sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Entisöintiä

Tänä syksynä se onnistui. Vihdoinkin minulla oli aikaa opetella puutyöhommia. Ilmoittauduin entisöintikurssille ja otin vanhan tuolin mukaan -  aluksi yhden, hyvä jos kolme saan valmiiksi syksyn aikana. Tuoleja on kuusi ja sitten on vielä aika massiivinen ruokapöytä... saavat odottaa.

Tästä se alkaa.



Siklillä rapsuttelusta olen saanut jo ihan tarpeeksi. Kokeilin lakanpoistomömmöäkin, mutta oli sitäkin ikävä poistaa. Tämä homma vaatii hyvän ja teroitetun siklin, huomasin. Teroituksen kanssa oli vähän niin ja näin, mutta lihastyölläkin pääsee pitkälle :) Mutta siis käsin rapsutetaan puhtaaksi vaan. Lakkapurua syntyy paljon. Ja kädet ovat kipeät.


Paksun ja vanhan lakan alta paljastui puupinta. Kanssatyöskentelijältä kuulin, että nämä tuolit olisi tehnyt Lahden puutyö tms. Meille ne ovat päätyneet mieheni vanhemmilta.

Ei minua olisi haitannut halkeileva lakka ja vanha pinta, mutta varsinkin kolme tuolia oli sellaisessa kunnossa, että niille istuminen oli riski. Sivusuuntaheilunta oli rajua. Joskus pelotti ja nolotti, kun vieraana oli isompia ihmisiä.

Ensin lakka pois, sitten hionta käsin, sitten tuolit kappaleiksi, hiontaa lisää, liimaus (ja niiden liimojen poisto muualta kuin halutusta kohdasta, helekutti sentään...), petsi ja vaha kaksi kertaa.



Muhkuroiden käsittely oli tosi työlästä. Etummainen tuoli on entisöity, takimmainen ei. Vanha lakka oli punertavaa ja kirkasta, uusi petsi tummahkoa, mutta heti tuolien eroa ei huomaa.


Päällyskangas on väriltään hiekka ja kestää kissan kynnet. Se on myös helppo pyyhkäistä puhtaaksi. Vaikka en ehdikään käsitellä kaikkia tuoleja, päällystän toki kaikki istuinosat kuitenkin samalla kankaalla.


Vänkyrät tuolit. Onpas tuo Ikean pehmuste ruma uuden rinnalla.

Entiöintiä tämäkin. Sina ei juurikaan ole tuhonnut mitään, mutta joskus tippuu villasukka pyykkikasasta eikä kukaan huomaa. Tai kaapin ovi jää auki. Tai Sina varastaa sukan pyykkitelineestä.

:(

Mun sukat. Uudehkot Käki-sukat.


Ei hätää. Samaa lankaa ei enää ole, mutta tehdään uusi terä. Uusi entistä ehompi.


Piilosta. Karrkki leikki ja yrittää saada Sinan mukaan. Hitsi kun on jännää mennä verhon taakse tai vaikka karva-alustan alle. Ja sitten juostaan taas!

 

11 kommenttia:

  1. Kyllä sitä vanhoihin huonekaluihin (ja muihinkin) saa aivan uuden elämän, kunhan niille jotain osaa tehdä itse! Hyvä että on sellaisia kursseja, joissa opetetaan. Hyvännäköistä jälkeä on tullutkin!

    Sina varmaan on myös tyytyväinen oman työnsä jälkeen. Ihminen ei ehkä niinkään... Sellaista se on pentukoirien kanssa, kaikki ne jotakin tihutyötä tekevät. Sukat on kuitenkin pientä.

    Ihastuttava leikki Karrkilla ja Sinalla. Piilotteluhan nyt on kissahommia parhaimmillaan, ja näkyy se koirakin ymmärtävän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietystä syystä kurssitarjontaa on käytetty hyväksi :) Eihän noita itse osaisi, eikä olevälineitäkään. Mutta kivaa on nähdä kerrankin kätensä jäljen (vaikka se ei täydellistä olekaan..;)

      Piilosta, väijymistä, juoksua, lelun tarjoamista... Kyllä se on leikkiä. Onneksi Karrkki on ketterä!

      Poista
    2. Voisi Sina olla innokas entisöijä. Tosin se ehkä ymmärtää asian väärin, tavaroista ei ole tarkoitus tehdä entisiä ;)

      Kädenjälki näkyy, se on hienoa! Ja lienekö nuo virheettömiä olleet uutenakaan? Kunhan ovat käytössä toimivia ja (kuten näkyy) silmää miellyttäviä, lienevät riittävän lähellä täydellisyyttä?

      Poista
  2. Ihana kun on taas video! Mäki kyllä laittelen sit joskus :). Voi voi sukkaparkaa, mutta jollakin on ollut hauskaa (sehän se pääasia :D)

    Mun pitäis kans tehrä tuoleille jottain, sama homma, nolottaa ja pelottaa kun on vieraita, pitää jakaa kuka istuu milläkin tuolilla, kevyimmät vieraat saa huterimmat tuolit. Noloa toden totta.
    -Helena ja Blackie-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, painajaista on ajatus tuolista, joka vieraan alla romahtaa. Meilläkin tämä projekti on odotuttanut aika kauan. Oli jo aikakin!

      Pusuvideo on tulossa. Karvakamujen - voi varmaan arvata, ketkä ovat kyseessä.

      Poista
  3. OI miten kauniisti tuolin oletkaan saanut entisöityä!! Ja Karrkki ja Sina, ihanat höpönassut.

    Tervesin Tuula, Nami, Dobby, Sirius ja Bruno

    VastaaPoista
  4. Kiitos Tuula! Ei tuo tuoli oikein lähempää tarkastelua kestä, mutta ei se ainakaan hajoa! Ja hämärää on, kesällä sitten kauhistellaan.

    Karrkki ja Sina ovat ihan hirveitä. Pitää ihan laskea kymmeneen, että pää kestää niitä. Sitten ei voi kuin nauraa (muutakaan ei voi) ja päivitellä tuota höperöä ja villiä kattia. On se ihan omanlaisensa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No Karrkilla tuo tulee kyllä äidin puolen geeneistä :) meidän vanha (10v) Rölli-koira on mokoman hölmöilijän kanssa välillä ihan hämillään.No eikä ne isän puolen geenitkään nyt ihan rauhallisemmasta päästä ole. Brunolla kesti ensin tottua koiraan mut nyt sen mieli puuhaa on koiran taputtelu keittiön pöydältä , koska sietä yltää parhaiten jahtaamaan pöytää kiertänän koiran häntää ;)

      Tuula

      Poista
  5. Sinä ilmiselvästi tiedät entisöinnistä jotakin? ..tai ehkä en halua entisöidä niinkään koska kaappini on niin `raiskattu´. Uuditus on ollut mielessä pitkään. Kaapin sisuksen joku on maalannut valkoiseksi vaikka ulkoa kaappi on ihanan ruskea..osaksi petsattu ja osaksi lakattu vai onko se vahaa, en tiedä. Oliko vahasi jotain nestemäistä kun noin kiiltää vai millaista? kun minun tietämäni vahat pitää kiillottaa. Haluaisin kaapin yläosasta tehdä viini/lasikaapin..haaveita ja unelmia.. :)

    VastaaPoista