ole koskaan rähjännyt. Se on itse asiassa aika helppo koira. Mukava ja fiksu.

 

Yritän päivitellä vähän useammin, mutta nyt ei vaan ole jaksanut, innostanut, halunnut, viitsinyt. Nyt on huivi puikoilla, toinen odottaa ja mielessä on kaksi muuta työkavereille lomallelähtemislahjaksi.

Hyvää toukokuuta, ystävät!