Kissalapaset Mau

Ensin ei osaa aloittaa, ja sitten tekee parissa päivässä lapaset. Nih. Kummallista.

Aika kauan katsoin tuota paperia, johon olin tulostanut kissalapasten kuvan kuvahaulla cat motifs knitting. Kiva kuva - oli tarkoitus muokata kissasta vähän simskumaisempi tai sitten silmukoida päälle vähän väriä, mutta enpä taidakaan. Ei tuosta simskua saa silmukoimalla.

Kissa se kyllä on.

Näitä ei nyt ole höyrytetty eikä juuri muuta tehty kuin langat päätelty. Kirjoneuleen saaminen tasaiseksi ei ole helppoa, ei. Alaosaan piti suunnitella jotain, koska kuvio ei ylettynyt ranteeseen asti. Piankos sitä "mau" kirjoittaa (olisin halunnut "miau", mutta se ei sopinut ;)

Puikot 3,25, 46 silmukkaa ja langana Virosta ostettu... jokin. Näistä tuli todella istuvat lapaset, lähes napakat käteen. Voisiko sanoa, että istuvat kuin hanska käteen?

Hei, me nukutaan, älä tuo niitä tänne uunin päälle.

Toinen puoli ja peukalo on sitten tuollaista jonoa.

Iltalenkillä olivat jo kädessä, ja nämä lapaset ovat kuuuuumat... (tai sitten lunta oli vähän liikaa tarvottavaksi - meillä on paljon lunta. Paljon.)

Yrittelin ottaa päivänvalossa movember-kuviakin, mutta kollit olivat nukkumassa, eivätkä suostuneet oikein kuvauksiin.

Tästä tulikin nenäkuva. No, nenäpäiväkin oli vasta.

Ihana on tuo kissan nenänpäällinen. Lyhyttä tiivistä karvaa. Silkkistä.

Täh? Mitä täällä tapahtuu? Hei, me nukutaan...

Sullakin on Karrkki ihana tuo nenä.

Anteeksi nyt vaan, kuvataan ne viikset sitten joskus toiste tarkemmin.

Kyllä Sinallakin on viikset, mutta ne ovat tuolla parran ja kuonokarvojen peitossa.
Tää lagottotäti on kyllä aika karvanen. Neiti-koiraksi.

Hyvää isänpäivää kaikille!

(Ei ole totta... kaikki seurattavat blogit ovat hävinneet lukuluettelostani.... voih!!)

Tiikerisukat ja kumppanit

Grrr... tiikeri tankkiin! Lapsuus tuli mieleen, kun löysin tämän tiikerilangan Oulusta. Kun isä kävi tankilla Essolla, hän toi mukanaan aina eläintarroja, joita sitten liimailin vihkoon. Ja se raidallinen trikoohaalari, joka päällä pystyi leikkimään tiikeriä!

Miau! Ei sovi mulle!

Eipä olekaan sulle, Jaakkoseni. Eikä mulle.

Kyllä on kummalliset sukat... 

Otin tämän sukkaneuleen mukaan, kun matkustimme Tallinnaan. Sukat ovat siis olleet jo aikaa valmiit, mutta kun se johto... (yksi toinen johto löytyi kuitenkin, ja se sopi!)  Lanka on Hjelte Garnin Safari, 75 prossaa villaa. Näihin sukkiin meni yksi kerä ja risat. Ostin myös valkopohjaista tiikerilankaa toiseen sukkapariin.

Aika kiva kuviointi tuli, vaikka ehkä olisi saanut olla enemmän lätäköitymistä. Malli on perussukka, sivussa kulkee valepalmikko.

Sitten käytin Kainuun Lumon lankoja taas. Neulepussukan pohjalle oli jäänyt pieniä ja vähän isompia keriä, ja olinhan ostanut ruskeaa sukkalankaa vähän lisää.

Raitaa.

Siinä on siskon huivia, rannekkeita, omaa Stripe Studyani, villatakkia... Niin kauniita värejä saa kyllä kasveista, kun vaan osaa.

Tällaiset niistä sitten tuli.

Karrkki, oot ihan mun sukkien värinen.

Jaakko tykkäsi lampaanhajuisista sukista sen verran kiihkeästi, että nämä sukat pitää laittaa visusti piiloon.

Vähän olisin vain maistellut. No, ehkä vähän enemmänkin. 

Ja sitten lapasiakin olen aloitellut. Niitä on kyllä niin ihana tehdä! Nämä menevät tyttären poikaystävälle. Taisin vähän innostua... piti tehdä ruskeat lapaset. Peruslapaset. Onhan nämä ruskeat!

Ne on myös aika isot eikä niissä ole joustinvartta. Mahtaako kelvata? Kuvio on Novitan lehdestä sovellettu ja napattu - alkuperäinen kuvio oli osa villatakin kuviota. Oi, ja on paljon virheitä!

Toiselle puolella on intialainen peukalo. En ole koskaan tehnyt sitä kirjoneuleeseen, mutta onnistuu näköjään näinkin.

Sitten olisi puikoilla yksi huivi, yhdet lapaset ja suunnitteilla vielä ainakin parit sukat, joululahjaksi. Ja toinen huivi.  Ja se tunika. Kollegan lahjaa varten pitää virkata isoäidinneliöitä. Ai niin, ja se lenkkimohair odottaa yhä villatakiksi muotoutumista... Miten tässä nyt töihin ehtii?

Paha neuloosi on taas iskenyt.

Mamma teki just yhelle chihuauauau-hauvalle villapaidan, eikä se ollut kyllä kovin nätti. Toivottavasti se ei saa sitten mitään kummallisia ideoita lisää päähänsä...

Voihan Nurri!

Syysloma, syysloma! Vaikka se onkin jo lopuillaan, niin se oli kuitenkin.

(Oikeastaan nyt piti postata sukkia lähinnä, mutta joku ryökäle on piilottanut kameran johdon. Olisiko kyseessä "ne"? Kissat ja koira vakuuttavat viattomuuttaan. Toisaalta tämä hortensia-ihminen myöntää, että jokin muistikuva siitä on olemassa... Itku sentään! Uuden laturin hankkimiseen meni vuosi, ja nyt hävisi se johto!)

Mutta palveluskunta kävi täällä. Lomalla. Kun kotona ei saa juoda tarpeeksi kahvia eikä ole tarpeeksi kissoja, käydään lomalla kissakahvilassa.

Meillä oli onnea. Kissakahvila Nurrin (Tallinna) keittiö oli remontissa ja hetken pelkäsimme, että emme pääse ollenkaan sisälle. Mutta päästiin! Ovella odotettiin kissakahvilan palveluskuntaa, ja sisäänpäästyä tilattiin oikein hyvät kahvit ja kakut.

Ja oli siellä kissojakin.

Ei me niitä lähmitty oikeastaan, koska ne halusivat lepäillä ja kelliä. Katseltiin, ja välillä koskettiin hännänpäätä, kun sellainen vilahti ohi.

Hyvä nukkumisrahi tällä tiikerillä.

Tätä taisin vähän silitelläkin :)

Lötkötteli siinä niin rauhassa, että pakko oli vähän leikityttää.

Kissoja oli kuulemma kymmenen ja niitä mahtuisi yhteensä viisitoista. Jos kissat eivät halunneet olla kahvilan puolella, niillä oli luukku omiin tiloihinsa (siellä oli hiekkikset yms.)

Joskus voi olla parempi tiirailla puolivälissä.

Käykää ihmeessä tutustumassa, jos Tallinnassa liikutte. Kahvila on Stockmannia vastapäätä, ja sinne kyllä löytää. Kahvila on hyvä, ja muutama euro laskun päälle menee löytykissojen hyväksi.

Omat kissat ovat nukkuneet, tarkkailleet tipuja ja syöneet hyvin. Ja nukkuneet. Ja syöneet hyvin. Välillä on ollut kissaralliakin. (Voisi vaikka ajatella, että Sina on romagnolo rex. Aika moni lagoton omistaja sanoo, että oma lagotto osaa kehrätä. Kuulostaa kummalliselta, mutta Sinakin tyytyväisenä ollessaan örisee/hengittää raskaasti... minä kutsun sitä myös kehräämiseksi. Meillä on siis kolme ja puoli kissaa ja puolikas koira ;)

Kaverit.

Leo.

Tällaisia tipuja meillä on liikkunut. On siinä kyllä kolleille ihmettelemistä! Vuosi sitten näitä näkyi ensimmmäisen kerran ja kauan meni, ennen kuin ymmärsin, että se on fasaani. Näillä korkeuksilla?! Viime kesänä oli ensimmäisiä poikasiakin.

Mamma, mikä toi on?

Lokakuun lämmittäjiä

Pitkään ja hartaasti neuloin Veera Välimäen huivia Stripe Study.  Ostin langat ja aloitin, ja hetken luulin neulovani patjakangasta. No ei. Oikeasti värit ovat kauniit. Tällainen siitä sitten tuli:

Outo? Ainakin minusta melkein loppui usko, kun toinen puoli näytti koko ajan niin nysältä - miten tätä muka pidetään? Tippuuko se olalta?

Ihan hyvin sitä pidetään. Eikä tipu olalta. Se on lämmin, lämmin. Kun neuloin sitä, Karrkki tuli mussaamaan (leipomaan, jotkut sanovat tätä tassujen liikettä) syliini pehmeää lampaalle tuoksuvaa villaa.

Siis huivihan on oikeasti iso. Tosi iso, ainakin minun versioni.

Lyhyempi puoli heitetään olan yli ja pitkä kiedotaan rinnan edestä.

Voi sitä roikottaakin, jos niskan keskikohdan antaa luistaa täysin sivulle. Minulle näin on hyvä. Malli on yksinkertaisen nerokas, ja on siinä oikeinneulottavaa rutkasti! Minun huivissani se pointti on kuitenkin nuo värit: Kainuun Lumon kasviväreillä värjätyt lähivillat. Huivi tuoksuu vielä kaukaisesti lampaalta, ja olenkin luvannut Karrkille, että sitten kun on oikein kylmä ja pimeä talvi ja tarvitaan villahuiveja, se saa tulla syliini ja kietoutua tähän huiviin.

Niin se ympyräjuttu viime postauksesta? Hm. Taitaa tulla kissanpeti kuitenkin. Olen nysvännyt sen kanssa aika pitkään, ja kun ei tee mieli neuloa sitä. Se ei vaan --- istu. Olen yrittänyt näitä ennenkin ja epäonnistunut.

Onneton kasa.

Lankana tässä on villainen virolainen lanka, jota todellakin riittää. Ympyrävillatakkihan tästä pitäisi tulla, jos usko ei nyt kokonaan ole loppunut. Voipi olla, että on. Kehtaisko enää virkata eteenpäin. Jos se on sittenkin ajanhukkaa.


Meille tuli uusi lipasto! Sisko muutti kaupunkia ja asuntoa pienempään, joten ostin häneltä uuden langansäilytyslipaston. Sukulaiskierrätystä parhaimmillaan! Lipasto pääsi heti monenlaiseen käyttöön, hm.

Leo huomasi heti, että lipaston päällä on mukava istua ja tuijotella muita. Leon puuhia tuijottavat ensimmäisen lauman kissat Kape, Momo ja Mäkä siskon tekemästä kudonnaisesta.

Mitä nää Leo katselet?

Karrkki näköjään taas leikkii tolla siimalla. Onneksi annoit sen sille, niin hirveää meteliä se muuten pitää.

Lokakuuta lämmittävät myös kämmekkäät, jotka tehdään tässä tapauksessa vanhoista Puro-keristä telkkarin ääressä ohjeita lukematta.  4 kertaa 8 silmukkaa, jotta tulee tarpeeksi napakat. Pari palmikkoa ja se on siinä.  Ajattelin tehdä tyttärelle vielä valkoiset (nämä menevät siskolle) ja työkaverille yllätyksenä hakuharkkoihin.

Aurinkoista on ollut, jopa niin, että kesäksi ulos viety ja sittemmin sisääntuotu maljaköynnös innostui kukkimaan.

Siinä on muuten kirvoja. Ja se tahmaa. Pitikö se tuoda tänne meidän viidakkoon? Tää on kissojen paikka. Ei onnistu hortonomihommat tuollaisen kanssa.

Kissoilla on ollut lokoisaa auringossa. Kyllä ne osaavat aurinkonsa löytää.

Ihana kanelileijona.

Ja nämä kamut. (meillä on näköjään aika pölyistä...)

Tällä kamulla on pian synttärit. Kolme vuotta täyttää hän.

Ennen niitä kemuja juhlitaan kuitenkin tänään eläintenpäivää! Hyvää eläintenpäivää kaikille, karvaisille ja karvattomille!

Kissasukat ja pyörylöitä

Vielä on lankaa jäljellä! Kainuun Lumon lankoja nääs (ja näiden jälkeenkin on.. oho. Taisi tulla tänään lisääkin!)

Sukat. Niitähän tarvitaan ja niitä on mukava tehdä. Idean ja lähtökohdan sain näihin mistäs muusta kuin FB:n kautta. Kissakas-sivusto ohjasi kissasukkien ohjesivulle.

Ensin innostuin Viirukissan väkerryksiä -blogin kissasukkien ohjeesta. Ihanat sukat siellä! Värikkäät ja hauskat! Kun rupesin niitä toteuttamaan tylsästi harmaasta ja valkoisesta, huomasin, ettei ihan toimi minun langallani tai tavallani tehdä. Ajattelin nimittäin tehdä vain yhden kissarivin sukan varteen, mutta voi!, kissat olivatkin väärinpäin.

Kaiken lisäksi kissojen yllä oleva joka toinen harmaa -kerros sai kissat näyttämään poroilta (sanoi siippa). (Kuvan rivistössä kissat ovat oikeinpäin ja kissojen ala- ja yläpuolella on muutama harmaa rivi ylimääräisenä - toista sukkaa ei purettu eikä kuvattu).

No, sitten tehdään kääntövarsisukat. Juu. Ovat kissat sitten oikeinpäin.

Yksi kissarivistö piti vielä saada jalkaterään, ja siinäpä se. Tämän mallin alkuperää en enää muista, olisinko Ravelrysta joskus tulostanut kissamotiiveja. Nämä kissat saavat rauhassa tuijotella kantajaansa silmiin saakka.

Tuli harmaat, lämpimät ja kissamaiset talvisukat.

Näitä sukkia ei sitten jätetä lattialle, sillä sekä koira että kissat ovat niistä ERITTÄIN kiinnostuneita. Taitaa vielä se lampaan tuoksu tulla läpi.

Sitten on ollut projektia projektin perään, sellaisia pieniä kuten rahin päällinen virkkaamalla ja pari huivialoitusta.

Kuuman kesän hauskin työ oli varmastikin vanhojen t-paitojen tuhoaminen leikkaamalla ne suikaleiksi. Mökin kuistilla työ sujui ja virkkaaminenkin oli taas hauskaa. Mutta kesken jäi se matto: ei viitsi sisällä leikata, vaikka t-paitojakin kyllä vielä olisi. Kierrätystä parhaimmillaan.

Sun mattos lainehtii, kuule. Ootko lisäillyt vähä liikaa?

No oon. Jospa se sitten ensi kesänä korjaantuisi. Kyllä se mökille jonnekin kelpaa. Huussiin?

Mikäs se tämä sitten on? Karrkin takapuoli ja aloitus. Eii, ei ole huivi. Eikä ole pöytäliina. Luulisin. Lankana on vironvillaa mustasininen kerä ja malli on Oma koppa -kirjasta. En ole vielä ihan varma, onnistuuko tämä tai onko malli minulle liian pitsinen. Vähän olen varioinut ja aionkin vielä varioida, mutta jotain siitä kyllä pitäisi tulla.

Meidän Jaakko taitaa olla salaa rakastunut koiraan.

No en ole. Muuten vaan tulen aina syliin, kun koira on rapsutettavana. Sen kuono haisee hassulle. Mitä se oikein siellä metsässä syö? Ja sitä paitsi sen silmät välkkyvät kummallisesti, kun työnnän kuononi sen kirsun ja silmien lähelle. Enkä pelkää yhtään! Sitä paitsi se pitää pitää kissannuhteessa.

Hehe. Salarakas.

Joko on marjat poimittu? Omenat keitetty hilloksi? Sieniä kerätty? Pian pitäisi alkaa täälläkin omenahommiin.

Meidän ikioma kunnon sato, ensimmäinen! Oooh...

 

Siskolle ranteiden lämmittimet

Oransseja Kainuun Lumon lankoja jäi vielä huivin ja villatakin jälkeenkin, joten ajattelin tehdä niistä jotain pientä lämmittämään siskon ranteita. Mallejahan on kämmekkäisiin vaikka kuinka, ja siskolle olisi kelvannut ihan perinteinen rannemalli, mutta mutta... niitä on tylsä tehdä. Toisaalta kämmekkäät ovat kuitenkin usein sormikkaat, joissa on lyhyet avoimet sormet.

Joskus aiemmin olen tehnyt lenkillisiä toiseen osoitteeseen. En ole ihan varma, miten ne käytössä toimivat, mutta ovathan ne vähän kauniimmat kuin pelkkä ranneke.

Hassultahan ne näyttävät, mutta istuvat oikeasti todella hyvin!

Resori on muunneltua joustinta ja kämmenosa helmineuletta. Silmukoita vähensin resorin jälkeen reippaasti, jotta lämmittimet menisivät kättä myöten.

Lenkki keskisormeen, ja varmasti pysyvät kädessä. Tosin jos tekee tiukat, pysyvät lämmittimet kädessä ilman lenkkiäkin. Kokeiltu on.

Suosittelen kokeilemaan, jos ranteisiin tarvitsee lämmikettä! Periaatteessa lämmitin on suora pötkylä, josta kavennetaan kahdelta puikolta nurjalla puolella haluttu määrä pois (neulotaan siis loput tasona). Sitten lenkki, itselle sopiva, ja se on siinä. Voihan näitä pitää vaikka ohuiden sormikkaiden päälläkin.

Sisko piti väristä ja toivon, että ne ajavat asiansa.

Näillä helteillä lämmittimet eivät taida vielä olla tarpeen kuitenkaan. :)

Kuumaa on ollut. Jotkut vain tarvitsevat vielä kuumempaa.
Voisitsä Leo tulla sieltä auringosta pois?
Aurinkokuningas.

Noup.

Leon suu on parantunut hyvin. Voi, kun tämä kuva olisi onnistunut ja tarkempi! Kollipoika ja yksi hammas.

Lämpöä olemme olleet paossa mökillä, jossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Tila on tietenkin pieni, joten varsinkin aamuisin on todellakin huomannut, että tilassa on kolme kissaa. Ja miksi niillä on aina nälkä? Miksi ne heräävät yhdessä auringon kanssa? Miksi niiden pitää öisin tunkea peiton alle, kun on muutenkin kuuma?

Päivisin ne lepäilivät. Yhdessä ihmislapsen kanssa päikkäreillä. (Kyllä, Karrkkikin on kopassa).

Leon lempipaikka on vanha keinutuoli. Palveluskunnan piti pitää huoli, että tuoli ei ole liian lähellä ikkunaa... Joku nimittäin kiikkui selkänojan päällä... Seurasimme jännittyneinä, lentääkö JakkoVakko tuolista, kun Leon painosta vaakatasossa oleva keinutuoli palautuu takaisin Leon hypätessä selkänojalta maahan. Ei Jakko lentänyt.

 

 

Onko ruskea väri helteellä jotenkin viileämpi?

Ukkosetonta loppukuuta ja elokuun alkua! Kollipojat eivät näistä näkymistä ja äänistä hätkähdä, mutta koiralla on vähän tukalampi olo...